Kosminen seikkailu kaikille
Bungien luoma tieteisseikkailu on pohjimmiltaan korkealentoista fantasiaa, jossa hyvän ja pahan voimat taistelevat galaksin herruudesta. Tarinan keskiössä on myyttinen Spartan-luokan sotilas, Master Chief, jonka uroteot kaikuvat ikuisuuteen linnunradalta toiselle. Raskaaseen panssariin verhoiltua supersotilasta ei ikinä nähdä ilman kypäräänsä. Hän on täysin irrallaan ihmiskunnasta, vaikka onkin heidän ainoa toivo totaalisen hävityksen edessä. Master Chiefin ainoa ystävä on Cortana, naispuoliseksi kumppaniksi kehitetty tekoäly, joka alkujaan suunniteltiin kontrolloimaan kylmähermoista tappajaa. Tarinan edetessä heidän välille muodostuu yhteys, jota edes kohtalo ei voi katkaista.
Taustalla häärivät ääriuskovaiset Covenant-soturit, jotka käyvät vaarallista pyhää sotaa galaksia vastaan. Heidän sisäpiiri on räjähdyspisteessä. Vanhat patriarkat uskovat muinaiseen ennustukseen, joka lupaa matkaa pyhään maahan jossain tähtien tuolla puolen. Uusi sukupolvi ei ole yhtä varma lupauksista, jotka eivät ole käyneet toteen vuosituhansien aikana.
Ihmiskunnan ja Covenantin sota johtaa heidät Haloksi nimitetyn superaseen luo. Ikiaikainen struktuuri rakennettiin kauan ennen kummankaan rodun olemassaoloa. Siitä tiedetään vain se, että se on vaarallinen. Väärissä käsissä se voi tuhota koko universumin.
Näistä lähtökohdista käynnistyy eeppinen tarina uskosta, ihmisyydestä, ystävyydestä ja kirjoittamastamme historiasta. Alkujaan tuntemattomasta toimintapelistä on muodostunut vuosien varrella massiivinen mediakoneisto, jota on laajennettu niin kirjojen kuin sarjakuvien avulla. Joseph Campbellin, George Lucasin ja Isaac Asimovin tarinoista ammentava seikkailu on arkkityyppien juhlaa. On suorastaan ihme ettei peleistä ole vielä tusinan verran elokuvia.
Näin ollen en voi ymmärtää, miksi siitä tehty TV-sarja on väkivaltainen sekasotku, joka näyttää ja tuntuu näin halvalta.
Pitkä kehitysaika näkyy ja tuntuu
Halon matka valkokankaalle alkoi Peter Jacksonin ja Neil Blomkampin yhteistyönä 2000-luvun puolivälissä. Vuotta aiemmin julkaistu mestarillinen District 9 osoittautui lajityyppinsä uudeksi merkkiteokseksi, mikä antoi Blomkampille ja Jacksonille näennäisesti vapaat kädet sovituksen suhteen. Bungien suurteos oli tässä vaiheessa kuuminta hottia, joten yhteistyö tuntui luonnolliselta yhdistelmältä. Blomkamp ohjasi Jacksonin avulla Halo-lyhärin, joka näytti miten visuaalisesti huikea pelisarja kääntyisi elokuvaksi. Käsikirjoittajaksi valittiin nouseva kyky Alex Garland, joka myöhemmin ohjaisi hienon Ex Machinan.
Projekti kuitenkin kariutui rahoitukseen. Universal ja Microsoft eivät päässeet sopuun tuotannon kustannusten jakamisesta. Vain muutamaa kuukautta ennen kuvauksia, Halo pistettiin jäihin.
Seuraavaa yritystä ei tarvinnut odottaa kauaa. Elokuva-alan ikoni ja sarjan pitkäaikainen fani, Steven Spielberg, päätti kääriä hihat ja pistää tuulemaan. Hän ei itse ehtinyt ohjaajan paikalle, mutta valitsi pestiin Rupert Wyattin, jonka hieno Apinoiden planeetan synty keräsi kiitosta maailmanlaajuisesti. Käsikirjoittajaksi palkattiin Game of Thronesin toinen pääjehu D.B Weiss ja History of Violence -sovituksen käsikirjoittaja Josh Olson. Jälleen kerran Halo näytti olevan hyvissä käsissä. Jälleen kerran projekti kariutui budjettiin ja kiistelyyn rahasta.
Nyt julkaistava sarja on Kyle Killenin ja Steven Kanen käsialaa. Nimet eivät välttämättä ole tuttuja kellekään. Kanen tunnetuin teos on umpisurkea The Last Ship -sarja. Killen käsikirjoitti Mel Gibsonin kummallisen Majava-elokuvan, jossa Gibson purkaa traumojaan käsinuken avulla.
Ei varmaan tule yllätyksenä, että Halo ei saavuta samaa tasoa, jota Spielbergiltä tai Jacksonilta olisi odottanut. Vaikkakin Spielbergin tuotantoyhtiö Amblin on sarjassa mukana.
Mutta tuskin kukaan olisi odottanut Halon olevan näin tylsä ja epäkoherentti kokonaisuus, joka ei tunnu osaavan päättää kenelle se on suunnattu.
Uusi tarina, uudet hahmot
Halo ei seuraa peleistä tuttua jatkumoa ollenkaan. Tähän kannattaa varautua heti alusta alkaen. Sarjan laaja mytologia loistaa poissaolollaan, vaikka sen tärkeisiin hetkiin viitataan jatkuvasti. Reach-planeetasta puhutaan muutaman minuutin välein, mutta sen merkitys jää avonaiseksi. Sarja onkin enemmän sekoitus kirjoja kuin pelejä, mutta ilman jatkumoa tunnettuun tarinaan. Se on tahallaan irrallinen kokonaisuus, joka silti tuntuu päämäärättömältä.
Tässä maailmassa Master Chief on kylmäverinen palkkatappaja, joka toteuttaa fasistisen UNSC-järjestön rautaista tahtoa ympäri galaksia.
Tarina alkaa pienestä kapinalliskylästä, jossa sarjan päähenkilö, Quan Ah, joutuu Covenantin hyökkäyksen kohteeksi. Master Chief joukkoineen saapuu puhdistamaan kylän ulkoavaruuden hirviöistä, mutta heidän läsnäolo ei ole juhlan paikka. UNSC kylvää pelkoa ympäri galaksia. Etäiset planeetat tuottavat mineraaleja, joita sotakoneisto tarvitsee toimiakseen. Nerokkaan, mutta häikäilemättömän tohtori Halseyn avulla kehitetyt Spartalaiset ovat tämän koneiston nyrkki, jonka tarkoituksena on murskata vapaana elävät yhteisöt, jotka kieltäytyvät palvelemasta armeijan tarkoitusta. Master Chiefin väkivaltainen menneisyys yhdistää hänet Quanin kanssa tavalla, joka pakottaa heidät pakomatkalle galaksin halki.
Valtaosa sarjan ensimmäisistä tunneista vietetään tympeissä toimistoissa ja ahtaissa bunkkereissa. Hahmot väittelevät konsepteista ja paikoista, jotka ovat täysin tuntemattomia. Master Chief kärsii visioista, jotka kielivät häneltä riistetystä lapsuudesta ja perheestä. Muinainen artefakti aktivoituu vain hänen kosketuksesta. Covenantin voimia johtaa nuori nainen, joka syystä tai toisesta vihaa ihmiskuntaa. Charlie Murphyn esittämä Makee onkin sarjan tökeröin lisäys. Game of Thronesin Daenerykseltä näyttävä valloittaja, jonka lisäykselle ei keksi syytä.
Muut pelisarjan tutut elementit sivuutetaan nopeasti. Covenantin sisällissota eri uskonlahkojen välillä loistaa poissaolollaan. Master Chief poistaa kypäränsä ensimmäisessä jaksossa. Mystiselle löytyy aina realistinen selitys. Filmatisointi välttelee lähdemateriaalin ikonisia hetkiä kuin ruttoa, mutta silti ratsastaa niiden nostalgialla jatkuvasti. Lopputulos on outo sekoitus häpeää ja kompromissia. Master Chiefin näyttelijää, Pablo Schreiberiä, ei kuitenkaan käy syyttäminen. Hänen erinomainen roolisuoritus on kauttaaltaan toimiva, vaikka käsikirjoitus on heikko.
Herää kysymys miksi sarja on ylipäänsä lanseerattu Haloksi. Jos tehdään isoa epookkia, niin sitten tehdään. Master Chiefin matka galaksin syövereihin jumahtaa jatkuvasti väittelyihin kokoushuoneissa. Välimaasto turhauttaa kaikkia.
Sarjaa on myös vaikea suositella pelejä tuntemattomalle. Sen uusi mytologia ja yhdistynyt maailma on yhtä sillisalaattia. Vaikka jokainen kohtaus jää ponnettomasti junnaamaan paikalleen voidakseen selitellä miten hahmot tuntevat toisensa.
Mutta samalla sarja änkee mukaan tympeitä viittauksia peleihin niin mielikuvituksettomasti, ettei tätä uskoisi vuoden 2022 tuotteeksi. Ensimmäisen persoonan räiskintäkohtaukset olivat jo vanhentuneita silloin, kun Doomin elokuvasovitus julkaistiin. Nyt ne muistuttavat vanhuksesta, joka yrittää saada yhteyttä nuorempaan sukupolveen viittaamalla viime vuosituhannen meemeihin.
Samat ongelmat vaivaavat yhä
Sarja on myös yllättävän väkivaltainen. Tämä ei sinänsä tule yllätyksenä, onhan sen lähdemateriaali tulvillaan toimintaa ja sotaa. Mutta Halo on ollut aina sankaritarina. Sen väkivalta on pohjimmiltaan veretöntä, koska sen pääpaino on eeppisessä mytologiassa. Kuten Tähtien sota, Halo käsittelee vakavia aiheita sortumatta raadollisuuteen.
Tv-sovitus kääntää tämän päälaelleen. Ensimmäisessä jaksossa ammutaan lapsilta päitä irti. Covenantin voimat murhaavat siviilejä brutaalisti. Ilma on täynnä hurmetta. Yksi sarjan lukuisista pahiksista teloittaa naisen ampumalla tätä päähän lähikuvassa. Master Chiefin myöntää murhanneensa lukuisia siviilejä käskystä.
Miksi ihmeessä näin on tehty Halolle?
On totta, että lähdemateriaali on tulvillaan tragediaa. Ihmiskunta kärsii valtavia tappioita intergalaktisen sodan armoilla. Mutta pohjimmiltaan Halo on optimistinen kuvaus perinteisistä sankareista, jotka löytävät tavan ylittää heitä kohtaavat esteet keinoin millä hyvänsä. Nykyisten tekijöiden käsissä siitä on tullut kyyninen kuvaus sotapolitiikasta, joka erehtyy luulemaan, että katsojat haluavat siltä realismia.
Sarjan ensimmäinen kausi on yhdeksän jakson mittainen. On täysin mahdollista, että surkea alkusysäys ei vastaa kokonaisuutta. Jopa yksi kaikkien aikojen parhaista sci-fi-sarjoista, The Expanse, kärsi kankeasta alusta. Mutta harvoin näkee sovitusta, joka näin intensiivisesti asettaa itselleen turhia kompastuskiviä. Halo vakavoittaa lennokasta lähdemateriaalia ilman syytä. Se silti nojaa lajityypin kliseisiin, mutta ei tee niillä mitään uutta tai kiinnostavaa.
Se on jälleen yksi lukemattomista menetetyistä tilaisuuksia tuoda rakastettu pelisarja laajemmalle yleisölle.
Halo alkaa 24.3. Paramount+ -suoratoistopalvelussa.
