Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – Apex Legends lähtee toden teolla fanien toivomaan suuntaan

Reilut pari vuotta sitten julkaistu Apex Legends on kohonnut tasaista tahtia battle royale -taivaan kiintotähdeksi. Tästä isoin kiitos kuuluu luonnollisesti kehittäjä Respawnille, joka on kunnostautunut kokonaisuuden laajentamisessa tasaisella sisältövirralla – järjestyksessään jo yhdeksäs kausi, Legacy, on toistaiseksi ylivoimaisesti massiivisin laajennuspaketti.

Julkaisunsa aikaan pahojen serveriongelmien kanssa painiskellut Legacy tuo Apex Legendsiin uudistuksia sen verran rankalla kädellä, että Respawn on päättänyt poistaa sen yhteydestä kokonaan perinteiset numeromääreet. Juonikuvioidensa puolesta otetaan aimo harppaus samaan universumiin sijoittuvan, rikollisen aliarvostetun, Titanfall-sarjan suuntaan – eli juuri sinne, minne fanit ovat toivoneetkin.

Hengästyttävän hektinen Arenas

Näkyvin uudistus on kiistatta battle royalen kahleet romukoppaan heittävä Arenas-moodi. Nämä 3 vastaan 3 -taistelut on kyllästetty hektisillä ja aiempaa tiiviimmillä taistelupyrähdyksillä ja niiden väliin ajoitetuilla ostosreissuilla. Tiimin onkin syytä kommunikoida ainakin hahmovalintojen ja varustuksen osalta, sillä soitellen sotaan rynniviä kurmotetaan yleensä säälittä alta aikayksikön.

Arenas-pelitilan koukkuna on siis rajoitettujen ja erä erältä lisääntyvien resurssien fiksu sijoittaminen. Taistelukentältä ei nimittäin enää keräilläkään aseita entiseen malliin, vaan lähestulkoon kaikki pitää kyvyistä lähtien ostaa erien välissä. Aseistusta voi myös päivittää napinpainalluksella, mutta käytännössä kaikki kuluttaa jo valmiiksi tiukassa olevia resursseja. Tilanne muuttuu entistä kuumottavammaksi siinä vaiheessa, kun pieni taistelukenttä ei anna lainkaan mahdollisuutta meidän pro-piireissä käytetylle, taktisena piilotteluna tunnetulle, torakkataktiikalle. Voittajaksihan selviytyy lopulta ensimmäisenä kolme erävoittoa napannut tiimi, kuitenkin kahden voiton marginaalilla.

Uusi pelimuoto poikkeaa täysin siitä, mihin Apex Legends -veteraanit ovat aiemmin tottuneet, eikä homma allekirjoittaneen tapauksessa osu aivan maaliinsa. En ole koskaan ollut suunapäänä konflikteihin rynnivä pelaaja, joten Arenas ei suoranaisesti houkuttele pelaamaan. Tilanne voi toki olla juuri päinvastainen aggressiivista pelityyliä ja pikaisia sessioita suosiville raivohärille, joille moodista voi hyvinkin muodostua uusi suosikki.

Ei aivan titaani, mutta melkein

Aiemmin mainittu askel Titanfallin suuntaan näkyy titaaniteknologiaan luottavassa Valkyrie-hahmossa, joka on vimmatun tyylikkäiden tarinakaanonia avaavien videoiden perusteella Titanfall 2:sta tutun Viper-pilotin tytär. Tuore tulokas poikkeaa aiemmasta legendarepertuaarista erityisesti lentokykynsä puolesta, jota voi toki harrastaa tiettyjen rajoitusten puitteissa. Rakettireppu on myös varsin äänekäs vempele, mikä tekee salamyhkäisen ilmasta tarkkailun käytännössä mahdottomaksi. Tätä komppaa myös Valkyrien taktinen kyky Missile Swarm, joka kannustaa vihollisia lamaannuttavalla ohjuspatteristolla astetta aggressiivisempaan lähestymistapaan. Sekä VTOL Jets -lentokyky että Missile Swarm latautuvat kohtuullisen sukkelaan tahtiin, joten näiden yhteiskäytöstä tulee Valkyriellä pelatessa nopeasti normi.

Ultimaattinen kyky Skyward Dive mahdollistaa koko tiimin lennättämisen joko taistelun tieltä karkuun tai lähemmäs ringin keskustaa. Ilmojen halki liitäessä Valkyrie myös tagailee ahkerasti koko tiimille lähellä olevia vihollisia, joka on mainio lisä sekin. Ilmaloikalle ei omissa pelisessioissani tullut oikeaa käyttöä oikeastaan kertaakaan, mutta taitavissa käsissä moinen voinee olla yksi avain kohti voittoja. Kokonaisuutena Valkyrie on ehdottomasti tutustumisen arvoinen hahmo, ainakin omaan rotaatioon uusi tulokas jää satavarmasti.

Eivätkö jousipyssyt menneet jo muodista?

Legacy tuo kuvioihin myös Bocek-jousipyssyn, joka kelvannee mainiosti erityisesti kämppereill… anteeksi, tarkka-ampujille. Bocek vaatii kylkiäisikseen niukanlaisesti tarjolla olevia nuolia. Näitä voi kuitenkin noukkia takaisin haltuun joko kuolleilta vihollisilta tai ympäristöstä. Lähietäisyydeltä hitaahkosti latautuvalla jousella ei tee käytännössä mitään, minkä vuoksi vehje ei ole suureksi hyödyksi kuin ison ringin kahinoissa – itse suosin edelleen Sentineliä tai Longbow’ta.

Tuttuun tyyliin myös karttarintamalla koetaan uudistuksia, tällä kertaa astetta pienempiä sellaisia. Olympus-taistelukentälle romahtanut Icarus-alus on tuonut tuliaisinaan mystisen parasiitin, joka levittää juurakkoaan pitkin tannerta. Loottia voi haeskella, kunhan aluksen käytäviltä onnistuu napsimaan talteen kuolleen tiedemiehen avainkortin. Kuuleman mukaan tarjolla on laadukasta tavaraa, joskin omat ottelut eivät missään vaiheessa suuntautuneet aluksen syövereihin. Jäin kaipaamaan karttapuolelle aavistuksen isompia uudistuksia, mutta tällaisenaankin homma maistuu oikein mukavalta.

Muu Battle Pass -sisältö on sitä sangen perinteistä kosmeettista sälää, minkä keräämisestä osa pelaajista saa ilmeisesti suurta nautintoa. Muutama nätti kostyymi ja aseskini ei tuo itselleni suuresti mielihyvää, vaikka Respawnin taiteilijoille moisista voikin huoletta nostaa hattua – suunnittelu on kautta linjan todella tyylikästä.

Se paras battle royale, edelleenkin

Apex Legendsin käyrä on ollut ehdottomasti ylöspäin nimikkeen julkaisusta saakka. Tukeva kivijalka on valettu ja uskollinen pelaajakunta haalittu, joten pelille voi huoletta ennustaa ruusuista tulevaisuutta – ainakin, jos tulevat kaudet tuovat kuvioihin saman mittaluokan lisäyksiä.