"Olemme kaikki kuin yhtä suurta perhettä!" – KonsoliFIN uusien yllisläisten silmin

Niko L.

Hei, olen Niko, länsirannikon "lahja" maailmalle. Aloitin pelaamisen jo pikkunappulana Segan Master Systemillä ja sillä tiellä ollaan edelleen. Voisin höpötellä tähän kohtaan jotain pelaamiseen liittymätöntä itsestäni ja elämästäni, mutta en usko, että se kiinnostaa kauheasti ketään. Siispä kerron vähän taustoja siitä, miten tänne päädyin.

KonsoliFIN on keikkunut jollain tavalla elämässäni mukana aina sen alkuajoista lähtien. Kaikkia "erillisFINejä" tuli luettua nappulana aktiivisesti, kunnes itse pelaaminen jäi puberteettivuosien myllertäessä vähemmälle. Täysi-ikäisyyden lähestyessä saitilla käynti alkoi taas lisääntyä, kun peliharrastus vei uudemman kerran mennessään.

En omaa minkään sortin koulutusta journalismin parissa, mutta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja silloin tällöin myös haaveillut peliarvostelujen teosta. Joku on kuitenkin aina jarruttanut takaraivossa, useimmiten minä itse. "Minne mä muka kirjoittaisin?" ja "Ei kukaan mun tekstejä kuitenkaan lukisi." pyörivät mielessä aina, kun edes harkitsin tekeväni jotain asian eteen.

Lopulta tänä vuonna pääsin yli kirjoittamiskammostani ja aloin kirjoitella useamman vuoden tauon jälkeen omaan blogiini arvosteluita. Tehtyäni muutaman ja saatuani riittävästi rohkaisevaa palautetta uskaltauduin hakemaan myös eri pelimedioihin. Voin nyt tässä tehdä paljastuksen, että medioita oli kolme. Yhdestä vastattiin kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä, toisesta parin viikon kuluttua, kun taas kolmannesta vastattiin alle puolessa tunnissa. Arvatkaas, kuka se nopein vastaaja oli? No se oli tietenkin meidän oma Petri Leskinen!

Aloitin KonsoliFINissä huhtikuun puolivälissä ja olen nauttinut valtavasti mukanaolosta. Alusta lähtien on ollut tervetullut fiilis ja porukka kerrassaan mukavaa. Olemme kaikki kuin yhtä suurta perhettä! Se on ehkä kliseinen sanonta, mutta se on totta. Tästä lähti homma liikkeelle.

Tarja

Ihana isosiskoni tuntee Jaakko "Jaakkimo" Herrasen jostain villeiltä pussikaljavuosilta, ja taisinpa itsekin tavata lempeän mestarin joskus ohimennen. Vuoden alussa sisko kehotti hakemaan Jaakolle kollegaksi, mutta minä en oikein uskonut kelpaavani pestiin. Jonkin hetkittäisen yöllisen sad-boi-hour-mielenhäiriön seurauksena naputtelin kuitenkin sähköpostin, johon aina ystävällinen herra Herranen vastasi ripeästi ja kannustavasti. Liekö kysynyt kenenkään muun mielipidettä, mutta änkesin KonsoliFINin toimitukseen helmikuun ekana päivänä.

Olen pelaillut, peli-intoillut ja seurannut pelialaa erityisen tiiviisti muutaman viime vuoden. Hieman myöhäisheränneenä tartuin peliharrastukseen kaksin käsin kun lapset kasvoivat isommiksi. Sitä ennen olin pelaillut 80-90-lukujen huiteilla aina kun siihen täällä pottupeltojen keskellä oli mahdollisuus. Sittemmin kolusin polkuni myös pelitestauksen pariin ja joka päivä oppii uutta.

KonsoliFINin hommat ovat kerrassaan mahtavia. Viimeinkin saan kertoa kaikesta uudesta, jännittävästä, mielenkiintoisesta, oudosta ja hassusta muillekin kuin kissoilleni. Kiinnosti ketään sitten tai ei! Ensimmäisenä kertoilin tästä.

Risto Karinkanta

Olen juuri sopivan pitkän linjan pelimiehiä – lapsuuden pelivälineinä toimivat PlayStation ja PC, joista jälkimmäinen on jäänyt jäljelle pysyväksi alustaksi. Olen lukenut erityisesti Pelit-lehteä lähes sen alusta alkaen, ja kiinnostus kirjoittamiseen on sykkinyt taustalla. Laitoin juttunäytteitä tuloksetta täyskaupallisiin lehtiin, ja lopulta saunakaverinikin alkoivat kyllästyä pelijournalistisiin horinoihini.

Lopulta koronan myötä saunat menivät kiinni, ja käsillä olevan peliajan määrä kasvoi valtavasti työmatkojen kadotessa. Päätin käyttää aikaani tarjoamalla juttujani KonsoliFINille, sillä tosiasiassa motivaationani on saada kirjoitusrutiinia ja oppia journalistisesta tuotannosta. Kenties vielä jonain päivänä innostun syvällisemmin pelitutkimuksesta ja peliarvosteluista nimenomaan taidekritiikin näkökulmasta. Pelit ovat taidetta, perkele!

KonsoliFIN on erinomaisen aktiivinen yhteisö, jossa kaikesta panostuksesta huolimatta tuntuu siltä, että opin itse enemmän kuin mitä pystyn muille opettamaan. Tämä on täydellinen tasapaino kaikille osapuolille!

Ensimmäinen juttuni oli arvostelu pelistä Townsmen: A Kingdom Rebuilt lisäosien kera.

Joona Suonperä

Vaikka tässä jo reilu vuosi onkin tätä hommaa takana, niin miellän itseni vielä uudeksi ja ennen kaikkea nuoreksi. KonsoliFINin hommat tulivat eteeni ihan vahingossa. Olen foorumilla pyörinyt jo yli 10 vuoden ajan, mutten koskaan haaveillut peliaiheisesta kirjoittamisesta. Omassa työssäni kuitenkin hairahdin kirjoitushommeleihin ja se tuntui varsin mukavalta duunilta. Sitten huomasin KonsoliFINin rekry-ilmoituksen ja päätin pistää sinne avoimen hakemuksen. Eipä siinä mennyt sitten kuin päivä, niin olin jo messissä ja ura uutisrintamalla alkoi.

Oma peliura on ollut pitkä kuin nälkävuosi. Pelaamisen aloitin käytännössä ennen kuin opin lukemaan ja sama meno jatkuu nykyäänkin arjessa, tosin nyt osaan lukea! Pelaaminen on muuttunut nuoruuden ajoista enemmän yhteisölliseen suuntaan. Nykyään ei juurikaan yksinpelejä ole jaksanut enää tahkota, vaan pelaaminen kavereiden tai eri yhteisöjen parissa on se juttu. Esimerkiksi KonsoliFINin F1-sarja on minulle suuri osa viikottaista elämääni ja tuo intoa pelaamiseeni. Myöskin KonsoliFINin foorumilta kasaan haalittu peliporukka on vuosienkin jälkeen pysynyt pystyssä ja en voisi iloisempi tästä olla.

Yhteisöllisyys ja pelit ovat minulle tärkeitä, ja toimituksen parissa pääsen toteuttamaan molempia. Minulle on tärkeää tehdä asioita, jotka kehittävät itseäni, ja koen saavani hyvää oppia KonsoliFINissä. Toimituksen tiimi on huippuhyvä ja täynnä hauskoja tyyppejä. Virheistä opitaan ja huumori kukkii, mikä voisi olla parempaa?

Ensimmäinen juttuni oli tämä uutinen.

Joonatan Itkonen

Elokuva ja TV-arvosteluja olen kirjoitellut kohta toista vuosikymmentä eri medioihin, mutta pelit ovat jääneet aina niiden varjoon vaikka suurkuluttaja olenkin. Suomeen maailmalta palattuani huomasin vanhojen ympyröiden kadonneen tyystin, joten sosiaalisena otuksena lähdin luomaan uutta verkostoa. Pian sitten Twitterissä tuli vastaan toinen toistaan mielenkiintoisempia tyyppejä, joita jokaista yhdisti sama sivusto, eli tietenkin KonsoliFIN. Ei kestänyt kauaa kunnes päätin kokeilla onneani ja laittaa hakemusta menemään. Vastaus tuli nopeasti, eikä se ilokseni ollut lähestymiskielto.

Vaikka juttujen toimitus on vasta alkutekijöissään, olen ilokseni huomannut toimituksen olevan kannustavaa ja palauterikasta sakkia. Jopa pessimistisyyteen kääntyvät mielipiteeni ja anglinismini on otettu vastaan kohteliaalla mielenkiinnolla, eikä heinäharkoilla. Tavoitteenani onkin luoda artikkeleja ja arvosteluja, jotka herättävät pohdintaa ja keskustelua laajemmaltakin kantilta. Pelit ovat taiteenlajina rikkaus, niistä tulee keskustella intohimoisesti kuin muistakin teoksista!

Tästä on hyvä aloittaa seuraavan 20 vuoden taival. Kohti horisonttia!