De facto -standardi
Kun DualShock aikoinaan sai tattinsa, alkoi peliohjaimen peruskokoonpano vakioitua: kaksi sauvaa, neljä olkapäänappia, neljä kuviota ja ristiohjain. Alustasta riippuen komboa voidaan höystää erilaisilla lisäkontrolleilla, mutta minkä tahansa modernin konsolipelin – ja yleensä myös PC-pelin – ohjailu hoituu standardisetillä.
Razer Kishi noudattaa totuttua kaavaa, ja sekä asettelun että kuvionappien nimeämisen puolesta se edustaa Xbox-leiriä. Tosin olkapäänapit on PlayStation-tyyppisesti merkitty L1- ja R1-kaiverruksilla. Näiden lisäksi pienemmät nappulat toimittavat tilanteen mukaan Startin, Optionsin, kotinäyttöpainikkeen tai jonkin vastaavan virkaa.
Kompakti mutta toimiva
Käytännössä Kishi sopii hyvin liikkuvalle pelaajalle. Kokoon käärittynä se mahtuu pienempäänkin reppuun, se on nopea kiinnittää puhelimeen, ja ohjaustuntuma on kohtuullisen hyvä. Tatit tosin ovat melko jäykät ja matalat, mistä johtuen peukalot saavat kunnolla treeniä. Liipaisimina toimivat alemmat olkapäänapit ovat ohjaimen heikoin osa, sillä niiden jousista puuttuu täysikokoisista padeista tuttu jämäkkyys. Toisaalta nekin palvelevat tarkoitusta sekä Halossa että Forzassa.
Kishi liitetään puhelimen pohjassa olevaan USB-C-porttiin ja se puristuu tukevasti luurin ylä- ja alareunaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että mahdolliseen langalliseen kuulokeliittimeen ei saa kytkettyä mitään. Ja vaikka ohjaimessa onkin USB:n läpivientiportti, sitä voi käyttää ainoastaan lataamiseen; yhtään parempaa ääntä kaipaavien täytyykin turvautua Bluetooth-kuulokkeisiin. Biometriset tunnistautumisvälineet voivat myös kätkeytyä ohjaimen uumeniin, mikä hankaloittaa tiukemmin puhelimensa suojanneiden elämää.
Ergonomia ei ola aivan parasta A-ryhmää. Kämmenpohjiin ulottuvat jatkokahvat auttaisivat ottamaan paremman otteen. Tässä tilanteessa ylemmäs sijoitettu vasen tatti mahdollistaa ainakin sen puolen kädellä ohjaimeen tarttumisen, vaikka oikea reuna jääkin roikkumaan vähän tyhjän päälle.
Mihin sitä voi sitten käyttää?
Kishistä on oma versionsa iPhonelle. Testattu Android-malli toimii Android 9 -puhelimella aika rajoitetusti. Esimerkiksi PS4 Remote Play tai Stadia eivät tunnistaneet koko ohjainta. Samoin Play-kaupasta ladattu PUBGin mobiiliversio totteli edelleen vain kosketusnäytön komentoja. Razer tarjoaa Kishi-käyttäjille oman sovellusportaalin, joka listaa ohjaimen kanssa toimivia pelejä, mutta corempaa harrastajaa tämä kattaus ei vakuuta.
Täyden hyödyn Kishistä saa ilmeisesti vasta Android 10:llä, mutta positiivisena puolena Microsoftin xCloud-striimauspalvelu toimi heittämällä. Pettymystä siis lievittänee se, että jos vain yksi virtautuspalvelu toimii, niin ainakin se on niistä tämän hetken laadukkain ja tarjonnaltaan vakuuttavin.
Ihan kaikille Kishiä ei siis uskalla tällä hetkellä suositella, mutta jos tykkää onnettomista mobiilipelirävellyksistä tai jos tarkoitus on päästä rääkkäämään xCloudia heti sen ilmestyessä kaiken kansan saataville, Razerin kahva on oikein mukiinmenevä.
