Viime vuosina PlayStationin tärkeimpiin tukijoihin noussut Insomniac Games on tullut tunnetuksi piirrosmaisista Ratchet & Clank- ja Spyro the Dragon -peleistään. Fanien rakastamat kirkassävyiset ympäristöt ja letkeät sarjakuvahahmot siirtyvät nyt kuitenkin hetkeksi taka-alalle, kun kalifornialaisstudio palaa juurilleen uutuuttaan kiiltävällä PlayStation 3:lla. Debyyttipeli Disruptorin tavoin tuore Resistance: Fall of Man on vakavahenkinen ensimmäisen persoonan räiskintäspektaakkeli. Tällä kertaa Insomniacin sotakuville riittää myös yleisöä; Motorstormin ohella Resistance kuuluu PS3:n kiinnostavimpiin lanseerausnimikkeisiin.
Peli perustaa puitteensa 1950-luvun tienoille, vaihtoehtoiseen maailmaan. Tarina rupeaa erkaantumaan tuntemastamme historiasta jo puoli vuosisataa aikaisemmin. Suorasukaisen sodanjulistuksen sijaan Yhdysvaltojen presidentti William McKinley uhkaa Espanjaa sotatoimilla eristäytymispolitiikan kannatuksen vuoksi. Myöhemmin ensimmäinen maailmansota ei ala arkkiherttua Frans Ferdinandin murhasta, vaan Saksan protektoraatti Togomaan valtauksesta vuonna 1914. Yhdysvallat ei löydä syitä liittyä sotaan ja pysyy erossa muiden asioista vuosikymmeniä. Venäjällä Vladimir Leninin epäonnistuu kumota tsaarivalta. Sota päättyy Saksan antautumiseen.
Sodan jälkeen Versailles'n rauhansopimuksessa Eurooppaan perustetaan kauppajärjestö ETO. Se johdattaa vanhan mantereen rauhan ja vaurauden aikakaudelle. Hitler ja natsipuolue eivät nouse kumoamaan Saksan demokratiaa. Venäjästä sen sijaan tulee eristäytynyt. Lopulta se katkaisee yhteydet ulkomaailmaan ja rakentaa punaiseksi verhoksi kutsutun muurin länsirajalleen.
 |
| Harmaatpojat tulevat monen näköisinä ja kokoisina |
Tarinan mukaan toista maailmansotaa ei koskaan syty. Sen sijaan Venäjältä rupeaa kantautumaan huhuja yhdessä yössä kadonneista kylistä ja kaupungeista. Ulkomaailman yhteydenottoihin ei vastata. 40-luvun lopulla brittiagentit saavat selville, että Venäjän tuhansilta radiokanavilta vain yksi ohjelma on toiminnassa. Se lähettää toistuvaa propagandaviestiä, joka kannustaa pysymään vahvana vihaisen yön edessä.
Kaikki muuttuu joulukuussa 1949, kun salaperäinen Chimera-muukalaisrotu murtautuu Venäjältä ja pyyhkäisee läpi Euroopan. Iso-Britannia vallataan vuosi sen jälkeen. Vain muutamat sitkeimmät brittitukikohdat jatkavat vastarintaansa. Yhdysvallat suostuu lopulta lähettämään apua, mutta 5000 sotilaan iskuryhmä tuhotaan yhtä miestä lukuun ottamatta. Ryhmän ainoa henkiin jäänyt on kersantti Nathan Hale, tarinan päähenkilö, jonka käänteentekevä kolmen päivän taistelu kerrotaan pelin aikana.
Resistancen tarina avautuu takautumana valmiiksi purkitettujen videoiden avulla. Kokonaisuus pysyy silti yhtenäisenä, sillä videot eivät merkittävästi eroa peligrafiikasta. Vaikkei mukana ole kaikkein tarkimpia pintakuviointeja tai uusimpia tehosteita, grafiikka on luonnollisen, paikoin jopa epäpelimäisen näköistä. Vaikutelmaa ei huononna se, että ruudunpäivitys pysyy tasaisena intensiivisimmissäkin taisteluissa.
Vaikuttavinta pelissä on sen tyyli. Maailmassa näkyy paljon tuttuja piirteitä sota-ajan Euroopasta. Samalla Chimeran läsnäolo kuitenkin tuo mukanaan ripauksen tieteiskirjallisuutta. Se tekee peliympäristöstä kiehtovan tuntuisen yhdistelmän räiskintöjen kahta trendiä: toista maailmansotaa ja avaruusoopperaa.
 |
| Muukalaiset päättivät rakentaa vuoristoradan keskelle kaupunkia |
Suuria pelillisiä uudistuksia Insomniac ei sen sijaan ole tarjoamassa. Omalaatuisen asetelman alta paljastuu liuta lainauksia muista suosituista toimintapeleistä. Esimerkiksi sankarin haavat paranevat itsestään, toisena päähenkilönä häärää totta kai nainen ja peruskaavaa rikotaan muutamaan otteeseen kulkuneuvoilla käytävin osuuksin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kohtaa naamalle hyppivät pikkupirut, yhteydet Half-Lifeen ja Haloon ovat selvät.
Pelimekaniikka kuitenkin toimii. Chimerania kaatuu jalkoihin jos jonkinmoista, sillä aseistuksen käyttö on heti ensi hetkistä selvää. Kahden tatin ohjaukseen luottavat kontrollit istuvat PS3:n Sixaxisille hyvin. Liikkeentunnistusta ei ole ylikäytetty, vaan sitä hyödynnetään fiksusti esimerkiksi päälle käyvien otusten irti ravisteluun. Välillä taisteluja käydään kaupungeissa ja välillä ahtaissa tunneleissa. Parhaimmillaan taisteluhenki on suurissa ulkoilmakohtauksissa, joissa pelaajan tukena on joukko rivisotilaita. Tuleen ei ole varaa jäädä makaamaan, sillä betoniporsaat voivat mureta palasiksi ja Chimeran konekiväärit tekee kipeää jo pelin helpoimmalla tasolla.
Toiminnan vahvuutena on Insomniacin tavaramerkkinäkin tunnettu kattava asevalikoima. Osa aseista kuten haulikko ja konekivääri ovat verrattain realistisia, mutta niiden lisäksi mukana on myös joukko futuristisia sädepyssyjä. Aseissa on aina kaksi toimintoa, mikä lisää taktiikkaa niiden käyttöön. Esimerkiksi Augerin päätulena ovat seinät läpäisevät säteet. Vaihtoehtoinen toiminto puolestaan luo läpinäkyvän suojan, joka pysäyttää kaikkien muiden aseiden panokset. Tarkkuuskiväärin kakkostoimintona on ajan hidastus, konekivääri ampuu kranaatteja ja Chimeran vakioase Bullseye asettaa viholliseen kohteen, johon panokset hakeutuvat. Vaihtoehtoja löytyy myös kranaattiosastolta. Tyhjentäisinkö seuraavan huoneen naulakranaatilla vai vippaisinko viholliselle herkästi räjähtävää kaasua?
 |
| Autolla mennään useimmiten kahva edellä |
Kampanja tuntuu etenevän nousujohteisesti. On jännittävää huomata, miten kylmän metalliset muukalaisrakennelmat nousevat maasta ja valtaavat idylliset englantilaismaisemat. Se luo onnistuneesti tunteen siitä, että jotain suurta ja epämiellyttävää on tekeillä. Yksinpelin lisäksi Resistance tarjoaa yhteistyötilan ja 40 pelaajan verkkomoninpelin. Julkaisupeliksi paketti vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja viimeistellyltä.
Lopullinen arvostelu Resistance: Fall of Manista julkaistaan KonsoliFINissä PlayStation 3:n lanseerauksen tuntumassa.
(Artikkelin kuvat ovat kameralla otettuja eivätkä täysin vastaa oikeaa pelitilannetta!)
