Kohta päästään kuulkaas Disneylandiin. Xbox 360:ltä tuttua Disneyland Adventuresia ollaan nimittäin kääntämässä Xbox Onelle sekä PC:lle. Valmista käännöstä päästään käpistelemään lokakuun lopussa. Kyseessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun pelaajat ovat kolunneet Disney-hahmojen asuttamaa huvipuistoa. Mutta kukapa muistaisi 8-bittiselle Nintendolle julkaistua Adventures in the Magic Kingdomia?
Vaikken ole Kroisos, on minulla kosolti Pennosia
Toivottavasti kukaan ei aikanaan hankkinut tätä NES-peliä juonen takia. Tarinakuviot ovat näet olemattomat. Pelaajan tehtävänä oli etsiä käsiinsä kuusi Hessu Hopon hukkaamaa hopea-avainta, joiden avulla huvipuiston portit saatiin auki ja paraati käyntiin. Nykkelien kintereille päästiin läpäisemällä erilaisia minipelejä, jotka vaihtelevat tasohyppelystä reaktiotestiin ja tietokilpailukysymyksiin. Olipa mukana myös simppeliä kaahausta.
Seikkailu on Capcomin työstämä, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Studion käsialaa ovat monet 8-bittiset Disney-pelit aina Varjoankan tasoloikasta (Retromuistelo tämän linkin takana) DuckTalesiin ja Chip 'n Dale: Rescue Rangers. Kaikki edellä mainitut tuotokset ovat mainioita, ja jopa The Little Mermaid -uiskentelu oli varsin nokkela pelimekaniikoiltaan. Näin ollen myös Adventures in the Magic Kingdomin pitäisi myös olla mitä mainioin, eikö vain?
No, Taikavaltakunnan seikkailu ei ole ehkä paras asia sitten sähkön keksimisen, mutta oli sitäkin mukava pelata.
Aku Ankan housut
Kadonneita avaimia metsästettiin viidestä eri puiston osasesta, jotka oli mallinnettu erilaisten Disneyland-huvitusten mukaan. Tasohyppelyosuuksista ensimmäinen sijoittui rantakaupunkiin, joka oli merirosvojen valtaama. Pelaajan piti selvitä kentän loppuun neitoja pelastaen ja vihollisia väistellen. Tämä hupailu perustui – arvasittekin varmasti – Pirates of the Caribbean -huvipuistoajeluun. Toinen hyppelyä tarjoillut tuttavuus vei sankarimme kummituskartanoon, jota asuttivat zombit, haamut sekä itsestään liikkuvat huonekalut ja kattokruunut.
Tasohyppelyt olivat omalla tavallaan armottomia. Mikäli kuolo korjasi missä vaiheessa kenttää tahansa, heitettiin pelaajan ohjastama sankari pihalle minipelistä. Välipisteitä ei ollut, joten osuus piti aloittaa alusta. Kentät eivät kuitenkaan olleet kovin pitkiä, joten mahdottoman vaikeaksi niiden läpäiseminen ei käynyt.
Hupaisuusasteikon yläpäässä oli Autopia-huristelu, jossa ohjattiin kisa-autoa läpi kapeiden reittien esteitä, muita kisaajia sekä vesimonttuja väistellen. Space Mountain -avaruuslentely oli käytännössä reaktiotesti, jossa piti painella ristiohjainta opastettuihin suuntiin sekä ampua välillä päin pärstää lentäviä objekteja. Ei superhauskaa, mutta kelpasi.
Onnenkauppaa ja reaktiotestiä puolestaan edusti huristelu, jossa tehtävänä oli ohjata junaa oikealle asemalle ison siksakkimaisen rataverkoston läpi. Oikean maalin löytäminen ei ollut aivan itsestään selvää, sillä vaihtoehtoisia radanpätkiä oli monen monta. Väärään määränpäähän jouduttaessa piti koko homma ottaa alusta.
Kuudes avainmetsästys vei pelaajan tallustelemaan ympäri Magic Kingdomia etsien tietokilpailukysymyksiä esittäviä lapsukaisia. Avaimen sai tottahan toki vastaamalla tarpeeksi moneen uteluun oikein. Kyllä, Mikin koiran nimi on Pluto. Lumikki puolestaan leipoi tähdittämässään animaatiossa karviaispiirasta. Ja Aku Ankan toinen nimi on englanniksi Fauntleroy?
Lyhytanimaation pituinen
Pituudella Disney-seikkailua ei oltu pilattu. Tämän artikkelin lopussa oleva video itse asiassa esittelee koko pelin alusta loppuun. Jos siis tiesi mitä teki, pääsi varsin antiklimaattista loppunäyttöä katselemaan jo alta 20 minuutin pelailun. Tästä huolimatta en ole aivan varma pääsinkö peliä aikanaan kertaakaan läpi. Jokin osa-alue luultavasti hyppäsi aina poikkiteloin tielle. Älkää tuomitko. Ette tekään varmasti nuorempana olleet hakoja kaikissa peleissä. Nykyään onneksi olen aivan paras. Etenkin kaikessa.
Joka tapauksessa... Enimmät minipeleistä olivat yllättävän hauskoja. Yläilmoista kuvattu Autopia-huristelu oli hupaa, merirosvotasoloikkailu oli selkeästi kummituskartanoa vekkulimpi ja ainakin tietokilpailukysymykset oli helppo läpäistä. Sen sijaan en nuorempana tykästynyt avaruuslentelyn reaktiotesteihin minkään vertaa.
Musiikkirintamalla Disney-seikkailu oli varsin mainio. Saundit eivät olleet esimerkiksi Kirby's Adventuren tasoa, mutta koukuttavia melodioita oli tarjolla monia. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, olihan tuotos Capcomin käsialaa. Tarkemmin sanottuna korvakarkista vastasi Yoko Shimomura, kenen kädenjälkeä pääsee kuulostelemaan nykyään Kingdom Hearts -roolipeleissä.
Hyllytavaraa
Omasta hyllystäni Adventures in the Magic Kingdom löytyy, kumma kyllä. Se ilmestyi sinne jo monet vuodet sitten, kun naapurinappula halusi eroon turhista peleistään. Ilman tätä myyntipuuskaa tuskin olisin koko tuotosta päin vilkaissutkaan.
Erikoisena huomiona mainittakoon, että vaikka tuotos sijoittuukin Disneyn maailmaan, niin varsinaisia Disney-hahmoja kohdattiin vain nelisen kappaletta. Päähahmokin oli vailla nimeä, ennen kuin pelaaja pääsi sellaisen syöttämään.
Nimikettä olisi hupaisaa kokeilla nyt enemmän ymmärtävänä. Valitettavasti en löydä sopivaa piuhaa NES-konsolin kytkemiseksi töllöön, niin tämä jäänee ajatuksen tasolle.
