Olipa kerran peli nimeltään Gabriel Knight 3. Tai jos tarkkoja ollaan, niin tuon pelin koko nimi on Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned. Se nyt vain sattuu olemaan liian pitkä rimpsu pistettäväksi otsikkoon muun tekstin kanssa.
Kyseessä on joka tapauksessa Sierra-pelitalon vuonna 1999 julkaisema seikkailutuotos, joka ilmestyi aikana jolloin kyseinen genre ei ollut enää muodissa. Näin ollen se on luultavasti mennyt ohi monilta silmäpareilta. Vaikka peli ei ollut täydellinen, oli se hyvinkin kiehtova synkkine juonenkäänteineen ja teemoineen.
Löydä esine, käytä esinettä, ratkaise ongelma
Gabriel Knight on kirjailija Jane Jensenin kehittämä seikkailupelisarja. Pääosassa heiluva Gabriel on osa muinaista sukua, jonka tehtävänä on toimia Schattenjägereinä. Nämä "varjojenmetsästäjät" selvittävät yliluonnollisia ilmiöitä ja toimivat niin sanotun pahan vastavoimana. Muita sankarimme ympärillä tavattavia hahmoja ovat hänen Grace-assistenttinsa ja Mosely-ystävänsä.
Jokaisen kolmen ääninäyttelijät ovat vaihtuneet vähintään kertaalleen, onpa Moselynä kuultu muun muassa Mark "Luke Skywalker" Hamillia. Tim Curry puolestaan on toimittanut Gabrielin äänenä sarjan ensimmäisessä ja tässä kolmannessa osassa.
Genrelle tyypillisesti tässäkin seikkailussa kerätään esineitä, käytetään niitä sopivissa kohdin ja ratkotaan erilaisia pulmia. Sarjan kolmas osa oli ensimmäinen kerta, kun Gabrielin ja Gracen tutkimukset nähtiin kolmiulotteisena. Muiden Sierra-pelien tapaan myös tässä nimikkeessä pelaajan toimista annettiin pisteitä, mutta noin vain ei sentään pystynyt kuolemaan.
Joudun häpeäkseni myöntämään, että ole koskaan pelannut Gabrielin ensimmäistä tai toista seikkailua – ehkä sitten joskus. Viimeistään sitten aikanaan, jos pelisarjasta tehdään filmi. Kolmannesta osasta pidin aikoinaan niin paljon, että olisi tuo kai melkeinpä pakko.
Sacré bleu
Pelisarjan kolmannessa osassa lähdetään ranskalaiseen Rennes-le-Châteaun kylään etsimään kaapattua poikavauvaa. Tarina alkaa jo itse asiassa ennen itse pelin käynnistämistä, sillä tapahtumat pistetään aluillensa levyn kanssa saapuneessa sarjakuvalehtisessä. Kyseinen tarina löytyi toki myös pdf-tiedostona levyltä ja kuvittelisin Steam-ostoksen tarjoavan myös tätä samaa dokumenttia luettavaksi.
Lehtykäisen sivuilla Gabriel ja Grace kutsutaan Pariisiin, Stuart-suvun tiluksille. Matkan synkkä syy paljastuu, kun perheen päämies kertoo heidän sukulinjaansa vuosia piinanneista yövierailijoista. Nämä mystiset visiteeraajat jättävät uhrinsa eloon, mutta kalmankalpeiksi ja heikoiksi. Lisäksi uhrit on varustettu vampyyrimaisilla hampaanjäljillä. Perheeseen on juuri syntynyt pieni Charles-vauva, jota halutaan suojella tältä uhalta.
Mitkään keinot eivät ole onnistuneet pitämään näitä hämyisiä vierailijoita poissa, joten Gabriel ja Grace ottaantuvat asiaan. Ja kuinka ollakaan, Charles-pienokainen kaapataan keskellä yötä vahtikoirista ja kaksikon vartioinnista huolimatta. Gabriel onnistuu jahtaamaan epäiltyjä hahmoja junaan, jossa hänet kuitenkin kolkataan.
Sarjakuvasta pitää noin muuten sanoa, että vaikka Jane Jensenin kirjoittama tarina on mielenkiintoinen, en pidä varsinaisesta graafisesta tyylistä kovinkaan paljoa. En ole ikinä lämmennyt vesivärimäisestä ja sekavasta tyylistä, jollaista Ron Spearsin taide myös tässä tapauksessa on.
Kadonneen lapsen etsimisenä alkava tarina kasvaa matkan edetessä huimiin sfääreihin. Mukana ovat vampyyrit ja Graalin malja, minkä ohella juonikuviot ovat lopulta kovin raamatullisia. Todella raamatullisia, jos totta puhutaan.
Nenä kiinni ruudussa, hampaat kurkulla
Pelin tapahtumat sijoittuivat eri aikablokkeihin. Niistä toiseen siirryttiin, kunhan pelaaja sai suoritettua tietyt pakolliset toimenpiteet juonen edistämiseksi. Aina, kun kellonaika vaihtui, liikkuivat myös pelimaailman kaikki erilaiset ja mielenkiintoiset hahmot toimesta toiseen. Hotellin aulassa lehteä lukenut partamies saattoi seuraavana ajankohtana istua ulkosalla penkillä. Toinen tuttavuus saattoi ottaa ajokkinsa ja lähteä ajelemaan ympäri lähialueita. Blokista toiseen siirryttiin joko sulavasti kellontikityksen saattelemana tai siirtymällä pelattavasta hahmosta toiseen. Gabrielin lisäksi pelaajat pääsivät näet ratkomaan ongelmia myös Gracen johdolla.
Kummankin hahmon pulmat olivat erilaisia, tai ainakin lähestymistapa niihin oli erilainen. Yksi koko seikkailun suurimmista puzzleista oli useampaan eri tarinan jaksoon sijoitettu karttapulma. Se vaati pelaajalta rutkasti aivotyötä ja päättelykykyä. Sekä tietenkin, kauhistus, tekstin lukemista. Tämä kyseinen tapaus oli enemmän Gracen heiniä.
Ja kaikki te peliä pelanneet, myöntäkää pois, käytitte tässä kohdin läpipeluuohjetta. Vaikka nimikkeessä olikin vihjesysteemi, uskoisin joka pelaajan tarvinneen edes hitusen apua tämän pulman loppumetreillä. Nuorempi minä ainakin niitä kaipasi. Vai olenko väärässä, voiko joku puijaamatta kertoa läpäisseensä pelin ilman jelppiä? Olisi itse asiassa hyvinkin mielenkiintoista palata pelin pariin uudelleen testaamaan, josko tuo kokonaisuus aukeaisi nykyään paremmin.
Pulma, pulmempi, pulmin
Ja pulmista noin muuten puhuttaessa. Gabriel Knight 3:n kehittäminen ei ollut ongelmatonta, vaan hyppy kolmiulotteiseen maailmaan aiheutti monenmoisia ongelmia. Nämä ropleemat puolestaan aiheuttivat projektin myöhästymisen aikataulusta sekä muutaman epäloogisen puzzlen. Jos olet peliä koskaan pelannut, muistat varmasti miten hankit tekoviikset kissankarvoista teipin avulla. Tämä kyseinen tapahtumasarja lisättiin peliin loppuvaiheessa, vieläpä kiireen saattelemana. Jensenillä olisi asiaan ollut kuulemma parempi ratkaisu tähän kohtaan, mutta se olisi ohjelmoija Scott Bilasin mukaan ollut liian monimutkainen, kallis ja hankala. Senpä takia kissankarvat ja teippi.
Kaikki peliä pelanneet: keksittekö tämän teippitempun itse vai saitteko apua tutuiltanne tai pelilehdestä? Kyseinen ratkaisu viiksiongelmaan ei ollut sieltä loogisimmasta päästä.
Pelin musiikeista pitää antaa positiivissävytteinen erityismaininta, sillä ne nostattavat parhaimmillaan kaikki ihokarvat pystyyn. Liekö tässä kyse vain nostalgiasta vaiko mistä, mutta esimerkiksi tämä keskustelualueelle linkattu synkeän tunnelmallinen sävellys saa kylmät väreet aikaiseksi.
Kaikki eivät kuitenkaan lämmenneet Gabrielia ääninäytelleelle Tim Currylle, mutta itse en tykännyt huonoa hänen esiintymisestään. Toisaalta muistan vain yhden asian hänen äänellään sanottuna: kun sankariamme koetti käskyttää istumaan pöntölle, oli vastauksena lakoninen "I could let you see me doin' that... but then I'd have to kill you". Neljännen seinän rikkomista, hurjaa.
Remaket, muodikkaampia kuin rikkinäiset farkut
Gabrielin kolmas sinfonia oli aikoinaan viimeinen laatuaan. Nimikettä kehitettäessä oli jo selvää, että jatkoa ei tulisi. Tämän tyyliset seikkailupelit olivat kuolemassa, eikä niitä julkaistu enää käytännössä ollenkaan.
Lopputulos ei myöskään kerännyt yhtä suurta suosiota kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of Damned olikin Sierran viimeinen seikkailupeli. Tällä tiellä ollaan käytännössä vieläkin, mutta älkää huoliko, hätä ei ole tämän näköinen!
Koska kaiken maailman remaket, uudelleenversioinnit ja tarinan alusta aloittamiset ovat olleet jo jonkin aikaa muotia, niin ensimmäinen Gabriel Knight päivitettiin uuteen uskoon pari vuotta sitten. Kyseinen versio on ladattavissa PC:lle, Macille, Androidille ja iOSille. Valitettavasti alkuperäisten ääninäyttelijöiden raijaaminen studioon olisi tullut liian kalliiksi, joten tutut äänet on korvattu uusilla.
Tämän jälkeen ainakaan omiin korviini ja silmiini ei ole kantautunut tietoa herra Knightin paluusta. Tämän mallin seikkailupelit ovat koettaneet tehdä paluuta, mutta valitettavasti ne jäävät räiskintöjen ja avoimen maailman rellestelyjen jalkoihin. Tuskin siis kannattaa pidätellä hengitystä sarjan neljättä osaa odotellessa.
