Tällä kerralla käymme läpi ne Marvelin vähemmän hyvät rainat. Tai jos ei vähemmän hyvät, niin ainakin ne, joista toimituksemme jäsenet eivät ole aivan yhtä innoissaan kuin voisi olla.
Myös tällä kertaa pitää mainita, että keskitymme Marvelin elokuvauniversumiin (Marvel Cinematic Universe, lyhyesti MCU), joten listoilla ei mainita vaikkapa Foxin X-Men: Apocalypseä tai Spider-Man 3:a.
Petri Kataja
Tiedostan, että Marvelin elokuvauniversumissa on muutamia filmejä, joita en haluaisi katsoa enää koskaan uudelleen. On Iron Manit 2 sekä 3, on ensimmäinen sekä toinen Thor. Melkeinpä mitä tahansa muita filmeistä voisin katsoa uudelleen, jos niikseen tulee.
Jos näistä rainoista pitäisi kuitenkin valita yksi ja ainoa suurin pettymys, niin joutuu tiukkaan paikkaan. Iron Man 2 yritti jotain, mutta epäonnistui useammassa kohdin. Iron Man 3 lupasi paljon, mutta henkilökohtainen pettymys tarinan toteutukseen oli valtava. Ensimmäinen Thor on pitkälti unohdettava esittelykierros ja Thorin toisen seikkailun kohdalla tilanne on käytännössä sama, joskin suuremmalla budjetilla.
Nelikosta ehkä vähiten omia makunystyröitäni hieroo Iron Man 2. Vaikka se esittelikin mainion Sam Rockwellin esittämän Justin Hammerin, niin se tekee monta asiaa vähemmän mairittelevasti. Black Widow tekee niin ikään debyyttinsä, mutta ilman minkään sortin hahmokehitystä. Mickey Rourken esittämä Whiplash-pahis jätti paljon toivomisen varaa.
Mutta toisaalta en voi sietää Iron Man 3:a. Ollakseen elokuva Iron Man -hahmosta, vietettiin lähes koko filmi paniikkikohtauksellisen Tony Starkin kanssa. Loppu oli suoranaisen tyhmä, ja hahmon rintakehässä useamman elokuvan ajan ollut pala tekniikkaa, joka oli ollut iso ja vaikea ongelma jo useamman filmin verran, korjattiin ihan noin sivulauseenomaisesti. "Ai niin se, korjasin sen kädenkäänteessä", lienee jotakuinkin suora lainaus. Selvä homma.
Sen lisäksi yleisölle lupailtiin The Mandarin -pahiksen debyyttiä, mitä odotin suhteellisen innolla. Hahmo kun on aikamoisen hulppea ja vieläpä sarjakuvissa Iron Manin arkkivihollinen. Sen sijaan tarjolla oli... jotain aivan muuta pettymystä. Lopullisen vihoviimeinen pahishahmo oli suoranaisen epäkiinnostava ja motiivit pölhöt. Onneksi syksyllä saapuva Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings tuo valkokankaille sen oikean The Mandarinin. Joskin Iron Manin kanssa hahmo ei sitten pääse ottamaan yhteen.
Eli... taidan vihailla Iron Man 3:a eniten. Ei ehkä se huonoin raina, mutta se suurin pettymys.
Iron Man 3:n katsominen on juuri niin hauskaa, kuin mitä Tony Starkin ilmeestä voikin tulkita
Petri Leskinen
Vaikka minulla ei ole mitään Paul Ruddia vastaan, niin Ant-Man-elokuvat eivät vaan jaksa viihdyttää minua. Liekö syy itse supersankarissa vai sattuiko ensimmäinen osa tulemaan juuri kun kiinnostus koko Marvelia kohtaan oli hiipunut Thor: The Dark Worldin ja parin muun tuotoksen takia. Onneksi laatukäyrä on noussut niistä ajoista, ja nykyisin uusia filmejä sekä sarjoja odottaa taas vesi kielellä.
Joonatan Itkonen
Kuten toisaalla totesin, kaikki Marvel-leffat ovat enemmän tai vähemmän hyviä. Mutta näistä yksi on enemmän kuin vähemmän hyvä, ja se on Thor: The Dark World.
Ensimmäinen Thor oli riemastuttava fantasiaseikkailu parhaiden kasarielokuvien hengessä, jossa ohjaaja Kenneth Branaghin teatteritausta sopi saumattomasti yhteen Marvelin eeppisen tarinankerronnan kanssa. Mutta syystä tai toisesta Branagh ei jatkanut Marvelin parissa jatko-osaa varten, minkä vuoksi ukkosenjumalan seuraava seikkailu ajautui tuotantohelvettiin. Ohjaaja toisensa perään kävi kokeilemassa onneaan, eikä kukaan tuntunut sopivan yhteen materiaalin ja tuottaja Kevin Feigen rautaisen vision kanssa. Pisimmälle pääsi Patty Jenkins, joka myöhemmin herätti Wonder Womanin henkiin DC-sarjan umpisurkeissa filmatisoinneissa. Mutta jälleen ristiriitainen visio kokonaisuudesta tuli tielle, eikä tuotantoa saatu vieläkään alkuun. Tässä vaiheessa rahaa ja aikaa oli palanut niin paljon, että kuka tahansa oikeastaan kelpasi ohjaajan penkille. Kunhan elokuva valmistuisi edes jotenkin ajallaan.
Lopulta paikkaa täyttämään löydettiin TV-ohjaaja Alan Taylor, joka tässä vaiheessa oli niittänyt mainetta Mad Men ja Game of Thrones -sarjojen parissa. Mutta edes kokenut artesaani ei pysty pelastamaan tuotantoa, joka on edennyt esituotannossa näin pitkälle ilman taiteellista visiota. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka Hobitti-elokuvat, jotka studio pakotti tuotantoon siitä huolimatta, että alkuperäinen ohjaaja Guillermo Del Toro jättäytyi projektista pois vain puoli vuotta ennen kuvausten alkua. Elokuvien henkiselle isälle, Peter Jacksonille, jäi surkeaksi tehtäväksi luoda kolme elokuvaa vajaassa kolmessa vuodessa ilman esituotantoa toisen henkilön valmisteluista.
Kaikki tämä on oleellista siksi, että Thor: The Dark World ei pohjimmiltaan ole huono elokuva — se on keskeneräinen kokoelma viiden eri ohjaajan töitä. Ei sellaisesta sotkusta voi syntyä toimivaa kokonaisuutta. Jo se, että elokuva on edes koherentti, on saavutus itsessään. Mutta tarina pimeän puolen haltijoista, jotka elävät todellisuuden tuolla puolen ja metsästävät punaista aeteria, joka sattuu olemaan myös yksi ikuisuuskivistä, on puhdasta diipadaapaa vailla logiikkaa. Se on niin huono osa Marvelin mytologiaa, ettei siihen ole viitattu jälkikäteen edes vitsillä!
Kaiken keskellä on Chris Hemsworth, joka tässä vaiheessa harkitsi vakavasti roolin hylkäämistä. Ensimmäinen Thor lupaili paljon, ja Branagh oli kehitellyt australialaiselle muskelimiehelle mehukkaampaa roolia tulevaisuutta varten. Hemsworth kävi sillä välin koulua parantaakseen taitojaan näyttelijänä, joka näkyy selkeästi elokuvia vertaillessa. Mutta sekava tuotanto romutti nämä unelmat, eikä Joss Whedon tunnetusti välittänyt pahemmin Hemsworthista Age of Ultron -elokuvan kuvauksissa. Turhautuminen näkyy myös kankaalla, eikä tämä yrmeä ja jopa kyllästyneeltä näyttävä Thor muistuta edes etäisesti karismaattista sankaria, jota fanit nykyään rakastavat. Jopa Tom Hiddlestonin esittämä Loki on tuuliajolla. Vaikka veljekset saavat viimein aikaa toisilleen, viiden käsikirjoittajan parsima teksti ei tarjoa heille yhtäkään muistettavaa hetkeä keskenään.
Mutta Marvel otti opikseen surkeasta jatko-osasta. Tulevaisuudessa Feige palkkasi alusta asti indie-tuotannoista kouliintuneita tekijöitä, joilla jokaisella oli jotain sanottavaa tarinallaan. Hän myös otti askeleen taaksepäin ja lakkasi dominoimasta tuotantoja samalla tavalla. Lopputuloksena Marvelin kolmas vaihe aloitti eräänlaisen renessanssin, jossa elokuvat paranivat kertaheitolla. Ainoastaan naispuolista ohjaajaa ei tuotantoyhtiössä nähty miltei kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna julkaistu Black Widow oli lopulta odotuksen arvoinen ja yksi parhaita Marvelin tuotantoja kauttaaltaan, mutta kyllä sen tulossa kesti ihan häpeällisen kauan.
Jaakko Herranen
Olen armoton MCU-elokuvien ystävä, ja ilokseni niiden joukkoon nyt ei suoranaista kakkelia mahdu. Ylivoimaisesti suurin pettymys ja heikoin lenkki upeassa kokonaisuudessa on kuitenkin Black Panther. Musta Pantteri oli hahmona uppo-outo jo ennen elokuvaa, mutta ensimmäinen sukellus Wakandaan ei onnistunut vakuuttamaan oikein missään suhteessa eikä koko rainasta oikeastaan ole positiivisia muistikuvia. Hahmo vaikutti kautta linjan typerän muoviselta ja lopputaistelu suorastaan ala-arvoiselta CGI-surkeudelta. Edellytyksiä kyllä hyvälle tarinalle olisi ollut, mutta sekin jätti lopulta täysin kylmäksi. Olisin kaivannut lisää huomiota esimerkiksi Shurille, mutta eiköhän tiedenaista nähdä onneksi vielä jatkossa, veikkaan ma.
Järin vahvasti ei kyllä kulkenut Thorin alkutaipaleellakaan. Poissa on marvelmainen huumori ja tilalla vakavaa ja tylsää jumalhuttua, joita en ole edelleenkään jaksanut katsoa kokonaan – enkä tule katsomaankaan. Toki tässä vaiheessa koko MCU-universumi haki vielä suuntaansa ja onneksi parempaa kohti mentiinkin äkkiä ja nopeasti. Onneksi Taika Waititi pelasti Thorin ratkiriemukkaalla Ragnarokillaan muutamaa vuotta myöhemmin – odotukset Love & Thunderille ovat kovat!
Jyri Jokinen
Huonoimman MCU-elokuvan valitseminen ei ole edes vaikeaa, sen verran kuppaisesti kulkee The Incredible Hulk. Kaikella kunnioituksella Edward Nortonia kohtaan, tämä ei ole hänen roolinsa, minkä lisäksi tämä tuotos ei oikein ala mistään eikä pääty mihinkään. Siinä missä Iron Man ja Captain America ovat selkeitä alkuperätarinoita (ja Thorkin tavallaan) tämä neljäs alkuperäinen Kostaja on jo elokuvan alussa löytänyt pimeämmän puolensa ja nyt kai yrittää keksiä keinoa päästä siitä eroon. Puiseva käsikirjoitus ei tuo mitään uutta Marvel-universumiin, ja oikeastaan Hulkin tarinaa kannattaakin MCU-jatkumossa lähteä seuraamaan suoraan The Avengersista, jossa skitsofreenisen roolin ottaa suvereenisti haltuun Mark Ruffalo.
Jos siis Hulkin hahmo onkin jonkinlaisessa tekijänoikeudellisessa limbossa, mistä johtuen tämä vuoden 2008 pakkopulla puuttuu Disney+:n valikoimasta (ja on itse asiassa aika hankala löytää mistään digitaalisesta palveluta), ei MCU-maratonia suunnittelevan kannata etsiä krokotiilinkyyneleilleen ylimääräisiä keräysastioita. The Incredible Hulk on täysi turhake, jonka voi huoletta skipata.
---
Ovatko valintamme ihan pielessä, onko jokin muu MCU-filmeistä mielestäsi vielä kökömpi?
Lue myös:
