Alkuperäistä leffasarjaa jatkaneet osat VII–IX eivät vastanneet odotuksia hyvistä hetkistä huolimatta. Elokuvat menestyivät kohtalaisesti lippuluukulla, mutta tuotannolliset erimielisyydet oli helppo aistia valkokankaalta, etenkin kahdessa jälkimmäisessä elokuvassa.
Tekijät eivät päässeet millään sopuun uuden trilogian linjasta, vaan isot egot astuivat toistensa varpaille vuoron perään ja lopputulos on kaikkien nähtävillä. Seitsemäs osa ratsasti epätoivoisesti nostalgialla, kahdeksas puolestaan teki jäätävän pesäeron keskellä trilogiaa J. J. Abramsin valvonnasta huolimatta, ja yhdeksäs osa sitten sivuutti lähes täysin The Last Jedin tapahtumat ja eteni raketin lailla kohti keskinkertaista päätöstä.
Niitä hyviä hetkiä on puolestaan koettu Rogue Onen ja eritoten The Mandalorianin parissa, joka tulee jäämään ikuisesti historiaan tuhansien taapero-Yoda-meemien ansiosta. Pelienkin osalta tulevaisuus näyttää mukavalta, sillä EA:n yksinoikeus Tähtien sotaan päättyi, joten seuraavaksi on Ubisoftin alaisuudessa toimivan The Division -kehittäjä Massive Entertainmentin vuoro yrittää. Projekti on kuitenkin vasta alkutekijöissään, joten suunnataanpa valokeila Respawn Entertainmentin ansiokkaaseen Star Wars Jedi: Fallen Orderiin.
”Yksinpelit eivät myy”, sanoi EA, kun matkalla pankkiin nauroi
2010-luvulla Tähtien sotaa on tullut joka tuutista. Disney osti Lucasfilmin vuonna 2012 neljällä miljardilla dollarilla, joten rahoille oli saatava vastinetta pikimmiten. Valitettavasti tämä tarkoitti myös sitä, että uusi elokuva ei ole enää THE TAPAUS, kun joku sarja pyörii kuitenkin koko ajan suoratoistopalveluissa ja elokuviakin tuli lähes vuosittain. Sen huomasi myös maksavien asiakkaiden käytöksestä, sillä ”sivuelokuvat” eivät menestyneet teattereissa odotetusti.
Pelien osalta EA luotti mikromaksuihin ja moninpelin voimaan. Varsinkin Star Wars Battlefront II:n julkaisu on todella kuuluisa kaikessa surkeudessaan, sillä se sisälsi tukun hyvin kyseenalaisia mikromaksuja ja mekanismeja. Negatiivisen julkisuuden myötä EA poisti ”maksamalla voitat” -mekaniikat Disneyn kehotuksesta. Nykyisin kaikki on toisin, sillä Battlefront II on oikein mainio moninpeli ja sitä voi jopa suositella.
Kun Titanfall-studio Respawn Entertainment lähti kehittämään Fallen Orderia vuonna 2014, oli sillä jo valmiiksi harteillaan valtavat odotukset. Edellinen yksinpelattava Tähtien sota -seikkailu oli vuonna 2010 julkaistu Star Wars: The Force Unleashed II, joka jätti pelaajat auttamatta kylmäksi.
Fanit olivat siis odottaneet jo ennestään vuosikausia uutta ja ennen kaikkea laadukasta yksinpelattavaa Star Warsia, sillä Boba Fett -seikkailu Star Wars 1313 peruttiin Disneyn toimesta vuonna 2013. Uncharted-luoja Amy Hennigin johtama ja Visceral Gamesin tuottama Project Ragtag peruutettiin sekin katkerasti vuonna 2017 Visceralin sulkemisen yhteydessä.
EA:n antama lausunto yksinpeleistä herätti sekin porua, joten oli ihan luonnollista, että pelaajat pelkäsivät myös Respawnin projektin puolesta.
Star Wars Jedi: Fallen Order julkaistiin lopulta noin viiden ja puolen vuoden kehityskaaren jälkeen marraskuussa 2019. Lukujen perusteella pelaajat äänestivät lopulta lompakoillaan, sillä myynti ylitti 10 miljoonan kopion rajapyykin alle puolessa vuodessa. Aika hyvin yksinpeliltä.
Pakoretki kaukaisessa galaksissa
Tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Sithin kosto -elokuvan jälkeiseen aikaan. Olet Cal Kestis, entinen padawan, joka on päätynyt Bracca-planeetan kaatopaikalle keräämään romua kloonisotien jäljiltä löytyneistä avaruusaluksista. Hän salaa identiteettiään jedialkuperänsä vuoksi, mutta on pakotettu käyttämään Voimaa, kun hänen ystävänsä Prauf joutuu vaaraan onnettomuuden vuoksi.
Tämä ei jää Imperiumilta huomaamatta, vaan pahat sedät lähettävät kaksi koulutettua inkvisiittoria pistämään Calin päiviltä. Hän pääsee livahtamaan lopulta karkuun, kun entinen jedi Cere Junda ja hänen ”hovikuskinsa” Greez Dritus pelastavat jedikokelaamme viime hetkellä ja singahtavat aluksellaan pois Braccalta. Avauskohtaus on todella näyttävä, mieleenpainuva ja lineaarisuudesta huolimatta seikkailun parhaimmistoa.
Tämän jälkeen pelaaja matkaa heidän kanssaan Zeffo-planeetalle, sillä käy ilmi, että Calilla ja Cerellä on yhteisiä tuttuja. Ceren entinen oppi-isä Eno Cordova on jättänyt jälkeensä pikkuisen robotin nimeltä BD-1, jonka on määrä auttaa Cal oikeille jäljille ja avustaa häntä. Robotti heijastaa seinälle hologrammin, joka kertoo, että Eno on kätkenyt planeetalla olevaan Bogano-holviin jediholokronin, joka sisältää listan jediritarikunnan jälkeläisistä.
Valitettavasti Cordova ei luota pelaajaan estoitta, vaan tämän on läpäistävä edesmenneen jedimestarin testit ja löydettävä loput vihjeet. Calin tehtäväksi jää selvittää, onko ritarikuntaa mahdollista herättää enää henkiin, kun samalla pitäisi se kirottu jedikoulutuskin saattaa vihdoin päätökseen.
Oletko väärässä pelissä, nuori padawan?
Pelillisesti Fallen Order on imaissut vahvoja vaikutteita tutuista paikoista. Niin Dark Souls, Metroid kuin Unchartedkin ovat taatusti pyörineet tekijöiden konsoleissa jossain elämänvaiheessa. Eipä siinä mitään, sillä näistä osista saadaan varsin mainio keitos.
Souls-peleistä muistuttavat ennen kaikkea meditaatiopisteet (nuotio, köh), oikoreittien availu sekä jossain määrin hahmonkehitys. Aseita ei kuitenkaan kerätä, vaan Cal saa reissun edetessä erilaisia Voima-kykyjä sekä miekkamodauksia. Myös vihollisten haastavuus tuo tuttuja sielukkaita tuulahduksia, sillä jo normaalilla vaikeustasolla lyöntinapin hakkaus vie lähinnä ennenaikaiseen hautaan.
Star Wars Jedi: Fallen Order pakottaa usein miettimään lähestymistapaa taistoon mentäessä, mutta vihollisissa on sopivasti vaihtelua, jotta se ei tunnu uuvuttavalta. Nujakointiin on onneksi tarjolla hyvät työkalut, sillä taistelu on sopivan helppo oppia, mutta kuitenkin monimutkaista hallita täysin. Kärsivällisyys voimakykyjen opettelussa, väistely, torjuminen ja tarkkaavaisuus tekevät yhdessä mähinästä tyydyttävää. Suin päin ryntääminen tuottaa harvoin hyvän lopputuloksen.
"Epäonnistuminen ei ole loppu. Se on välttämätön osa polkua."
Valitettavasti tekniset ongelmat riivaavat peliä hiukan edelleen, vaikka julkaisusta on yli vuosi aikaa. Sen aikana esiintyy kummallisia nytkähtelyjä, jotka riivaavat joskus myös välinäytöksiä. Lisäksi grafiikat latautuvat välillä silminnähden hitaasti, sillä niin taustat kuin hahmojen kasvotkin näyttävät joskus kummallisen sumeilta.
Tämän ohella kaikkia bugeja ei ole saatu liiskattua, vaan niitä esiintyy seikkailun aikana siellä täällä. Mitään totaalirikkovaa ötökkää ei kuitenkaan tullut vastaan, eikä teos myöskään kaatunut kertaakaan.
Pelillisesti eniten ongelmia tuottavat isot vihollisjoukot, sillä kamera sekoilee etenkin ahtaammissa tiloissa enkä oikein tiedä, sujuisiko taistelu paremmin tähtäyslukituksella vai ilman. Tällaiset tilanteet ovat pahimmillaan koomisen kaoottisia.
Pomotaistelut ovat päällisin puolin hauskoja, mutta niidenkin liikkeisiin on välillä mahdoton reagoida oikein ja ajoissa. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, ja lopulta pelaaja oppii selättämään vaikeudet.
Cal Kestis ja jeditemppelin ritarit
Metroidista puolestaan muistuttaa seikkailun tutkimispuoli ja paikoin vaikeasti luettava 3D-kartta. Paikkojen nuuskiminen on täysin vapaaehtoista, mutta sitäkin kannattaa harrastaa, sillä nurkista löytyy mielenkiintoista lorea ja paljon kosmeettista tavaraa, joka myös edesauttaa Calin kykypuun parantamista. Uncharted tuleekin mieleen lähinnä kiipeilyosuuksista.
Planeetat ovat visuaalisesti aivan upeita paikkoja, joten tutkimusmatkailu kannattaa jo pelkästään fiilistelyn kannalta. PS4 Pro -konsoleiden omistajat voivat kääntää lukitsemattoman ruudunpäivitystilan päälle, mutta valitettavasti 60 freimiä sekunnissa jää täysin haaveeksi, joten itse en sitä suosittelisi. Sitä iloa varten tarvitaan uuden sukupolven laite.
Vahva siellä olemisen tunne
Audiovisuaalinen puoli ei petä. Stephen Bartonin ja Gordy Haabin sävellykset ovat kautta linjan upeita, joita täydentää harvakseltaan John Williamsin ennestään tutut sävellykset. Erityismaininta on myös pakko antaa Samuel Kimin säveltämälle tunnusbiisille.
Äänimaailmakin tavoittaa Tähtien sodan tunnelman todella onnistuneesti, minkä lisäksi mukaan on saatu tukku televisiosta tuttuja näyttelijöitä. Heistä nimekkäin lienee Oscar-voittaja Forest Whitaker, joka esittää vastarintataistelija Saw Gerreraa. Muut hahmot hoitavat leiviskänsä hyvin, paitsi Cal Kestistä esittävä Cameron Monaghan, joka on yksinkertaisesti melko puiseva ja tasapaksu roolissaan.
Tarina on muutenkin melko ohut, sillä pääpaino on taistelulla, tutkimisella ja pienten aivopähkinöiden ratkaisemisessa. Toisaalta muu tekeminen on toteutettu niin hyvin, että annan tasapaksun tarinan anteeksi. Toivottavasti mahdollinen jatko-osa lunastaa lupaukset tarinankin osalta.
Nälkä kasvaa syödessä
Star Wars Jedi: Fallen Order ei ole missään nimessä täydellinen peli. Olematon tarinankuljetus harmittaa, ja korkeahko vaikeustaso sekä tekniset ongelmat nakertavat pelaajan hermoja, etenkin silloin, kun nämä kaksi aspektia osuvat kohdalle samalla kertaa.
Valtaosan ajasta homma toimii kuitenkin niin hyvin, ettei v-käyrän ajoittaista nousua muistele pahalla, sillä Fallen Order tekee paljon asioita oikein niin teknisesti kuin audiovisuaalisestikin ja se ennen kaikkea tavoittaa Tähtien sodan hengen todella hyvin. Lisäksi se luo loppukohtauksensa myötä niin vankan pohjan jatko-osaa ajatellen, että olisi sääli, jos tarina jäisi tähän.
Itse viihdyin teoksen parissa kaiken kaikkiaan todella hyvin, sillä tämä on juuri sitä, mitä olen pitkään ja hartaasti toivonut. Respawnin teos luo toivoa paremmasta huomisesta Star Wars -pelien osalta, ja se jos mikä on todella iso asia meille faneille.
