Selviytyjien joukkoon
Lyhyt tutoriaali kertoo muutaman keskeisen toiminnon, kuten liikkumisen, parantamisen ja tavaroiden keräämisen. Tutustumistaipaleen jälkeen saavutaan omalle mökille, joka toimii suojapaikkana ja kehityskohteena seikkailujen välissä. Oman mökkipalstan varustetaso on alussa hyvin vaatimaton, mutta maaplänttiä ja mökkiä tutkimalla rakennettavia kohteita piisaa varsin mukavasti.
Juttua kirjoitettaessa mökkiäni ympäröivät ulkohuussi, pieni savustamo, muutamia kasvipenkkejä, puunpilkkomisalue ja radiomasto. Lisäksi lähituntumassa sijaitsee pieni köysirata, jonka kautta voi lahjoittaa ruokaa yhteiseen hyvään, kuten peli asian ilmaisee. Löytyypä alueelta myös ampumarata lukuisine haasteineen ja kellari asekokoelman tutkimista varten.
Tutkitaanpa laatikko tai saman tien kaksi
Mökin ällistely käy nopeasti tylsäksi, joten on aika etsiä toimintaa. Pelimuotoja löytyy kaikkiaan kolme: Encounterissa kerätään loottia ympäri karttaa, Eliminationissa pelataan perinteistä joukkuetappomatsia erä kerrallaan, ja Kaikki kaikkia vastaan -moodissa synnytään jatkuvasti uudestaan keräämään pisteitä muiden osallistujien kustannuksella. Kokemuspisteiden ohella palkintoina jaetaan ruokaa ja loottilaatikoita onnistumistason mukaan.
Encounter on näistä ehdottomasti viihdyttävin pelimuoto, vaikka silloin tällöin onkin kiva haastaa muita nopeatempoisissa minimapeissa. Kone arpoo kenttään tietyt vakiokohteet, joiden sijainnin näkee kartalta. Näitä ovat umpeen laudoitettu talo hitaasti aukeavan kassakaapin kera, ajastettu kassakaappi kahdella turvakytkimellä varustettuna sekä kolmella lukolla lukittu kontti. Lisäksi alueelle pudotetaan jossain vaiheessa airdrop-loottilaatikko, joka sisältää kolme varustenyssäkkää.
Pelin henki on todella julma, sillä kuolema tarkoittaa samaa kuin paluu tyhjin käsin ja kaikki mukana olleet lootit ja aseet menetettynä. Kaveria ei voi myöskään elvyttää henkiin, vaan lootit siirtyvät selvinneen reppuun. Yksi oljenkorsi on toki olemassa, sillä Vigorin sisäisellä valuutalla voi ostaa vakuutuksen ennen erään lähtemistä. Tällöin kotimökille saa tuliaisina oman repun sisällön, vaikka toinen pelaaja olisikin napannut sen mukaansa.
Kaikki kartat sisältävät myös taktisia kohteita, joista tärkein lienee vihollisten sijainnin hetkellisesti näyttävä signaalitorni. Häirintälaite taas vastaavasti blokkaa kaikki karttanäkymät, ja taivaalta putoavaan loottisäkkiin saa laitettua esimerkiksi ylimääräistä painoa, ekstraloottia tai räjähtävän ansan.
Puskajusseilua ja haastamista
Jokaiseen seikkailuun voi oman maun mukaan valita kaksi isompaa asetta, yhden kevyemmän pyssyn ja melee-aseen. Muiden osanottajien valitsemia jytkyttimiä saa tiirailla hetken ajan ennen kartan alkamista, jolloin saa hieman osviittaa mitä tuleman pitää. Tilanne voi toki muuttua, sillä kartan halutuimmista kohteista löytää usein uusia kuularuiskuja vastustajien eliminoimiseen. Kentälle voi lähteä myös täysin ilman varusteita.
Luonnollisesti ahneella on kökköinen loppu, sillä vihollisen kohtaaminen tai liika viivyttely jättää tyhjin käsin. Muut ihmiset eivät suinkaan ole ainoa uhka, vaan alueelle iskee tietyn ajan kuluttua radioaktiivinen myrsky, joka raastaa hitaasti mutta varmasti hautaan saakka. Pahimmillaan noutaja on niittänyt satoa vain metrien päässä turva-alueesta aiheuttaen ärräpäiden lentelyä. Varovaisimmat kantavat ainakin yhtä staminamittarin täyttävää kofeiinipilleriä tai radioaktiivisuuden hetkeksi pysäyttävää tablettia mukanaan ehtiäkseen ajoissa poistumisalueelle.
Arvokkaampien kohteiden ohella saalista saa toki kasattua myös taloja, autoja tai maastoa tutkimalla. Kun ruudulle pomppaa ilmoitus esimerkiksi lukitun kassakaapin avaamisesta, niin lähellä väijyvän tiimin ei tarvitse kuin odottaa loottaavaa ryhmää. Talosta poistuvat vihulaiset tekevät tällöin työn ja muut korjaavat sadon. Vaan kunpa se olisikin niin yksinkertaista.
Ampuminen on nimittäin erittäin haasteellista. Yhtäkään ylivoimaisen kovaa pyssykkää ei ole tullut vastaan, ja aseet tuntuvat olevan hyvin tasapainossa. Osuminen on vain joka kerta yhtä hankalaa. Vigoria pelataan kolmannesta persoonasta, josta ampuminen on sama kuin spreijaisi maaliruiskulla omakotitalon seinälaudoitusta. Ensimmäisestä persoonasta pystyy tähtäämään, mutta tällöin sinusta tulee elävä maalitaulu hahmon hidastuessa reippaasti normaalitahdista. Pusikosta taas on turvallisempaa ampua etenkin äänenvaimentimella varustetun aseen kanssa, mutta näkökenttä vain on erittäin rajattu jos meinaa pysyä hyvin piilossa. Voi melkeinpä sanoa, että varmaa tappoa ei koskaan ole. Kalliimman hintaluokan, legenda-tason vermeistä on toki apua, mutta niiden mahdollinen menetys kirpaisee aina.
Simppeli, mutta koukuttava
Teknisesti Vigor toimii oikein hyvin. Toki pieniä bugeja on välillä tullut vastaan esimerkiksi lootin keräämisen muodossa tai pienten graafisten bugien näkyessä, mutta pelattavuus on silti oikein mainio. Porukassa tapahtuva sissitoiminta, taktisten merkkien asettaminen maastoon, palkitsevuus onnistuessa ja monipuolinen tilastostatistiikka lasketaan myös plussaksi.
Oma mökki ei loppupeleissä ole kovin iso osa peliä, vaikka sen kehittäminen viekin aikaa. Huushollin tärkein tehtävä on toimia valuutan ja palkintona saatavien loottiboksien lähteenä. Vähemmän yllättäen onlinessa kannattaa (pitää) käväistä päivittäin, etteivät eri pömpelit ylikuormitu kerättävästä lootista. Mikromaksut ovat laiskempien vaihtoehto jos aikoo pelata aina parhaalla kalustolla.
Myös realismi kerää pisteitä, sillä minkäänlaista kuolonkameraa tai edes tietoa hengissä olevista osanottajista ei ole, ja hahmojen osumankesto on sopivalla tasolla. Tosin oman joukkuetoverin pelaamista voi jäädä katsomaan kolmannesta persoonasta, jolloin pystyy vapaan kameran ansiosta kielimään vihollisten sijainnin kuolleista kulmista, joten siinä ryhminä operoivilla on selkeä etu. Suorittaminen on kuitenkin aivan eri asia, vaikka tieto edesauttaisikin tilannetta.
Kolmen ryhmänä pelattaessa Vigorin Encounter-pelimuotoa on jaksanut tahkota jo reilun 145 pelin verran, joten voinee todeta peliporukkamme olevan jonkinmoisessa koukussa. Tosin kaverit eivät oikein jaksa innostua nopeatempoisesta respameiningistä tai joukkuetappomatseista, mutta Encounteriin on aina mukava lähteä. Ja mikäs tässä on pelatessa, sillä ulkoisesti ja äänimaailmaltaan tämä on todella pätevä tekele, vaikka askelten äänet saisivat olla hieman vähemmän paljastavia. Maistuvaa menoa etenkin 2-3 pelaajan tiiminä.
