Ensimmäiset askeleet
Skyverse on hyvin aikaisessa vaiheessa kehityspolullaan. Sen Early Access -julkaisulle ei ole vielä päivämäärää, eivätkä tekijät antaneet sille ensi vuotta tarkempaa arviota. Kyseessä on pienen puolalaisen studion toinen peli, jonka työstäminen alkoi vasta reilu vuosi sitten. Kaikki, mitä nyt nähdään, on valmistunut hyvin tuoreeltaan. Kun tämän pitää mielessä, Skyverse näyttää suorastaan hämmentävän hyvältä aikaiseksi demoksi. Reilun puolen tunnin pelailun perusteella sen rakenteet ovat vähintäänkin hyvässä kunnossa, vaikka pääsen näkemään vain pientä osaa kokonaisuudesta.
Demossa nähdään tutut perusteet. Pelaaja aloittaa pieneltä saarelta, josta pitää päästä pois. Kaukaisessa horisontissa piirtyvät leijuvat saaret, jotka ovat tulvillaan seikkailuja, aarteita ja tarvikkeita, joiden avulla voidaan yltää entistä pidemmälle maailmaan, jonka tekijät lupaavat olevan lähestulkoon ääretön. Ennen kuin seikkailu voi alkaa, tarvitaan kuitenkin ilmalaiva. Toisin kuin muissa vastaavissa peleissä, Skyversessä tukikohtaa ei rakenneta jokaiselle saarelle erikseen. Laivasi on myös kotisi, jonka ympärille kaikki rakentaminen perustuu.
Ensimmäinen paatti on hyvin vaatimaton. Perustarvikkeilla saan kasaan vain pakolliset tarpeet: moottorin, purjeet ja ruorin. Ne riittävät juuri ja juuri siihen, että pääsen matkaan. Tässä kohtaan huomaan heti, miten Skyverse onnistuu erottamaan itsensä muista. Lentäminen ja oman laivan ohjaaminen on jo nyt raikas tuulahdus jotain täysin uutta. Siinä yhdistyy Minecraftin vapaus Sea of Thievesin itsenäiseen seikkailuun, jossa laivasta tulee jatke omaan persoonaan.
Koska paattini on vasta raakile, en pysty lentämään alhaisia saaria korkeammalle. Haastavammat ja rikkaammat luolastot saavat tällä kertaa odottaa. Tähtään uuden kotini pientä saarirykelmää kohti, painan väärää nappia ja vahingossa hyppään yli laidan. Tämähän vasta hyvä alku seikkailulle. Onneksi tekijät ovat ottaneet tunaroinnit huomioon ja omalle laivalle voi palata takaisin napinpainalluksella, jos laivasta tippuu tarpeeksi kauas.
Yksin vai kaverin kanssa
Jahka saan maata jalkojen alle, en malta olla testaamatta, miten pitkälle Skyversen maailma antaa periksi. Alan kaivaa suoraa alaspäin ja jatkan kaivamista niin pitkään kuin mahdollista. Pelaamistani seuraavat tekijät naureskelevat, että näin on käynyt jokaisen testaajan kanssa. Kestää hetki ja olen kaivanut suoran reiän pienen saaren läpi, jolloin hahmoni tippuu jälleen kohti allaolevaa merta.
Tekijät kertovat, että koko maailma on tuhottavissa, jos siihen urakkaan oikeasti haluaa ryhtyä. Se antaa myös mahdollisuuden teoriassa löytää luolastoja ja reittejä temppeleihin, jotka eivät ole alkujaan ilmiselviä. Periaatteessa kokeneempi pelaaja voi tunneloida itsensä suoraan luolaston pahimman pomon luokse ihan eri reittiä kuin tekijät ovat suunnitelleet. Käytännössä tämä ei vielä onnistu, sillä demossa saadut tarvikkeet eivät pysty rikkomaan kovemman tason materiaaleja, jotka tulevat vastaan. Näin ollen itse maailman sorkkiminen jää fiilistelyn ja haaveiden varaan.
Kysyn tekijöiltä, miten maailma reagoi useampaan seikkailijaan samalla serverillä. Saammeko jokainen oman laivamme vai jaammeko yhden? Tällä hetkellä yhdellä serverillä on vain yksi laiva, kuuluu vastaus. Skyverse on pienen budjetin indiepeli, ja valitettavasti moninpelin rajoitukset vastaavat sitä todellisuutta. Tekijät kertovat, että tulevaisuudessa on tarkoitus tutkia mahdollisuuksia antaa jokaiselle oma laivansa, mutta tällä hetkellä seikkailijat joutuvat jakamaan tilansa. Mikä puolestaan johtaa siihen, että jokaisen on oikeasti puhallettava yhteen hiileen.
Pääsen seuraavaksi tutkimaan luolastoa, josta minun pitäisi löytää resursseja parantamaan laivani moottoria. Tämä on yksi Skyversen pelimekaniikkojen perusteista. Jokainen saari on uusi mahdollisuus kasvattaa kotia suuremmaksi ja voimakkaammaksi. Se antaa syyn jatkaa seikkailua, eikä vaan jäädä maleksimaan yhteen paikkaan. Tekijät myös painottavat, että pelin taistelusta halutaan tehdä mahdollisimman monipuolista, mikä puolestaan antaisi syyn jokaiselle kokeilla erilaisia tapoja lähestyä luolastoja.
Hahmot voivat käyttää mitä tahansa aseita ja loitsuja ilman rajoituksia. Perinteiset raskaat miekat soveltuvat tankkimaiseen vihollisten putsaamiseen, kun taas kahden käden tikarit ja lyhyet miekat ovat omiaan yksinäisen matkalaisen nopeaan rellestykseen. Alkemistit puolestaan voivat tukea isompia ryhmiä erilaisten loitsujen ja parantavien juomien avulla.
Itse taistelu on vielä hyvin keskeneräistä, eikä siitä voi sanoa muuta kuin, että tästä on hyvä parantaa. Testatut aseet eivät tunnu toisistaan erilaisilta, eivätkä viholliset reagoi vielä kunnolla iskuihin. Tässä kohtaa muistan kuitenkin sen, että Skyverse on vasta hyvin alkutekijöissään. Pelaaminen on muilta osin niin hauskaa, että tämä unohtuu aina ajoittain. Se on merkki toimivasta kokonaisuudesta, vaikka puutteet ovatkin selkeitä.
Ensi vuonna seikkailemaan
Skyverse ei elättele toiveita siitä, että se olisi seuraava Minecraft. Sen sijaan se haluaa olla oma juttunsa, joka houkuttelisi pelaajia, jotka haluavat kokeilla jotain tuttua mutta silti erilaista.
Näillä aineksilla noin mahtipontinen idea voi hyvinkin onnistua. Testauksen perusteella Skyverse on hyvinkin tuttu, mutta samalla tarpeeksi erilainen, etten ole voinut lakata ajattelemasta sitä Gamescomin jälkeen. Ilmalaivan rakentaminen kaverien kanssa on hurmaava ajatus, joka aikaisen demon perusteella on saatu toimimaan upeasti. Nokkelat pelimekaniikat tukevat seikkailun tunnetta, mikä puolestaan ruokkii mielikuvitusta kaikesta siitä, mitä Skyversessä voi tehdä.
Toivottavasti ensi vuoden puolella pääsemme jo näkemään, mihin suuntaan Skyverse kehittyy. Sillä on vielä pitkä matka edessään, mutta ensimmäisten fiilisten perusteella siltä voi odottaa paljon.
