Konsolivalmistajat ovat jo aikojen alusta (80–luvulta) saakka yrittäneet pienentää laitteidensa valmistuskustannuksia sitä mukaa, kun niiden teknologia vanhenee ja komponentit halpenevat. Samalla kun hintalappua saadaan pienennettyä, on laitteen kokoa mahdollisesti kutistettu ja jopa joitain liittimiä karsittu (vrt. esimerkiksi 8-bittinen Nintendo ja sen ”pikkuveli”).
Erityisesti käsikonsoleiden kohdalla juuri Nintendo on tykännyt kehittää aparaattejaan niiden elinkaaren aikana pidemmälle. Esimerkiksi Nintendo DS:n tapauksessa ensiversion ostajilla jäi periaatteessa luu käteen, kun myöhemmin ilmestynyt Lite-versio oli pienempi ja näytöltään sekä akultaan parempi samalla, kun hinta pysyi suunnilleen ennallaan.
Suorituskyvyn konkreettinen parantaminen on kuitenkin ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta pois laskuista, kunnes koitti vuoden 2016 marraskuu ja PlayStation 4 Pro ilmestyi iloksemme 400 euron hintalapun kera. Microsoft vastasi tähän vuotta myöhemmin Xbox One X:llään ja julisti sen olevan markkinoiden tehokkain konsoli. Puheet eivät olleet pelkkää sanahelinää, sillä tehojen valossa tämä piti kiistatta paikkansa, joskin kuvetta joutui kaivamaan sata euroa enemmän.
Motiivi kummankin laitteen kehittämiseen oli erityisesti televisioteknologiassa tapahtuva resoluution nosto: 4K alkoi yleistymään huusholleissa, jolloin tarvittiin sitä pyörittävä laite vanhan 1080p-rotiskon oheen. Tosiasiassa ”välimalleista” oli harvoin hyötyä pelien sulavuuden kannalta, sillä resoluutio saatiin nostettua jonnekin 1440p:n ja 4K:n välimaastoon samalla, kun ruudunpäivitys huiteli edelleen 30:ssä. Jotkut kehittäjät kyllä lisäsivät tuotoksiinsa performance moden, mutta käytännössä ne eivät koskaan päässeet tavoitteeseensa. Xbox One X lunasti puolestaan 4K-lupauksensa useammin, sillä lisäpotkun ansiosta kehittäjät eivät joutuneet turvautumaan niin usein skaalaamiseen.
Miksi tämä kaikki sitten on tärkeää ja oleellista? Koska markkinoiden tilanne on muuttunut: Microsoft on ilmoittanut jo kuuluvalla äänellä, ettei aio osallistua ”välimallikisaan”, vaan he pitäytyvät nykyisissä malleissa ja keskittyvät viemään Xbox-brändiään jokaiseen mahdolliseen paikkaan ja laitteeseen (This is Xbox). Samalla, kun Nintendo pihtaa seuraavaa Switchiään, on Sony uuden ja ennen kaikkea kalliin (849 euroa) PlayStation 5 Pro -konsolinsa kanssa tavallaan yksin kukkona tunkiolla. Televisioiden teknologiakaan ei ole ottanut viime vuosina ihan samanlaisia harppauksia tavisten olkkareissa: Ainoat isommat muutokset lienevät 120 hertsin virkistystaajuuden ja VRR:n (Variable Refresh Rate) yleistyminen, resoluution pysytellessä edelleen 4K:ssa.
Kysymys kuuluu: olisiko ne paukut kuitenkin kannattanut säästää tulevaisuuteen?
WTF, ei levyasemaa?
PS5 Pro on edelleen varsin kookas, mutta alkuperäistä mallia nätimpi ja hoikempi kapistus. Plussaa on ehdottomasti myös kahden teran SSD-tallennustila (todellisuudessa 1,89 teraa käyttöjärjestelmäasennuksen jälkeen) vanhan 825:n gigan sijaan, jossa koko kutistuu puolestaan aina 667 gigaan saakka. Wi-Fin päivitys kuutosversiosta seiskaan ei ole ollenkaan huono juttu sekään. Sen sijaan tekoälyyn pohjautuvan PSSR-skaalaustekniikan tuloksista on nähty ja kuultu paikoin ristiriitaista tietoa: Esimerkiksi Silent Hill 2 -uusioversio ja Star Wars Jedi: Survivor ovat kärsineet pahemman kerran kuvanlaatuongelmista. Ensin mainittu saikin jo korjauksen, tai oikeastaan "korjauksen", jossa PSSR otettiin pois käytöstä ja palattiin vanhaan TSR-skaalaukseen.
Monia varmasti kiinnostaa konsolin äänekkyys, ja huomasinkin pelikäytössä pienen miinuksen: laite on hieman äänekkäämpi kuin käytännössä äänetön alkuperäismalli. Vieno humina ei kuitenkaan häiritse pelatessa laisinkaan, eikä PS4 Pron tai alkuperäisen PS4:n suihkariäänistä voida edes puhua samassa lauseessa.
Pro-paketissa on kuitenkin merkittävämpiäkin puutteita kuin hiljaisen tuuletinäänen paluu, kuten alla olevasta videosta voi huomata. Levyasemaa ei ole, vaan se on ostettava erikseen. Lisäksi pystytuki puuttuu, mutta laite kyllä pysyy pystyssä ilmankin. Toisaalta tekeekö mieli kauheasti riskeerata, kun kyse on melkein tonnin laitteesta?
Entäs ne pelit?
Heti alkuun on todettava, etten valitettavasti päässyt testaamaan ihan kaikkia haluamiani teoksia. Omistan monet pelit fyysisenä, eikä levyasemaa ollut saapunut myyntiin arviohetkeen mennessä. Alan Wake 2, Final Fantasy VII Rebirth, Silent Hill 2 ja Gran Turismo 7 ovat ainakin sellaisia esimerkkejä, joita olisin ehdottomasti halunnut kokeilla. Oh well, useampi peli kuitenkin kävi testissä näinä viikkoina ja niistä pystyi kaivelemaan eroja sieltä täältä.
Kenelle PS5 Pro on lopulta tarkoitettu?
Periaatteessa PS5 Pro tekee sen minkä lupaa: hulppealla hintalapulla saat muun muassa parempaa kuvanlaatua (ainakin yleensä) ja parhaimmillaan erot ovat hyvinkin konkreettisia, kuten vaikkapa FFVII Rebirthin esimerkki osoittaa. Isompi SSD lämmittää myös sydäntä, ja periaatteessa valikoidut PS4-pelit saavat nekin pieniä parannuksia, joskin erot ovat parhaimmillaankin aivan minimaalisia. Noin muuten "ammattilaispleikkari" on aivan sama laite kuin neljä vuotta vanha pikkuveljensäkin. Pron potentiaalista on vielä paljon käyttämättä, sillä kunnolla laitetta hyödyntävät pelit ilmestyvät vasta vuoden-parin kuluttua, joten kehittäjät käytännössä vasta opettelevat PSSR:n saloja.
PS5 Pro on täten kiistatta mainio laite, mutta onko se kuitenkaan hintansa arvoinen? Vaikka sen tarjoamat lisäkilkkeet ovat oikein mukava lisä pelaamiseen ja kunnon lajiniilot tunnetusti haluavat parasta mahdollista hinnalla millä hyvänsä, on pakko myöntää, että Sonyn jättäessä levyaseman ja pystytelineen pois paketista, vastaus kysymykseen on ei. Vaikkei olisikaan mikään himokeräilijä, ei Prota voi kutsua premium-malliksi estoitta, kun monille pelaajille tärkeitä aspekteja puuttuu. Kun kokonaispaketin hinta nousee levyaseman kera noin tuhanteen euroon, on siinä miettimistä vähän paksummankin kukkaron kanssa.
