Kloonatun sankarin tie vie tähtiin
Seikkailun protagonistina toimii Adam Roslin, tai oikeastaan hänen klooninsa edellisen Everspacen ajoilta, minkä pikainen tiedonhaku paljastaa. Kloonilla on tiettävästi kaikki Roslinin muistot pääkopassaan, mukaan lukien kaikki tämän omaksumat kyvyt ja muut tärkeät tiedot. Kloonausta lukuun ottamatta muita viittauksia edeltävään peliin ei ole tullut vastaan, joten kyseessä on mitä ilmeisimmin tuore kokemus ja oma tarinansa.
Seikkailu alkaa pienen rutiinitehtävän käynnistyessä, kun mainausoperaation alueella havaitaan häiriöitä, jolloin Roslin, tai tutummin "The Clone", lähetetään matkaan putsaamaan kuokkavieraat pois maisemista. Rutiinitehtävä muuttuu kuitenkin pian raskaaksi yhteenotoksi vihollisalusten kanssa, ja tämä herättää oitis muistikuvia kapteeni James. T. Kirkin ja kumppaneiden yhteenotoista muukalaisten kanssa 60-luvulla ensiesitetyssä tv-sarjassa.
Heti kärkeen haluan jakaa pisteet pelintekijöille oivallisista kontrolleista, sillä meno maistuu erittäin hyvältä niin dualshock-ohjaimella kuin hiirelläkin. Vaikka näiden välillä vaihtaisi suoraan lennosta, tietokone tunnistaa käytettävän pelikapulan välittömästi. Seuraava kuulostanee oudolta: välillä nimittäin turvauduin hiirellä tähtäämiseen suoraan lennosta, vaikka padilla pelaaminen onkin allekirjoittaneelle huomattavasti tutumpaa.
Vapaa tutkimusmatka alkakoon
Juonesta sen enempää paljastamatta Roslin ja hänen kumppaninsa huomaavat jääneensä kahdestaan, mukanaan vain avaruusaluksensa ja pieni joukko tarvikkeita. Vilkaisu kosmiseen karttaan paljastaa jo alussa valtavan liudan kiintopisteitä, jotka kutsuvat tutkimaan. Aloittelijoille – joka koskee myös itseäni – haluan sanoa muutaman varoittavan sanan heti kärkeen: tallenna aina, kun saavutat jotakin. Everspace 2 on nimittäin monessa suhteessa vaikea peli. Pahimmissa paikoissa pilottisi ehtii hädin tuskin sanoa aluksesi kunnosta kertovaa lausettaan loppuun, ennen kuin katselet jo game over -animaatiota.
Meno on siis monesti tallenna-tutki-kuole-lataa -toimintojen toistamista, mutta samalla erittäin kiehtovaa. Pääasiallisesti avaruudessa näkyvä kiintopiste tarkoittaa potentiaalista aluetta magneettisäteellä kerättävälle lootille, mutta et saa kovinkaan usein tietää, onko se jo jonkin toisen tahon hallussa. Pahimmillaan avaruusaluksesi ottaa osumaa täysin yllättäen, jolloin kilpien kestoa ja pilotin taitoja koetellaan rankasti. Tässä on toki hyväkin puolensa, sillä haasteellisuus, tuntemattomaan sukeltaminen ja vaaran tunne kiehtovat.
Still-kuvien sarjoja, warppauksia ja tutoriaalikimaraa
Seikkailua taustoittavat lukuisat keskustelut, jotka pala kerrallaan rakentavat juonta eteenpäin. Rehellisesti sanoen en ole kuitenkaan kovin vakuuttunut tarinapuolesta, sillä käytävät keskustelut ovat jokseenkin köykäisellä pohjalla. Animaatioita ei ole myöskään saatu aikaan värittämään keskusteluja, sillä hyvin piirrettyjen still-kuvien katselu on pääosassa. Tietokonehahmot tuntuvat myös paikoin epäsosiaalisilta, samoja lauseita toistavilta pökkelöiltä. Monesti ensikohtaamisella saatu pitempi keskustelu voi helposti vaihtua toistuviin parin sanan tervehdyksiin.
Kiinnostavimpaan osastoon kuuluvat taistelut ja loputtomalta tuntuva tarvikkeiden kerääminen. Onpa välillä tullut vastaan myös pieniä puzzleja, joita ratkaisemalla saa, yllätys yllätys, lisää loottia! Päämääränä on oman aluksen kustomointi ja jatkuva kehittäminen haastavampia taisteluita silmäillen. NPC-hahmojen antamien sivutehtävien ohella kartta on luonnollisesti tärkein apuväline eri tehtävien sijaintien paikantamiseksi. Pitemmällä sijaitsevat kohteet saavutetaan helpoiten autopilotin avulla hoituvalla poimuajolla, jolloin parsekit vilisevät nopeasti nollaan.
Yksi hyvin ärsyttävä puoli koskee tutoriaaleja, vaikka ne ovatkin hyödyllisiä ensi kertaa uuteen asiaan tutustuttaessa. Ruutuun äkkiseltään pomppaavat tietopaketit kun eivät lakkaa toistamasta itseään, mikäli joudut esimerkiksi lataamaan edellisen tallennuskohdan kuoleman korjatessa. Toki aina on mahdollista tehdä tallennus heti ohjeikkunan kadottua, mutta moinen rikkoo jatkuvasti tempoa ja immersiota.
Kivaa se on silti ollut, puutteistaan huolimatta
Loottihulluna en kaihtanut haastavampiakaan taisteluita, vaikka olisin ottanut kuokkaani monta kertaa peräkkäin samalta vihollisryppäältä. Keräilemisestä kun on jo pienestä pitäen muodostunut niin koukuttava tekijä videopeleissä, että se kantaa pitkälle. Ja juuri sitä Everspace 2 on pullollaan. Tehtävät ovat usein paikasta A paikkaan B lentämistä ja taistelua niiden lomassa, mutta kerättävää löytää aina. Loottailun ohessa voi nauttia kauniista avaruusmaisemasta, tyylikkäästä taistelu- ja pikamatkojen aikaisesta musiikista sekä vapaudesta tutkia alueita.
Plussaa jaan myös siitä, että uutukainen vaikuttaa varsin pitkältä peliltä, sillä eri etappeja vaikuttaa olevan silmänkantamattomiin. Tähän peilaten täysversion 50 euron hintalappu ei tunnu enää niin pahalta. Alkuun kokemus voi tuntua kankeahkolta ja pelin valikoissa tulee vietettyä melkeinpä enemmän aikaa kuin itse livetoiminnassa, mainittuja lataus- ja tallennusepisodeja unohtamatta. Mikäli avaruusteema kiehtoo ja ilahdut tehtäväpaljoudesta sekä haastavasta taistelusta, niin tämä voi olla oikein mieluisaa puuhastelua.
