Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Zombieverilöylyn kehittäjä haastattelussa



This interview is also published in English language, click here to read it!

1988 Games on yhdysvaltalainen indie-pelistudio, joka retrohenkisestä nimestään huolimatta kehittää nykyaikaisia pelejä erilaisille alustoille, aina käsikonsoleista arcadelaitteisiin. Kotikonsoleista Wii saa pieneltä studiolta suurta huomiota, sillä Nintendon konsolille julkaistaan tulevaisuudessa Wiin lastenpelimainetta karsiva Zombie Massacre. KonsoliFIN pääsi haastattelemaan 1988 Gamesin toimitusjohtajaa Ben Krotinia yksinoikeudella.

(Zombie Massacren logo julkaistaan muuten KonsoliFINissä ensimmäistä kertaa missään, joten kaunis kiitos Benille ja 1988 Gamesin muulle väelle).

Esittelisitkö itsesi lyhyesti.

Ensinnäkin haluaisin lähettää ISOT terveiset 1988 Gamesin puolesta kaikille suomalaisille pelaajille ja sivustonne lukijoille! Olemme aina innostuneet kuulemaan ihmisten reaktioita projektejamme kohtaan, joten tämä on suuri kunnia. Olen 1988 Gamesin pääjohtaja sekä pääsuunnittelija, jossa ainoa tavoitteemme on pyrkiä tuottamaan hauskimpia ja ainutlaatuisimpia peli-ideoita ja konsepteja mitä pystymme. Olen itsekin pelifani, ja yhtiömme johtajana päätavoitteeni on tuoda takaisin pelialan painopisteeksi hienon pelattavuus ja hauskat tarinat.

Studionne nimi vaikuttaa retroiluun suuntautuneelta. Kuinka päädyitte tähän nimeen, ja kertooko se jotain kehittämistänne peleistä (esimerkiksi Atari ST:n kyseisenä vuotena saaneelle allekirjoittaneelle 1988 se on hyvin tärkeä vuosi)?

1988 on tosiaankin tärkeä vuosi! Pelasin itse NESilla silloin. Valitsimme nimen, koska se symboloi meille pelaamisen kannalta sitä aikaa, jolloin pystyi tekemään mitä vain. Jos halusit tehdä pelin laserlonkeroilla varustetusta mustekalasta, se oli mahdollista! Ei enää. Nykyään on paljon yhtiöitä, mutta useimmilla ei ole minkäänlaista identiteettiä — tai sitten ne ovat olemassa vain kopioidakseen suosittuja genrejä. Vuonna 1988 oli pelintekijöitä, jotka tekivät mitä halusivat ja pitivät hauskaa! Tässä me tulemme kuvaan mukaan. Olemme retrohenkisiä ajatustemme ja ajattelutapamme suhteen, mutta tämä ei tarkoita kaiken tekemisemme olevan suoraan kasarikaudelta. Teemme vain peleistämme hauskoja. Niin, ja 1988 Games kuulosti paremmalta kuin "Hollywood Upstairs Videogame Company" !

Kuinka kauan olette työskennelleet alalla?

1988 Games on ollut toiminnassa alkuvuodesta 2005 alkaen. Suurin osa työstämme on kohdistunut alkuperäisten peli-ideoiden suunnittelemiseen useille konsoleille, mutta lisäksi olemme työskennelleet hyvin läheisesti eri asiakkaiden (kuten AppAbove Games ja Flarb) kanssa kännykkäpeliprojekteissa.

Kuinka monta ihmistä työskentelee 1988 Gamesissa?

Meillä on henkilöstössämme kymmenen ihmistä. 1988 Games on hyvin ainutlaatuinen yhtiö siinä mielessä, että pyrimme pitämään tiimimme mahdollisimman pienenä. Pienemmässä ryhmässä pystyy kehittämään parempia ja persoonallisempia kokemuksia.

Indiepelistudiot taistelevat nyt olemassaolostaan suurten firmojen yrittäessä ostaa sekä toisensa, että pienemmät studiot tieltään. Voitko kertoa hiukan indiestudion pyörittämisen plussia ja miinuksia?

On todellakin vaikeaa toimia alalla, kun yhtiösi on riippumaton. Toisaalta monille studioille on nyt hienoa aikaa, sillä koskaan ennen ei ole ollut näin helppoa luoda sisältöä yhtä laajalle alustavalikoimalle. Ei ole pulaa työkaluista ja väylistä saada peli julkaistua, joten alustojen määrä on resurssinakin mahtava. Mielestäni parasta riippumattomana pysymisessä on se, että voit tehdä mitä haluat. Omaperäisyyden tavoittelu on aina tie menestykseen. Jos työskentelet suuressa yhtiössä (joko sisäisesti tai tytäryhtiössä), luovuutesi ja vapautesi on rajoitettua. Isossa yhtiössä on tietenkin mukava tietää kuluistasi huolehdittavan, mutta siitä luopumisen hinta täytyy maksaa riippumattomassa yhtiössä. Luulen, että ensiksi kannattaa luoda jotain uutta, ja sen jälkeen tehdä sitä paljon. Jos ja kun isoilta yhtiöiltä tulee sopiva tarjous, muistavat ne tällä tavalla studiosi vahvuudet omaperäisyyden ja luovuuden saralla.

Zombie Massacrea on kuvailtu Crazy Taxin ja House of the Deadin risteytykseksi. Mitä voit kertoa suomalaisille pelaajille pelistä ja sen koko konseptista?

Haluamme pelaajien tietävän, että koko peliskenaario on täysin kahjo! Ajamisen ja taistelemisen yhdistämisellä sekä peliajan rajoittamisella avulla haluamme kehittää sellaisia väristyksien ja toiminnan tunteita joita et ole pelien parissa kokenut! Jo se on hämmästyttävää, että voit käyttää ohjaintasi auton ajamiseen ja zombien hakkaamiseen.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että ensimmäistä kertaa zombiepelissä olet hyvin voimakas aivan alusta asti. Sinulla on neljä hahmoa, nopea auto sekä roppakaupalla erilaisia aseita. Oikea haaste tuleekin näiden asioiden yhdistämisessä, pelkkien vihollisten sijaan. Mielestämme tämänkaltainen presentaatio on juuri sitä mitä pelaajat haluavat peliltä. Luulemme että he arvostavat sitä, ettei pelissä ole tunnetta siitä että he olisivat yksin jossain pimeässä kaupungissa.

Lisäksi olemme kehittäneet todella makean ohjauksen sekä ajamiseen että taisteluun, joten se syventää pelikokemusta. Kun keksimme tämän idean, tavoittena oli keksiä keino yhdistää hauska ajelupeli (kuten Crazy Taxi) sekä hyvin helppotajuinen House of the Deadin kaltainen ampumis -ja toimintatyyli. Sitten tajusimme, että avasimme aivan uuden maailman pelimahdollisuuksille , mitä emme tienneet koskaan olevankaan. Tämän jälkeen aloitimme pelisuunnittelun näiden uusien valintojen pohjalta. Niin syntyi Zombie Massacre. Lopulta haluamme pelaajan kokevan kolme seikkaa Zombie Massacren parissa: nopeuden, toiminnan ja voiman! Se ei ole vain taistelu zombeja vastaan; se on kilpa-ajoa aikaa vastaan.

GameDailyn mukaan olette lyöneet hynttyyt yhteen Papaya Studiosin kanssa Zombie Massacren kehittämisessä. Miltä Zombie Massacre tulee näyttämään? Papaya kun on tehnyt hyvin erinäköisiä pelejä — sarjakuvamaisista vakavampiin peleihin kuten Medal of Honor: Airborne.

Tällä hetkellä työskentelemme erillään Papaya Studiosta, joten pelin ulkoasu on aina ollut meidän tyylivalintamme. Peli tulee näyttämään tietenkin vakavammalta, mutta tavoittenamme on tehdä siitä myös värikäs ja hauska. Ei mikään lastenpeli, vaan hyvä arcadepeli. Meidän mielissämme eloisa ja jännittävä ulkoasu on aina parempi kuin liian realistinen tai liian synkkä. Luulen että paras vertailukohde Zombie Massacren grafiikan tyylin suhteen on House of the Dead 3 & 4.

Miksi valitsitte Wiin pelinne alustaksi (kännykkäversioiden ohella)?

Alun perin tarkoituksenamme oli tehdä Zombie Massacresta arcadepeli. Vuosia myöhemmin opimme lisää Wiistä ja sen ohjausmahdollisuuksista, ja tajusimme että suunnitelmamme sopisi täydellisesti Nintendon uudelle konsolille. Siirryimme eteenpäin ja muokkasimme pelin designia vieläkin paremmaksi ja omaperäisemmäksi. Päädyimme lopulta Zombie Massacreen jollaisena se tällä hetkellä tiedetään. Mielestämme Wii on paras alusta pelillemme, koska se tarjoaa eniten omaperäisyyttä ohjauksen saralla. Jos haluat lyödä zombieta, et paina nappia vaan heilautat Wiimotea oikeasti heitä kohti! Tämä on hupia Wiin ohjauksen ansiosta ja on hienoa, että se kuuluu konsolin alkuperäisiin ominaisuuksiin. Pelaajien ei tarvitse ostaa uusia lisälaitteita nauttiakseen täysillä pelistämme.

Onko mahdollista, että Zombie Massacre sensuroidaan Euroopassa (kuten No More Heroesille kävi)?

Tietenkin kaikki on mahdollista, mutta emme vain usko niin käyvän. Pelissämme pelaaja ei voi koskaan tappaa viattomia tai edes ketään elävää. Koska väkivalta elävää kuollutta kohtaan on niin epärealistista ja niin epäuskottavaa, siitä tulee lähes koomista — sen sijaan että se tuntuisi vakavalta kuten vaikkapa Resident Evilissa.

Onko Zombie Massacressa verkkopeliä?

Meillä on tarkoituksena luoda verkkoyhteisö, kuin myös tuloslista pelaajille ympäri maailmaa. Lisäksi haluaisimme sisällyttää hiukan ladattavaa lisäsisältöä. Keskustelemme tällä hetkellä muista verkkosuunnitelmista, joten tästä aiheesta voin sanoa lisää tulevina kuukausina.

Milloin julkaisette Zombie Massacren?

Valitettavasti emme voi kommentoida tällä hetkellä ;^)

Tuollaisen nimikkeen luulisi tuovan julkaisijat jonoon ovenne taakse. Onko näin käynyt, vai tekeekö Wiin perhekonsolibrändi niin sanottujen aikuisten pelien julkaisemisen vaikeammaksi?

Kiitos kauniista sanoista! Olet ehdottomasti oikeassa.. Wiin aikuisille suunnattujen pelien markkinoiminen on vaikeaa. Olemme kuitenkin varmoja, että hardcore-pelaajia miellyttäville sopiville uusille peleille on tilausta, ja olemme innoissamme olevamme edelläkävijöitä tässä joukossa.

Mitä muita pelejä teillä on kehitteillä, ja mille alustoille?

Meillä on suunnitteluasteella kaksi vielä nimeämätöntä peliä Wiille, joista toisen uskomme vievän konsolin pelattavuudeltaan ja ulkoasultaan täysin uudenlaiselle taiteelliselle tasolle. Toivomme todellakin ravisuttavamme alan mielipiteitä siitä mitä Wiillä saadaan aikaan!

Uwe Boll omistaa oikeudet Zombie Massacresta tehtävään elokuvaan. Tämä on melkoisen mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä edes peliä ei ole julkaistu vielä. Kuinka päädyitte työskentelemään Bollin kanssa?

Otimme yhteyttä Uween sillä mielestämme Zombie Massacresta tulisi hieno elokuva. Tiesimme että hän olisi ensimmäinen henkilö, johon kannattaisi ottaa yhteyttä pelielokuvien suhteen ja käännyimme hänen yhtiönsä puoleen. Meidän onneksemme hän piti ideastamme paljon ja päätti hankkia oikeudet elokuvaversioon. Maltamme tuskin odottaa elokuvaa, se tulee olemaan mainio!

Uwe Boll on ollut viime aikoina taas otsikoissa, eivätkä useimmat niistä ole kovin mairittelevia. Koska olette yhteistyössä hänen kanssaan, ei hän taida olla niin paha tapaus mitä media väittää?

Haluaisin kertoa että Uwe Boll on yksi aidosti viihdyttävimmistä ihmisistä joita olen koskaan tavannut. Hän on nero, koska hän tietää tarkalleen mitä sanoa saadakseen ihmiset suuttumaan häneen — tai nauramaan hänen kanssaan. Se on meille harvinaista ja nautimme todella työskentelystä sellaisten ihmisten kanssa. Hän on myös hyvin motivoitunut ja älykäs bisnesmies. Koska itse haluan asioiden tapahtuvan, voin kunnioittaa Bollin lähtökohtia. Meidän mielestämme median kohtelu häntä kohtaan on ollut suurimmaksi osaksi epäreilua.

Henkilökohtaiset huippukohdat, niin pelaajana kuin pelibisneksessä?

Vau, tämä on hieno kysymys! On olemassa useita erilaisia asioita joita voisin listata, mutta yksi suurimmista huippukohdista — sekä pelaajana että alalla — on ollut Zombie Massacren parissa työskenteleminen. Tämä on ollut projekti, joka tuli eteen kuin tyhjästä mutta on silti onnistunut keräämään kannatusta joka puolelta maailmaa. Tämä on hämmästyttävää, enkä malta odottaa vieväni tätä vieläkin pidemmälle. Jos voimme vain saada aikaiseksi odotuksieni kaltaisen pelin, siitä tulee yksi parhaimmista asioista mitä olen henkilökohtaisesti koskaan saavuttanut.

Yuji Nakan, Takashi Iizukan ja Ken Kutaragin tapaamiset E3-messuilla täällä Los Angelesissa olivat melko uskomattomia. Kun oli pieni poika, yksi suurimmista elämyksistäni oli Sonic the Hedgehogin pelaaminen Sega Genesiksellä (Megadrive) ensimmäistä kertaa. Pelin suunnittelleiden ihmisten tapaaminen oli todellinen ilo. Eikä tietenkään ollut huono homma kätellä miestä joka keksi PlayStationin!

Henkilökohtainen suosikkikonsolisi kautta aikojen, ja miksi?

Koska on ollut niin monta hienoa konsolia ja niin monta hienoa peliä, on vaikeaa valita vain yksi. Kaikille näille löytyy oma erityinen paikka sydämestäni. Jos kuitenkin minun täytyy valita yksi, se on Sega Dreamcast. Dreamcast on paras! Se oli paras konsoli mitä koskaan tehtiin, ja minun sekä monien muiden mielestä viimeinen oikea pelikonsoli.

Dreamcastin jälkeen ja PlayStation 2:n sekä Xboxin myötä hardcore-pelaajan määritelmä muuttui, enkä ole ollut tästä tyytyväinen. Hardcore-pelaajat eivät ole ihmisiä jotka pelaavat Splinter Cellia tai Haloa, he ovat niitä jotka potkivat persiillesi kymmenellä eri tavalla Dhalsimilla tai Zangiefilla Street Fighterissa. Sellaiset ovat hardcore-pelaajia, ja minulle heitä myös ne jotka pelasivat Dreamcastilla. Jossain mielessä jokainen Dreamcastin jälkeen ilmestynyt konsoli on ollut jotenkin tylsä. PlayStation 2:lla peleistä tuli liian isoja ja tekovaiheessa liian kalliita, mutta Dreamcastilla sinulla saattoi olla yksinkertainen mutta loistavan näköinen peli!

Lisäksi Dreamcast oli ensimmäinen konsoli, joka toi kotiin grafiikaltaan aivan arcadetasoiset — tai paremmatkin — pelit naurettavan halpaan hintaan. Kun ostit Dreamcastin ja Power Stonen, pelasit kirjaimellisesti arcadepeliä. Se oli hienoa! Dreamcastille julkaistiin myös hämmästyttäviä ja innovatiivisia pelejä. Jokainen mieleentuleva arcade-taistelupeli, jokainen top-down -räiskintä, mahtavat urheilupelit, hauskat ajopelit, tuhansittain valopistoolipelejä, uskomattomia toimintaseikkailuja, verkkopelejä ja jopa Shenmue!! Jos Dreamcastille voisi vieläkin tehdä pelejä, jokainen tekemämme uusi peli tehtäisiin sille. Niihin lukeutuu myös Zombie Massacre!

Jos meidän täytyy odottaa Zombie Massacrea kovin pitkään, voitko suositella muutamia Euroopassa saatavilla oleiva Virtual Console-pelejä, jotta pääsemme oikeaan tunnelmaan?

Toki! Ainoa oikea tunnelma mitä kukaan pelaaja tarvitsee, on hyvä pelattavuus. Tässä muutamia hienoja valintoja:

  • Air Zonk
  • Bloody Wolf
  • Contra 3: The Alien Wars
  • Cybernator
  • Eternal Champions
  • F-Zero
  • Fatal Fury
  • Golden Axe
  • Mario Kart 64 (paras Mario Kart koskaan!)
  • Metal Slug
  • Ninja Spirit
  • JJ & Jeff (tämä peli on hervottoman outo!)
  • Legend of Zelda: A Link to The Past
  • Lords of Thunder
  • Punch Out
  • Sin & Punishment
  • Splatterhouse
  • Star Fox 64
  • Street Fighter II: The World Warrior
  • Streets of Rage 1, 2, & 3
  • Sonic the Hedgehog 1, 2, & 3
  • Super Castlevania IV
  • Super Mario 1, 2, 3, & World
  • Super Metroid
  • Teenage Mutant Ninja Turtles (tämä on huonoin peli jota koskaan rakastat!)

Vaikka useimmilla näistä peleistä ei ole mitään tekemistä elävien kuolleiden kanssa, ovat ne kaikki hienoja pelejä, joita pitää tahkota uudestaan ja uudestaan — kunnes peukalosi vuotavat verta etkä näe enää mitään!

Kysymyksistä vastasivat Kastle ja SOJ.

Galleria: 

Kommentit

Kauniisti muisteltu Dreamcastia, joka todellakin on se aito viimeinen konsoli. Siinä on sitä klassikon ainesta joka sattuu puuttumaan sitä seuranneista konsoleista.

Se on kyllä totta että nykyään pelintekemiseen tarkoitetut varat ovat suurimmat mitä koskaan. Ja paljollakin rahallakin on saatu aikaan ikimuistoisia floppeja. Raha ei taida ihan välttämättä aina ratkaista, todellakaan. EA on hyvä esimerkki mitä suuryhtiön alaisista pelintekijöistä ja heidän tuotoksistaan on tullut. Painostukset ylemmältä taholta vaikuttavat aika pahasti luovuuteen.

Olen samaa mieltä kanssasi, Segava. Johan se on nähty asiassa kuin asiassa, että kun tuoton tavoittelu nousee pääasiaksi, niin kuluttaja on aina se joka siitä viime kädessä kärsii. EA on malliesimerkki jenkkiläisestä burgeri-kulttuurista, joka suoltaa b-luokan kertakäyttökamaa liukuhihnalta minkä ehtii. Ihmekös tuo, että maailma hukkuu paskaan, kun tuollaisia yrityksiä kannatetaan ostamalla niiden tuotoksia.

Itse en henkilökohtaisesti pidä tästä suunnasta, johon konsolipelaaminen on mennyt näiden kahden viimeisen generaation aikana ja sen vuoksi minä hyppään kelkasta tässä sukupolvessa. Onneksi sain tuossa vielä ostettua Dreamcastin uudestaan, sillä se todellakin on viimeinen aito konsoli - se ei edes yrittänyt olla mitään muuta. DC:n jälkeiset laitteet ovat olleet jotenkin hengettömiä ja sama linja näyttäisi jatkuvan, valitettavasti. (Voiko näitä nykyisiä mediakeskuksia edes konsoleiksi kutsua?)

Harmi, että Segallekin tuntui tapahtuvan jotakin sen jälkeen, kun jättäytyivät laitevalmistajan asemasta. Kaukana ovat nämä nykyiset pelit tasoltaan noista DC:n kulta-ajan tekeleistä (aiemmista peleistä puhumattakaan).

Yritin tuossa eilen jo kommenttia pistää, mutta netti näemmä halusikin mennä jo nukkumaan... Nyt taas toimii ja täytyy vain todeta että olen lähes täysin samaa mieltä niin teidän kuin Krotininkin kanssa (paitsi siitä että Boll on hyvä ohjaaja:D). En silti aio lopettaa konsolipelaamista, sillä vaikka nykypelit ovatkin niin eritasoisia niihin viimeisiin "oikeisiin" peleihin nähden, niin kyllä moni uudempikin tekele viihdyttää aivan tarpeeksi. Esimerkkinä nyt mainittakoon vaikkapa Mario Kart -sarja. Kuten Ben tuossa listasi, Mario Kart 64 on sarjansa paras osa, mutta vaikka Double Dash munasikin joillakin osa-alueilla, se oli silti hauskuudessaan edeltäjiensä veroinen, koska mukana oli paljon myös uusia ideoita. Mielestäni Nintendolta (ja näiltä indiestudioilta) tulee vieläkin silloin tällöin niitä todellisia helmiä (uusi F-Zero voisi hyvinkin olla tällainen), joten en aio lopettaa vielä, en todellakaan.

Voisin hyvin allekirjoittaa Zanis Dustin kirjoittamat mielipiteet Dreamcastista ja pelituotannosta. Sen verran vastaavat omianikin.

Sega on todellakin taantunut huippuajoistaan, ja pahasti. Sega MegaDrivellä Sonicit olivat ikimuistoisia klassikoita joissa oli sitä rentoa Sega-meininkiä. Vauhtia piisasi ja pelattavuuskin kohdallaan. Tosin ei Segan kaikki pelit Dreamcastillakaan olleet hyviä. Ne poikkeukset ovat Sonic Adventuret. Tuntuu huonolta vitsiltä kun Sonic Adventuressa Sonic joutuu kanniskelemaan kaikkia patsaita ja vastaavia edetäkseen pelissä. Tikapuut myös ovat aika käsittämätön lisä Soniceihin. Sonic Adventure 2:ssa toimintaa on taas virtaviivaistettu, ehkä liikaakin. Peli tuntuu joskus testaavan onko pelaaja hereillä vai ei kun Sonic viilettää pitkin suoraa tietä, hyvin nopeaa. Tuntuu aluksi mukavalta mutta tylsyys iskee kun huomaa että 3D-Soniceissa yritetään saada pelaaja pitämään hienosta, nopeatempoisesta pelistä. Pelituntuman hinnalla.

Mielestäni hyvä 3D-Sonic yhdistäisi saumattomasti 2D-pelityylin 3D-grafiikkoihin. Ei mitään mahtavia juoksukohtauksia joissa kamera kuvaa Sonicia hänen edestään kun kuorma-auto tulee vauhdilla takana. Tuntuu köyhältä pakkopullalta tuollaiset kohdat.

Mutta Sonic Adventureissa yksi sama asia on hyvä, tuttu ja luotettava Sega-vaikute. Ensimmäisessä kentässä aurinko paistaa, on mukavan kirkkaat värit ja rento musiikki soi taustalla. SEGA!

Innostuin Dreamcastista uudelleen luettuani KonsoliFINistä uutisen Dreamcastin 10-vuoden takaisesta julkaisusta. Siinä vaiheessa tuli ymmärrettävästi jopa haikea olo kun muisteli itsekin sitä innostusta kun sai Dreamcastinsa. Ja pelit alkoivat Sonic Adventuren demolla. Loistava tunnelma ja konsolissa on sitä henkeä enemmän kuin sitä seuranneissa yhteensä. Harmittaa yhäkin kun Dreamcast ei myynyt tarpeeksi ja kuoli kaupallisesti. Sillä kun olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin.

Pelaan Dreamcastilla yhäkin, se KonsoliFINin uutinen muistutti tuosta mahtavasta konsolista. Opettelin polttamaan netistä ladattuja pelejä Dreamcast-käyttöön ja niitä on tullut poltettua vähintäänkin 30 tähän mennessä. DC:n pelejä(hyviä niitä)kun ei nykyään saa niin helposti kuin niiden hengettömien laitteiden.

Dreamcasthan oli kohtuu modernia tekniikkaa ilmestyessään ja sen tekniikan avulla saatiin Dreamcastin omistaneille hyviä pelejä. Hämmästelen vieläkin DC:n Red Dogin hyvin nättiä vesiefektiä. Siinäkin on tunnelmaa. Dreamcastillahan saadaan oikeastaan parempaa teräväpiirtoa kuin saman sukupolven myöhemmillä konsoleilla VGA boxin avulla. Se on sitä hardcorea.

Ostin Wiin viime kesänä äkillisen innostuksen vuoksi ja sen ohjausta tuli ihasteltua ja ihmeteltyä. Twilight Princess oli myös hyvin tunnelmallinen ja hieno. Siinäkin tuntui että on yritetty saada rahallisesti oikein hieno, ostajia houkutteleva kokemus mutta loppuvaiheilla tuntui suuri laatuero muuhun peliin verrattuna. Grafiikoista ei aina saa selvää kun on heitetty peliin liikaa sitä hienoa sadetta ja sumua(Hyrulen linnan piha, esimerkiksi), huomaa että peli on tehty "liian" ammattimaisella laadulla. Twilight Princesskin tuntui turhan hengettömältä osittain. Kyseinen Zelda kun ei tuonut mitään uutta pelimekaniikkaan. Mutta olipahan muistettava loppu.

Olen itse ajatellut ostaa WiiWaresta sinne saapuvia, mahdollisesti hyviäkin pelejä. Suurelta osinhan indie-kehittäjäthän siellä häärää. Vielä kun Wiissä olisi enemmän sisäistä massamuistia, olisi asiat paremmin. Indie-kehittäjät saisivat julkaista saman mittakoon luovuuden osoituksiaan eikä olisi tarvetta tyytyä vain 40 megaan. Kyllä 40-megaankin saadaan varmasti ängettyä hyvillä pakkausmenetelmillä vaikka mitä, mutta saataisiinpahan lähtökohtia samanlaisiksi tilan suhteen.

Tuosta Uwe Bollista en ole varma mitä hänenkin käsissään siitä elokuvasta tulee. Mutta jos Krotinin mielestä pelin teema ja juoni sopivat hyvin elokuvamuotoon ja Uwe Bollinkin olisi vaikea tyriä sitä. Tai sitten muut ohjaajat eivät pelielokuvia jaksa.

Tulipa pitkä ja se(g/k)ava kommentti.

Sega on todella mennyt alamäkeä viime aikoina, kun sen tunnetuimman maskotin, siis Sonicin, seikkailut ovat olleet mitä ovat olleet. Viimeinen pelaamani mielestäni kunnon peli Segalta oli F-Zero GX. Se oli ja on vieläkin täyttä rautaa, ja toivon todella että Amusement Vision hehittää seuraavankin osan.

Joskus todella mietin, olisiko Sega vielä entisensä jos DC olisikin menestynyt? Millaisia pelejä siltä tulisi nykyään, samanlaisia kuin nyt vai olisivatko ne niitä "klassikkoja-jo-syntyessään" kuten ennen?

F-Zero GX on todellakin hieno peli ja odotan toiveikkaana pelisarjan saapumista Wiille. Toivottavasti Amusement Vision jatkaa sarjan parissa, sillä GX:llä he todellakin osoittivat mihin parhaimmillaan pystyvät.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mikä tuon Segan alamäen todellisuudessa aiheutti. Dreamcastin kuolemassa varmasti on osa syy, mutta tuskin kaikkea senkään piikkiin voi pistää.

Segava jo tuossa mainitsikin siitä Sega-tunnelmasta, jota itsekin kaipaan, eli yleistä hyvää fiilistä ja kirkkaita värejä. Varsinkin tässä nykyisessä pystyyn kuolleessa pelikulttuurissa, jossa jokaisen jatko-osan pitää olla entistä synkempi ja "aikuismaisempi", olisi värikkäät tuulahdukset todella tervetulleita. Peliala on selvästi teini-iän ja varhaisaikuisuuden siirtymä vaiheessa, jolloin kaikki tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa.

Kun vetää päänsä pois persiistä ja katselee hieman ympärilleen, niin kyllä niitä kauniita ja mukaviakin asioita maailmasta löytyy - vielä kun niitä tuotaisiin takaisin videopeleihin. Tai ehkä se ei ole tarpeeksi hardcorea jos taivas on sininen, aurinko paistaa ja ruoho vihertää.

F-Zero GX oli myöskin pelinä aikamoinen tappiinsa asti hiottu suoritus niin audiovisuaalisesti kuin pelattavuudeltaankin. Täytyy toivoa ettei nintendo lähde vaan päivittämään peliä wiille eri ohjauksella kuten yhtiöllä tuntuisi nyt trendinä olevan (kuten Animal Crossingin ja esim MP 3:sen tapauksessa), vaan lähtisi rohkeasti viemään pelisarjaa uuteen suuntaan. Samaa toivon tosin myös muilta nintendon avainsarjoilta.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi