Katana Zerossa henki on halpa, miekka terävä ja aika vain liukuva käsite. Askiisoft-studion uutuus on virkistävä tuulahdus nopeatempoista mutta suunnitelmallista toimintaa, jossa tyylikkyys ja sulava pelattavuus kohtaavat.
C niin kuin kasetti
Katana Zeron aikajanassa C-kasetit ja VHS:t ovat vielä teknologian terävintä kärkeä. Jokainen kenttä on oma videokasettinsa, ja päähahmo iskee tehtävän alussa kannettavasta kasettinauhurista musiikit soimaan. Drive-elokuvan 80-lukulainen äänimaailma rytmittää veristä ja todella hektistä neo-noir-seikkailua. Pelin päähenkilöllä, The Dragonilla, on kyky kontrolloida aikaa ja nähdä ennalta tulevia tapahtumia. Tämä takaa pelaajalle mahdollisuuden yrittää ilman, että päähahmo oikeasti kuolee. Erehdyksestä palataan alkuun ja etsitään vaihtoehtoinen toteutus.
Sivustapäin kuvattu, kaksiulotteinen samuraitoiminta rullaa sulavasti yritys toisensa jälkeen, kunnes onnistunut kaava löytyy. Ajoitus on kaiken a ja o, sillä vastukset ovat pääasiassa myös tappavan tehokkaita. Yksikin ajattelematon liike saattaa kostautua, joten virheisiin ei ole varaa. Yleensä suorituksia joutuu viilaamaan useamman kerran, kunnes oikea strategia tyhjentää huoneen vastuksista. Vasta sitten suunnitelma ja sen toteutus näytetään pelaajalle yhtenä reaaliaikaisena videoleikkeenä.
Tehokas ja brutaali
Apunaan Lohikäärmeellä on miekan lisäksi edellä mainittu kyky manipuloida aikaa. Siinä missä perusturvamiehet toimivat fysiikan lakien määrittämien rajoitteiden kanssa, sankari kykenee hidastamaan tiimalasin hiekkaa toviksi, jolloin luotien torjuminen katanan terällä onnistuu kuin leikiten.
Parhaillaan alueen viholliset eivät ehdi edes kissaa sanoa, kun poninhäntäpäinen tappaja iskee yhdeltä mahan auki, heittää läheiseltä pöydältä nappaamansa lihaveitsen seuraavan otsaan ja viimeistelee turvajoukkojen viimeisen toivon miekaniskulla kimmonneella panoksella. Jäljelle jää ruumiiden lisäksi uudet, veriset sisustusvärit. Kaiken tämän mahdollistaa myös sulavat ja helposti opittavat kontrollit.
Toinen tärkeä ominaisuus on nopea kuperkeikka, jonka avulla väistetään niin luodit kuin kentissä liikkuvat laser-säteetkin. Ympäristöön on piilotettu apuvälineitä: Lasipullo naamaan, Molotov bensatynnyrin viereen taikka heittoveitsi rintaan – kaikki ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja. Laser-säteitä voi myös kontrolloida kytkimillä, jolloin turvamiesten savustaminen ilmaan helpottaa lopullisen kohteen luokse pääsemistä.
Menneisyyden aaveet
Noin kymmeneen kohteeseen jaettu kampanja on rytmitetty hyvin: tappamisen vastapainoksi nautitaan myös tarinankuljetuksesta. Traumaperäinen stressihäiriö ja siitä aiheutunut muistikatkos vaikuttavat vaarallisella slummialueella asuvan päähenkilön arkeen, joten tehtävien jälkeen napataan kuppi kuumaa teetä ja keskustellaan naapurin lapsen kanssa.
Terapeutin penkkiinkin istutaan tuon tuosta, mutta liekö hommasta kovin paljon apua, kun kallonkutistaja toimii samanaikaisesti kontaktihenkilönä seuraavista murhakohteista ja omasta mielenrauhasta? Katana Zeron tarina ei ole maailman omaperäisin, mutta sisältää sen verran syvyyttä ja mustaa huumoria, että juonikuviot pitävät otteessaan viisituntisen kampanjan ajan. Jatko-osaakin on lupa odottaa käsikirjoituksen jättäessä ratkaisun osittain avoimeksi.
Jatko-osaa kohden
Capybara Gamesin Super Time Forcen ulkoasua varovasti muistuttava teos on viimeiseen asti tyylikäs, vaikka pikseligrafiikka ei suuria alustalta vaadi. Animaatio on sulavaa, vastaantulevat pahikset persoonallisia ja pienet yksityiskohdat kasarimaisessa maailmassa korostavat loppuun asti ajateltua kokonaisuutta. Käsikirjoituskin tarjoaa enemmän kuin suoraviivaiselta toimintapeliltä uskaltaa odottaa: dialogia – johon voi myös vaikuttaa – on paljon ja se on laadukasta.
Katana Zero on kaikin puolin hieno lisäys Switchin ja miksei myös PC:n indiepelien listaan. Sen ainoa miinus on oikeastaan hivenen itseään toistava kaava. Toki tehtäviä väritetään pienillä yllätyksillä ja välipomoilla, mutta ajoittain hotlinemiamimainen yritys ja erehdys -sykli vie fiilistä. Askiisoftin väki saa silti olla ylpeitä uutukaisestaan.
