Asura-setä on hyvin, hyvin vihainen. Kukapa ei olisi, kun omat puukottavat selkään, tappavat vaimon, kidnappaavat tyttären ja karkottavat kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi kadotukseen vain saavuttaakseen uuden maailman. Shakespearen sanoin tämän kertomiseen menisi useampi sivu ja siitä puhuttaisiin vielä vuosisatojen päästä. Pojat CyberConnect2:ssa typistävät kaiken yhden illan mittaiseen hyperaktiiviseen viritelmään, josta ei jälkipolvelle jää kerrottavaksi kuin hykerryttäviä tarinoita planeettoja suuremmista jumalista ja Kuussa käydyistä eeppisistä kaksintaistoista. Ainakin minä valitsisin jälkimmäisen.
Peli, elokuva vai pelielokuva?
Asura’s Wrath yhdistää uhkarohkealla tavalla japanilaisen animen ja peliaihion kokonaisuudeksi, joka ei taatusti istu monien mieleen. Jos Quantic Dreamin Heavy Rain hämärsi pelin ja elokuvan välistä todellisuutta, ei Asura’s Wrathissa ole siitä epäilystäkään. Kyseessä on tyylipuhdas anime, jossa pelaaja seuraa sivustapelkääjän paikalla äärikineettisesti etenevää kostotarinaa lähes tyystin vailla ohjaksia. Osallisuus rajoittuu lähinnä ruudulla näkyvien näppäinkomentojen oikea-aikaiseen toteuttamiseen ja lyhyisiin toimintarykäyksiin, joissa vihollisia tai pomoa kurmotetaan, kunnes mikro ilmoittaa poppareiden valmistuneen ja rainan voi taas pistää pyörimään.
Pelitoteutusta merkittävämpään rooliin nousee kerronnan vetävyys. Hindumytologiaa ja sci-fi-elementtejä yhdistävä tarina sinkoilee absurdeista tilanteista toiseen sellaisella perijapanilaisella vimmalla, ettei tällainen länsifani voi kuin hyräillä tyytyväisenä lopputuloksesta. Juonessa ei ole minkäänlaista tolkkua, mutta luotijunan vauhdilla etenevä kerronta ei anna aikaa jäädä miettimään. Hektisyys ja jatkuvasti korkeampiin sfääreihin nousevat tapahtumat ovat koko pelin voimavara. Yhdellä hetkellä pelaaja pyrkii välttämään tisseihin tuijottelun kuumassa lähteessä, kun jo heti seuraavassa osassa väistellään satoja tuhansia kilometrejä pitkää katanaa Kuussa. Asura’s Wrath ei todellakaan ole massoille markkinoitu, mutta mikäli japanilainen toiminta-anime saa veren lämpenemään, kannattaa pelille antaa mahdollisuus.
Rrrrrrraivoa!
Välivideoissa esiintyvien reaktiotestien lisäksi pääsääntöinen pelikokemus koostuu tiukan rajatuista taisteluareenoista, joissa Asura saa usein vastaansa joko ehtymättömän kasan vihollisia tai yhden lukuisista järkälemäisistä pomovastuksista. Kohtausten ainoana ideana on kerryttää sankarin raivo tappiin nimenomaan mätkimällä kevyin ja raskain lyönnein vastustajat kumoon, kunnes mittarin täyttyessä vapautetaan sisäinen kiehuminen ja päätetään taistelu. Pientä variaatiota kaavaan tuovat raideosuudet, joissa pelaajan kontolle jää enää ainoastaan väistely ja ampuminen.
Toimintaosuudet eivät monipuolisuudella koreile. Lyöntien lisäksi peruskauraa täydentävät väistöt, vastaiskut ja toinen raivomittari, joka laukaistaessa moninkertaistaa aiheutetun vahingon. Vihollistyyppejä tulee vastaan muutamaa erilaista, mutta vain osa tarvitsee osakseen poikkeavan taktiikan kukistuakseen. Vaikeimmallakin tasolla Asura’s Wrath on yhtä läpijuoksua, mikä vahventaa entisestään animepuolen tärkeyttä pelisuunnittelussa. Jaksoihin jaetut kentät rankataan lopuksi arvosanoilla, joita parantamalla saa käyttöönsä konseptitaidetta ja etuja antavia vöitä tuleville uusintakierroksille.
Vain faneille
Tyylinsä puolesta Asura’s Wrath vetää pisteet kotiin. Nopeatempoinen toimintaraina on sujuvaa seurattavaa ja – sen vähän osalta – myös mukavaa pelattavaa. Järjestys on toki nurinkurinen peliformaattia ajatellen, minkä vuoksi hankintapäätös kannattaa harkita tarkkaan. Semi-interaktiivisena minisarjana Asura’s Wrath on kuitenkin oikein viihdyttävä ja taatusti erilainen kokemus.
