Liiketunnistuksen alkutaipaleelta saakka pelaajia on kutkutellut ajatus valomiekalla riehumisesta Luke Skywalkerin ja kumppaneiden saappaissa. Odotukset nousivat uusiin sfääreihin vuoden 2010 E3-messujen aikaan, kun pelaamisen mullistajaksi rummutettua Kinectiä esiteltiin suurelle yleisölle. Ruudulla nähtiin vilauksia muun muassa Darth Vaderia vastaan käydystä kaksinkamppailusta, joka näytti liian hyvältä ollakseen totta. Markkinamiesten hehkutukset eivät kuitenkaan tälläkään kertaa menneet yksiin todellisuuden kanssa. Xboxin parhaat pelit koetaan yhä perinteisellä ohjaimella. Eeppiseltä vaikuttanut Tähtien Sota -seikkailukin lässähti helpon rahan toivossa kyhätyksi sekametelisopaksi, kun kauppoihin saapuu Kinect Star Wars.
Määrä korvaa laadun
Pelimuodoissa tarjotaan reilusti valinnanvaraa. Lähimmäksi juonivetoista kokemusta päästään Jedi Destiny -tilassa, jonka tapahtumat sijoittuvat tuoreemman trilogian maisemiin. Jedioppilaiden treenileiri keskeytyy, kun horisontti täyttyy droidiarmeijan aluksista. Taistelun päätteeksi päähahmon luokkatoverit vangitaan, joten galaktinen pelastusretki voi alkaa. Kirjaimellisesti raiteilla etenevän tarinan aikana teloitetaan sadoittain rivivihollisia, valomiekkaillaan kovempien vastusten kanssa kaksintaisteluissa sekä lennetään erilaisilla kapistuksilla niin planeettojen pinnalla kuin avaruudessa.
Hengästyttävästä tahdistaan huolimatta miniseikkailu ei jaksa pitää otteessaan, sillä pelaaminen on liian yksinkertaista. Hahmo ryntää ennalta määrätyn kymmenien metrien matkan kroppaa kallistamalla, ja perusvastuksista tehdään selvää jälkeä summittaisella huitomisella. Sapelin heiluttamisen lisäksi ympäristöstä voi nostaa irtaimistoa heittoaseiksi, mutta kömpelön toteutuksen vuoksi voimakykyjen hyödyntäminen jää kuriositeetiksi. Kaksintaistelutkaan eivät tarjoa järin syvällistä miekkailukokemusta. Kankeat mittelöt ovat käytännössä vuoropohjaisia: ensin puolustaudutaan vastustajan iskuilta, minkä jälkeen osat vaihtuvat. Samaa tylsäksi käyvää kaavaa toistetaan, kunnes ilkimyksen energiapalkki näyttää nollaa. Lyhyet ajokohtaukset jaetaan kahteen osaan: kiitureilla keskitytään automaattikanuunoilla varustetun menopelin ohjastamiseen, kun avaruustaisteluissa pelaajan vastuulle jää pelkästään tykkitornilla sihtaaminen.
Parituntisen jedikohtalon lisäksi pelissä riittää kosolti muuta puuhasteltavaa. Huonoiten kokonaisuuteen istuu häpeilemättömästi Dance Centralia apinoiva galaktinen tanssikisa. Liikkeitään parketilla esittelevät sarjan ikonisimmat hahmot Han Solosta Darth Vaderiin. Jorausmusiikki koostuu Star Wars -henkisesti uudelleensovitetuista hittibiiseistä, jotka kuulostavat melko kamalilta verrattuna alkuperäisiin. Ainakin fanien mielestä jumalanpilkkaa lähentelevästä konseptistaan huolimatta tanssipelien ystävät viihtynevät moodin parissa, sillä teknisesti homma toimii. Tanssahtelun ohella kevyempää tarjontaa edustaa Rancor-hirviöllä mellastaminen. Jättiläispedon puikoissa pyritään keräämään mahdollisimman suuri pistepotti kylvämällä tuhoa aikarajan puitteissa. Leppoisa rällästys viehättää muutaman pelikerran, mutta syvempi sisältö jää uupumaan.
Anakin Skywalkerin nuoruusvuosien lempiharrastus, rakettireellä kisaaminen, saa myös oman pelimuotonsa. Köyhällä taustatarinalla höystetty kaahaaminen toimii vaihtelevasti. Alkuun ajaminen maistuu yllättävän hyvältä, ja virtuaalikelkan ohjastaminen sujuu mainiosti. Kuitenkin parin ensimmäisen koitoksen jälkeen ratasuunnittelu ottaa isoja askeleita turhauttavampaan suuntaan samalla, kun alusten nopeudet nousevat turhan koviksi suurpiirteisille kontrolleille. Taistelu palkintopallisijoista muuttuu leppoisasta kurvailusta kirosanojen sävyttämäksi pakkopullaksi. Aikaansa pääsee tuhlaamaan lisäksi pimeän puolen tähtikaartia vastaan Duels of Fate -kaksintaistelutilassa, mikäli kankeasta valomiekkailusta ei saanut tarpeekseen Jedi Destinyn aikana.
Galaktista floppailua
Kinect Star Warsia ei voi kehua järin näyttäväksi, vaikkei se susiruma olekaan. Yksityiskohtien puute ympäristöissä ja karut hahmomallit muistuttavat etäisesti HD-aikaan remasteroitua edellisen sukupolven tuotosta. Esirenderöidyt välivideotkin menettävät tehonsa kehnosta pakkauksesta johtuvan sumeutensa vuoksi. Liiketunnistuksen suhteen mennään tutuilla linjoilla muiden Kinect-teosten kanssa, ja toteutuksen onnistuminen riippuu paljolti pelimuodosta. Rancor-osuuksien verkkainen tahti ja koko kehon huomioon ottava tunnistus toimii hyvin, mutta esimerkiksi valomiekkailun kompromissit vievät pohjan hauskuudelta. Äänimaailma koostuu elokuvista tutuista sävelistä ja tehosteista, jotka kuulostavat kiitettävän läheisesti esikuviltaan. Sen sijaan lokalisointi hoidetaan täysin vasemmalla kädellä. Suomea haastelevat droidit ylittävät ärsytyskynnyksen välittömästi puhumattakaan legendaarisempien hahmojen turmelemisesta puolivillaisella ääninäyttelyllä.
Kokonaisuutena Kinect Star Wars jättää karvaan maun suuhun. Kaikissa pelimuodoissa hyvin toimiva jaetun ruudun kaksinpeli tuo sentään hieman helpotusta tuskaan. Lisäksi muutoin rahastukselta vaikuttavan pelin puolustukseksi täytyy mainita, että paketista paljastuu yllättävän paljon sisältöä. Elokuvasaagan kovimmat fanit kuitenkaan tuskin saavat mitään irti hömppälinjalle lipsuvasta toteutuksesta. Perheen pienimmille tarjotaan puolestaan aihepiiriltään mielekkäämpiäkin vaihtoehtoja, kuten Kinect Rush: A Disney Pixar Adventure. Aidosti aikuiseen makuun suunnatun ja laadukkaan Kinect-pelin odotus jatkuu siis yhä.
