Pauketta koko rahan edestä
Bomberman on aikojen saatossa saavuttanut itselleen legendaarisen hahmon statuksen. Nintendo Entertainment Systemille vuonna 1985 julkaistu ensimmäinen sarjan peli saavutti valtavan suosion loistavan yksinkertaisella ideallaan. Pelaajan tehtävänä oli kävellä maastoissa heitellen pommeja ja räjäyttäen vastustajat taivaan tuuliin. Peruskonseptin synnyttyä tekijät iskivät todelliseen kultasuoneen, sillä myöhemmissä Bomberman-titteleissä sarjaan lisättiin moninpeli, joka lähes yksinään nostanee tämän Hudson Softin luomuksen suoraan videopelisarjojen kärkikaartiin. Super Nintendo, Sega Saturn, Game Boy ja Virtual Boy saivat muiden koneiden ohella nauttia sarjan osista, mutta suurin muutos koettiin Bomberman 64:n ilmestyttyä Nintendo 64:lle. Siinä kuuluisa sankarimme loikkasi ensimmäistä kertaa täysin kolmiulotteiseen maailmaan, valitettavasti epäonnistunein tuloksin. Tekijät eivät saaneet vanhaa sotaratsua entisaikojen iskuunsa ja 3D-universumissa seikkailu oli monille tuskallinen kokemus. Muutama vuosi tämän jälkeen ilmestynyt N64-julkaisu Bomberman Heroes oli jo askel parempaan suuntaan, mutta uusia konsepteja oli kehiteltävä. Siitä päivästä lähtien sarja on onneksi kulkenut parempaan suuntaan. Dreamcastille ilmestynyt Bomberman Online mahdollisti kattavan nettipelauksen Yhdysvalloissa asustelevien Sega-fanaatikkojen välillä ja tekipä oudonnäköinen supersankarimme visiitin myös Game Boy Advancelle mainiossa Tournament-lisänimeä kantaneessa tittelissä.
Bomberman Generation merkitsee maskottimme paluuta takaisin juurilleen ja monin tavoin tämä uusi GameCube-projekti muistuttaakin legendaarisia Super Bomberman -pelejä, joista SNES:in omistajat pääsivät aikoinaan nauttimaan. Kaksiulotteisilla taisteluareenoilla käytävä moninpeli on kuin suora kopio Super Nintendo -aikojen mainioista Bomberman-titteleistä. Toki mukana on myös yksinpelikampanja, jonka taustalle koottu vaatimaton juoni toimii lähinnä tahattomana huumoriannoksena. Pikaisesti mietytyn tarinalinjan mukaan koko universumia uhkaa vakava vaara. Katalat ja huvittavasti nimetyt Higi Higi -rosvot yrittävät saada käsiinsä eri puolille planeettaa levittäytyneitä kuutta pommielementtiä ja sankarimme on pistettävä roistot matkalle kohti bittiavaruutta. Tältä pohjalta kulkevaa yksinpeliä kuljetetaan kevyen dialogin ja lyhyiden välianimaatioiden saattelemana. Mukana on kuusi tasoa, jotka kukin on jaettu useaan alamaailmaan. Jokaisen kentän lopussa odottaa aina loppuvastus ja vaikeustaso nousee progressiivisesti. Yksinkertaista, tuttua ja toimivaa.
Maailmojen pyörteissä
Pommeja räjäyttelemään pääsee välittömästi. Heti pelin alussa sankarimme voi käyttää vain yhtä räjähdettä kerrallaan, mutta jo ensimmäisessä kentässä runsaalla kädellä jaettavat bonustavarat auttavat nopeasti paukuttelun makuun. Pelkästään muutaman minuutin pelailun jälkeen sankarimme omaa jo lukuisia uusia kykyjä ja pelin loppupuolella Bombermanin arsenaaliin kuuluu kymmeniä eri ominaisuuksia. Pommien potkiminen, heittely, tehokkaammat paukut ja muut pienet lisät tuovat oman lisänsä muuten niin yksinkertaiseen pelattavuuteen. Tikusta hoituva päähahmon kävelyttäminen ja A-nappulasta tapahtuva pommien käsittely ovat ainoat tarpeelliset elementit, joiden pohjalle kontrollit rakentuvat. Monimutkaisia näppäinyhdistelmiä ei mukana ole, joten kontrollien kanssa pääsee nopeasti sinuiksi jopa aloitteleva GameCube-pelaajakin.
Generationin vahvin puoli on ehdottomasti sen yksinkertaisuus. Tekijät kosiskelevat näkyvästi vanhojen klassikko-Bombermanien ystäviä tarjoamalla nostalgisen kokonaisuuden. Yksinpelipuolella täysin kolmiulotteiset maailmat on unohdettu kokonaan ja tarjolla onkin eräänlainen 2D- ja 3D-tyylien välimuoto. Tässä hybridissä pelimaailmat ovat jokseenkin rajoitettuja läpipääsemättömine seinineen ja tietä tukkuvine kivineen. Kameraa voi itse manuaalisesti kontrolloida olkapäänappuloita ja keltaista C-tattia hyväksikäyttämällä, mutta kokonaisuus on silti hyvin kaksiulotteisen kaltainen. Tasoihin on laitettu kevyttä interaktiivisuutta, mutta useimmissa maailmoissa pelaaja itse ei liiemmin voi vaikuttaa pelimaailman tapahtumiin. Kentät etenevät yksi toisensa jälkeen monotonisessa putkessa, joissa ainoa tauko simppeliin toimintaan ovat oikeastaan puzzlet, joita tekijät kieltämättä viljelevätkin ahkerasti. Alkukenttien yksinkertaiset ja vähää pähkäilyä vaativat ongelmat korvautuvat pian hieman monimutkaisemmilla tehtävillä, mutta yksinpeli on silti lähinnä lastenleikkiä vähänkin kokeneemmalle pelaajalle. Menoa on yritetty piristää silloin tällöin vastaan tuleville yksinkertaisilla minipeleillä, jotka toki huvittavatkin aikansa. Paikka paikoin kentissä tulee myös eteen Pokémon-otuksia muistuttavia Charabom-eläimiä, joita voi aktivoida ja kehittää normaalin pelaamisen ohessa. Tällöin niiden kykyjä voi auttaa hyväksi taisteluissa ja eteneminen helpottuu. Näistä mielenkiintoisista ideoista huolimatta yksinpeli on teennäistä tavaraa, eikä sitä jaksa läpäistä haukottelematta. Uusia konsepteja kaivataan kipeästi.
Onneksi kokonaisuuden pelastaa sanalla sanoen loistava moninpeli, jossa taistellaan legendaariseen maineeseen nousseilla Bomberman-areenoilla. Normaalin deatmatch-riehunnan lisäksi tarjolla on muitakin mielenkiintoisia pelimuotoja. Coin Battlessa kentälle sataa rahaa ja eniten käteistä pelin loppuun mennessä kerännyt on voittaja. Reversi Battlessa taas pommeilla voi kääntää maata, jolloin eniten omaa "aluetta" omistava voittaa pelin ajan loputtua. Dodge Battle on eräänlainen selviytymiskilpailu, jossa voittaja on se, joka pysyy pisimpään hengissä taivaalta satavan pommitulvan keskellä. Revenge Battlessa taas pelaajat metsästävät kenttiä kansoittavia myyriä. Pelattavaa siis todellakin riittää, ja Bomberman Generation onkin suunniteltu lukuisten edeltäjiensä tavoin lähinnä loistavaa moninpelihupia silmälläpitäen. Kahdeksan mukana olevaa kenttää, kattavat sääntöjen kustomisointimahdollisuudet, sekä nelintuki pitävät huolen siitä, että tämä Hudson Softin uutuus on todellista bilepelien aatelia. Ihmisystävien puuttuessa puuttuvat paikat korvataan tietokonevastustajilla, jotka hoitavat oman leiviskänsä varmalla ammattitaidolla. Parhaimmillaan meno on tietenkin neljän ystävän kesken.
Pommia niskaan
Lukuisista edellisistä Bomberman-titteleistä Generation eroaa edukseen juuri piirrosmaisen grafiikkansa ansiosta. Segan erinomaisesta Jet Set Radiosta lainattu cellshading-ulkoasu saa myös Hudsonin supersankarin näyttämään aidolta piirroshahmolta. Samaa voi sanoa myös maisemista, joiden kaikissa sateenkaaren väreissä helmeilevässä väripaletissa on selvästi haettu sarjakuvamaista yleistunnelmaa. Tässä ollaankin onnistuttu, mutta mihinkään valtaviin graafisiin taidonnäytteisiin tekijät eivät silti ole yltäneet. Nintendon oman Legend of Zelda: The Wind Wakerin kaltaiseen cellshading-ilotulitukseen ei pystytä. Eri teemaiset maailmat tuovat kuitenkin visuaaliseen yleisilmeeseen mukavaa vaihtelua ja muutama mukaan ängetty Bombermanin omalla pelimoottorilla toteutettu välianimaatio piristävät menoa kummasti.
Korville ei tarjoilla vastaavaa herkkua. Taustalla soiva iloinen rallatusmusiikki on itseääntoistavaa ja käy ärsyttämään muutaman pelikerran jälkeen. Samaa voi sanoa ääninäyttelystä, joka on niinikään varsin ikävää kuultavaa. Pelibudjettia ei ole liiemmin hahmojen jutusteluun tuhlailtu. Pommien räjähdyksistä ja muista yksinkertaisista pienistä äänistä koostuva efektiosastokin on lähinnä keskinkertaista tavaraa. Tämä laittaa viimeisenkin naulan Hudsonilla työskentelevien äänimiesten arkkuun. Yksinkertainen audiototeutus on kuin tuulahdus menneestä ja se taisteleekin tasaväkisesti Nintendo 64 -aikojen midirallatusten kanssa. Uuden sukupolven titteliltä olisi voitu odottaa parempaa.
Bomberman Generation on mainio hankinta pelisarjan ystäville. Sen yksinpeliominaisuudet on syytä ohittaa pelkällä olankohautuksella, mutta muutaman kaverin kanssa pelattuna Bomberman pääsee todellisiin oikeuksiinsa. Mainiosti toteutettu moninpeli lukuisine eri muotoineen on loistavaa hupia ja etenkin peruskaurana toimivan deatmatch-moodin ansiosta tämä Hudsonin uutuus nousee kerralla GameCuben parhaimpien bilepelien joukkoon. Super Nintendon uskomattoman hyviä Super Bomberman -pelejä mukaileva Generationin moninpeli onkin omiaan pieneen nostalgiannälkään. Yli sadan julkaistun pelin jälkeen Bomberman näyttää yhä olevan voimissaan. Pientä nipottamista löytyy aina, mutta jatko-osakin on jo kehitteillä. Taattua tavaraa, jonka ansiosta rakas supersankarimme jatkaa nousuaan takaisin kohti pelimaailman maskottien kärkikaartia.
