Mies, nyrkki ja legenda
Bruce Leen nimi on taistelulajipiireissä jo legendaarinen käsite. 30 pitkää vuotta sitten mysteerisesti kuollut karate-ekspertti on vielä tänäkin päivänä kaikkien huulilla. Tästä on kiittäminen miehen legendaarisia, kulttimaineen saavuttaneita elokuvia. Pelimarkkinoilla meno ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut mitenkään erityisen ruusuista. Super Nintendolla nähty luokaton Bruce Lee Story ja Xboxin uskomattoman surkea Quest of the Dragon ovat vain muutamia esimerkkejä Leen nimeä parhaansa mukaan lokaavista peleistä. Markkinointimiesten näkökulmasta Brucen nimi on kuitenkin sen verran myyvää sorttia, ettei virtuaaliviihteen laadusta tarvitse sen kummemmin huolehtia. Ainoaksi vaa'assa painavaksi tekijäksi osoittautuukin tarpeeksi ison voittopotin kasaaminen.
Game Boy -pelien liukuhihnavalmistaja Vicarious Visions onkin iskenyt lusikkansa erikoiseen soppaan. Aluksi Return of the Legendin piti ilmestyä jo viime vuoden lopussa - samanaikaisesti huonon Xbox-pelin kanssa. Ihailtavan nöyrällä asenteella tekijät näyttivät kuitenkin pitkää nenää isojen julkaisufirmojen ennakkosuunnitelmille ja lykkäsivät projektia myöhempään vaiheeseen parempaa satoa odotellakseen. Ehkäpä hieman yllättäen pitkän linjan kärsivällisyys palkitaan. Onnistuneen korjuun hedelmät korjataan yllättävän tasokkaalla sivulle vierivällä toimintapelillä, joka tarjoaa mainion sekoituksen hiipimiselementtejä, tasohyppelyä ja monella kierteellä lähteviä potkusarjoja.
Mustelmista viis
Peli alkaa rauhallisesti kevyeiden juonikuvioiden seulonnalla. Bruce Leen alter-ego Hai Fang, pitkän linjan taistelulajiekspertti, on pakotettu lähtemään kostoretkelle hänen opettajansa kylmäverisen murhan johdosta. Ilkeä Yakan-organisaatio aivottomine kätyreineen toimii taustavoimana tässä kovin vähän yllättäviä käänteitä tarjoavassa kaksiulotteisessa seikkailussa. Homma toimii sillä perusperiaatteella, että normaalit viholliset kurmotetaan peruspotkuilla ja -lyönneillä, kun taas kovempiin karjuihin hyödynnetään näyttävämpiä manöövereitä. Monen vastustajan yhteishyökkäykset hoituvat kätevästi hyppyliikkeillä tai vaihtoehtoisesti erinäisten aseiden avustuksella. Maastossa lojuu keppiä joka lähtöön eikä mikään ole tyydyttävämpää kuin tekoälyttömien palkkasoturien lähettäminen vihreämmille metsästysmaille napakan bamburuo'on avustuksella.
Vanhan koulukunnan elementit ovat läsnä runsaassa tappelussa, mutta kokonaisuutta syvennetään hatarilla ongelmanratkaisuilla ja vaihtoehto-objektiiveilla. Eteenpäin pääseminen ei aina edellytäkään pelkkää toimintanappulan tauotonta rämpyttämistä, vaan paikoin Fang pakotetaan etsimään lähistölle piilotettuja avaimia tai pelastamaan tyhmyyttään vangiksi jääneitä siviilejä. Hyppely- ja hiiviskelyosuudet aiheuttavat lähinnä sadattelua, mutta jokaista kohtaa pääsee halutessaan yrittämään niin monta kertaa kuin haluaa. Näin vältetään seikkailun keinotekoinen pidentäminen ja helpotetaan vaikeahkoissa loppuvastuksissa kiehuneita aivoja.
Eteneminen tallentuu kätevästi suoraan kasetille ja turhan kikkailun puutteesta johtuen perustarina onkin nopeasti jauhettua kauraa. Menestyksekkään läpäisyn myötä pelaajaa lahjotaan kuitenkin uusilla asusteilla ja vaikeammilla haasteilla. Suunnittelufilosofia on sikäli aukoton, että pelin jaksaa helposti läpäistä pariinkin otteeseen. Muutamasta ylivaikeasta segmentistä huolimatta kokonaisuudesta onkin jopa helppo nauttia. Tämä on nykypeleissä äärimmäisen harvinaista ja kun audiovisuaalisestikin tarjolla on melko virheetön paketti, niin kyseessä on ylivoimaisesti paras Bruce Lee -lisenssin pelillinen hyödynnys tähän asti. Ykkösluokan toteutus ja matala oppimiskynnys takaavat sen, että Legendan Paluu lunastaa paikkansa mätkintäpelien kärkikastissa.
