Gellarin kaunotar vastaan hirviöt
Ennen vanhaan naisten tehtävä oli istua kotona kutomassa sukkaa, sillä välin kun perheen mies pelasti maailman ydinpommilta tai yliluonnollisten hirviöiden kynsistä. Nykyaikainen tasa-arvokäsitys on kuitenkin heittänyt asiat päälaelleen. Kenties paras esimerkki muutoksesta on Buffy vampyyrintappaja -televisiosarja. Sen pääosassa ei ole perinteinen sänkileukasankari, vaan tavallinen vessapaperilla topattu teinityttö, joka pätkii Helvetin esikartanosta karanneilta nuljaskoilta limat laminaatille.
Ateena 2004 -pelistään paremmin tunnettu Eurocom Entertainment on hankkinut lisenssin Suomenkin teeveessä pyörivälle Buffy vampyyrintappaja -sarjalle. Tekele kantaa lisänimeä "Chaos Bleeds" ja on epävirallinen lisäjakso televisiosarjan viidennelle tuotantokaudelle. Pelattavaa on reilun kymmenen tunnin ajaksi ja kanteen on arveluttavan sisällön puolesta lätkäisty K-16 -leima.
Tie vampyyrin sydämeen käy puutapin kautta
Pelin idea käy ilmi jo alkumetreillä. Kyseessä on puhdas fanituote, jolla ei välttämättä edes yritetä kalastella suuren yleisön kiinnostusta. Televisiosta tutut Buffy, Willow, Xander, Spike, Faith ja kumppanit vain pätkivät, mätkivät ja loikkivat tiensä toinen toistaan muistuttavien kenttien halki. Vastaan käveleviltä taikinanaamoilta on päästettävä ilmat pihalle teroitetun puutapin avulla, kunnes kukaan ei enää liiku. Luppoajan voi ihmetellä Buffyn pikselitakapuolta. Siinä pelin juoni koko karmeudessaan.
Koska juoni ei vakuuta, voi lohtua hakea vaikka hahmovalikoimaan perehtymällä. Pelaamaan pääsee niin Buffylla, joka on tasapaksu teurastaja, kuin Willow'llakin, joka keskittyy lähinnä taikomiseen. Miesnäkökulmaa tarjoaa muun muassa Xander, joka ei pelissä vaikuta yhtään niin nössöltä kuin televisiossa, vaan pätkii verenimijöitä pinoon kuin Van Helsing konsanaan. Näennäisestä ase- ja hahmopaljoudesta huolimatta näyttäisi olevan yhdentekevää, millä hahmolla pelaa. Lyönnit ja potkut eroavat toisistaan hiukan ja aseet näyttävät erilaisilta, mutta pääasiassa taisteleminen on alusta loppuun yhtä ja samaa puurtamista, vampyyrinmetsästäjästä riippumatta. Alamaailmassakin näytetään siirtyneen liukuhihnatuotantoon, sillä kaikki viholliset näyttävät samalla muotilla valetuilta. Joitain eroavaisuuksia olisi ollut mukava nähdä niin sankareiden kuin pahistenkin osalta, sillä nykyisellään ei virkistävää vaihtelun tunnetta synny.
Tahdon kaaokseni verisenä, kiitos
Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleedsin kentät tuntuvat jokseenkin itseään toistavilta ja tylsiltä. Vihollisia tunkee ovista ja ikkunoista sisään täysin sattumanvaraisesti, ja usein tallennuspisteeltä seuraavalle pääseminen edellyttää puuduttavan pitkää taistelua ties mitä mörkölaumaa vastaan. Taistelu ei muutenkaan ole mitään herkkua tahmaisine ja myöhästelevine liikkeineen, mutta tökerö kamera tekee siitä yhtä helvettiä. Koskaan ei voi nähdä miltä suunnalta viholliset lähestyvät, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuvakulma kun tuntuu aina rajautuvan niin, että on mahdotonta nähdä mitä ympärillä tapahtuu.
Hahmojen liikehdintä on karua toikkarointia, etenkin kun ruumiinjäsenet eivät aina näytä olevan torsossa kiinni. Muuten kaikki televisiosarjasta tutut elementit on yritetty mallintaa peliin mukaan mahdollisimman tunnollisesti. Omituista on kuitenkin se, etteivät hahmot Xanderia lukuun ottamatta kuulosta esikuviltaan. Buffyn äänenä ei ole Sarah Michelle Gellar ja Willown roolin heittää lonkalta joku yliampuva imitaattori. Lisenssit ovat muuten kunnossa, mutta ilmeisesti ääninäyttelijöiden kanssa päätettiin pihistellä. Lisenssipelien kanssa sellainen harmittaa aina.
Ihmissutta ja ajanhukkaa
Kun verenimijöiden seivästäminen alkaa maistua puulta, on aika kutsua kaverit kylään. Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleedsissä on mahdollista mitellä jopa neljän ihmispelaajan voimin. Käytettävissä on oltava Multitap ja tarvittava määrä lisäohjaimia. Pelkästään Buffyn takia Multitapia ei kuitenkaan kannata hankkia, sillä moninpelitehtävät ovat suoraan sanottuna yleisön aliarviointia: pentagrammihippa, jänisten pyydystäminen tai joukkotappelu eivät jaksa kiinnostaa minuuttia kauempaa. Ei vaikka moninpelitehtäviin olisi valittavissa useampi kenttä ja yli parikymmentä hahmoa.
On harmi ettei varsinaista seikkailua voi pelata läpi kaveriporukalla. Se olisi varmasti lisännyt Buffy: Chaos Bleedsin kiinnostavuutta. Varsinkin sekavissa taisteluissa olisi mielellään kaivannut vähän kaverin apua, kun määrällä laadun korvanneet tekoälyvampyyrit ryntäävät päälle. Nykyisellään moninpeli tuntuu olevan kovin irrallaan jo muutenkin repaleisesta kokonaisuudesta.
Veltto paketti
Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds on tylsä. Monotonisen rämpytyksen jatkuessa tuntitolkulla, ei itku ole kaukana. Sen sijaan, että ihmissusien, vampyyrien ja yliluonnollisten inhotusten mättäminen olisi hauskaa, alkaa ahdistava halvaantumisen tunne levitä hiljalleen kaulasta ylöspäin. Viimeistään zombipingviinien ja -apinoiden vipeltäessä ruudulla tajuaa, miten kiehtovaa olisi Buffyn pelaamisen sijaan täyttää vaikka kasa veroilmoituksia tai keksiä itselleen jotain järkevää tekemistä.
On vaikeaa keksiä hyvää sanottavaa tekeleestä, joka on liian lattea peliksi, mutta liian ylimalkainen ollakseen varteenotettava fanituote. Teknisellä osa-alueella olisi paljon parannettaa ja huonosti hyödynnetty lisenssi harmittaa. Lyhyesti sanottuna Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds on huono peli, joka ei tarjoa juuri mitään edes tv-sarjan vannoutuneimmille faneille.
