Olipa kerran nainen varsin kissamainen
Ensin oli sarjakuva, siitä tehtiin elokuva, josta väännettiin videopeli. EA:n Catwoman eli Kissanainen on hyvin tavanomainen lisenssipeli. Se myötäilee elokuvan tapahtumia ja kertoo yksityiskohtia vailla olevan tarinan viattomasta naisesta, joka eksyy väärään paikkaan väärään aikaan maksaen tästä hengellään. Mystinen egyptiläinen kissa herättää kuitenkin hapossa palaneen naisparan uuteen eloon, ja näin Catwoman saa alkunsa. Valitettavasti peliä riivaavat useimpien lisenssipelien tunnusomaiset ongelmat, eikä tuotosta erota muista supersankaripeleistä mikään muu kuin sen feministinen ote sankariinsa ja tarinaansa. Ihan heti ei mieleen tule toista peliä, jossa kostonhaluinen naissankari taistelisi miljoonien naisten puolesta vaarallista kasvovoidetta kehittävää yhtiötä vastaan.
Pelisuunnittelultaan Catwoman tuo alkuunsa mieleen Prince of Persia: The Sands of Timen. Jokainen pelin muutamasta kappaleesta sisältää toisistaan erilleen vedettyjä temppuratoja ja taistelukohtauksia. Prince of Persia haihtuu mielestä kuitenkin suhteellisen nopeasti, sillä Catwoman on kaikin puolin Ubisoftin satuseikkailua köyhempi ja pelin huolimaton toteutus paistaa läpi selvästi. Yksi kummastusta herättävistä ratkaisuista on esimerkiksi se, että pelissä ei selvästi kerrota tehtävän tavoitetta, vaan ilmoitettaan vain ne temput, jotka vaaditaan tehtävän täydelliseen suoritukseen. Kujille, tehtaisiin ja varastoihin sijoittuvista suoraviivaisista kentistä huolimatta puute kiusaa pelaamista, koska ainakaan elokuvasta "paitsi jäänyt" ei tarkalleen tiedä, mitä tavoitetta varten tässä rehkitään. Aivan kuin kehittäjä olettaisi kaikkien pelaajien tietävän, mitä Catwomanissa tapahtuu. Paremmalla tarinankerronnalla tai edes asiaa selventävällä tekstillä tästä ongelmasta olisi päästy helposti eroon.
Temppuja ja tappelua
Temppuradat koostuvat perinteistä hyppelyä, tangolta tangolle svingailua, seiniä pitkin kiipeilyä ja yksinkertaisten vipupulmien ratkomista vaativista osuuksista. Valitettavasti hupia tästä ei juurikaan saa, sillä hyppely käy nopeasti toistamaan itseään. Lisäksi Catwoman nojaa ärsyttävän paljon kantapään kautta oppimiseen. Pitkän kiipeilyosuuden päätteeksi pelaajan ei tarvitse tehdä kuin yksi pieni virheliike ja koko komeus on aloitettava alusta. Ja niitä virheliikkeitähän tulee tehtyä helposti, koska pelin kontrollit ovat epätarkat. Lisäksi Catwomanissa on huonoin kamerasysteemi miesmuistiin. Kamera liikkuu vain ennalta määrättyjä reittejä pitkin tai nököttää huoneen nurkassa. Kameraa voi kääntää muutamia senttejä ristiohjaimen avulla, mutta silti monesti tuntee kadottavansa tärkeitä yksityiskohtia ympäristöstä. Pientä lohtua tuo ensimmäisen persoonan kuvakulma, jossa ympäristöä voi katsella vapaammin ja neiti kisumisu voi havaita visuaalisia vinkkejä etenemisreitistä. Ensimmäisessä persoonassa ollessa liikkuminen on kuitenkin mahdotonta, joten se ei pysty paikkaamaan varsinaisen pelikameran suuria puutteita. Parempaa kuvakulmaa kun monesti kaipaisi nimenomaan niissä paikoissa, joissa pysähtyminen ei tule kysymykseenkään.
Catwomanin taistelukontrollit ovat intuitiiviset ja toimivat samalla periaatteella kuin Grabbed by the Ghouliesissa. Iskut suoritetaan siis osoittamalla oikeaa tattia siihen suuntaan, johon halutaan lyödä. Kissanainen hyödyntää kättä pidempänä ruoskaansa, jolla voi esimerkiksi napata viholliselta aseen kädestä, ottaa karkuun juoksevan kaverin pillistä kiinni tai viskoa esineitä pahiksien niskaan. Uusia taisteluliikkeitä voi ostaa tehtävistä ansaituilla timanteilla, mutta yksinkertaisen taistelumekaniikan takia suurta vaihtelua näistä ei irtoa. Taistelut käyvät enemmin tai myöhemmin puuduttaviksi, koska onnettomat vihollisetkaan eivät haastetta pahemmin tarjoa. EA:n peleissä veri ei useinkaan lennä, mutta Catwomanissa tämä on viety vielä pidemmälle: viholliset eivät edes kuole. Näin ollen vihollisia voi huiskia vaikka maailman napaan asti, jos sille päälle sattuu. Kiusankappaleista pääse eroon joko paiskaamalla nämä vaikkapa roskikseen tai sitten mätkimällä niitä niin kauan, että ne jänistävät ja luikkivat pakoon.
Grafiikan alla vaanii tyhjyys
Catwomanin parhaimpiin puoliin lukeutuu sen visuaalinen toteutus. Peli on kautta linjan ihan mukavan näköinen, joskaan ei mitenkään omaperäinen tai hämmästyttävä. Itse Catwoman on kuitenkin mallinnettu kurveineen hyvin ja liikkeetkin ovat sulavia. Lisäksi hahmon piukka nahkapuku heijastaa ympärillä olevia valoja hienosti. Ympäristöt ja riviviholliset eivät aivan yllä samalle tasolle, mutta Catwoman kuuluu graafiselta toteutukseltaan selkeästi Xboxin parempaan keskikastiin. Vastaavasti äänimaailmassa riittäisi vielä paljon työtä. Musiikki on pääasiassa orkestraalista, mutta sävelet ja rytmit eivät jää mieleen. Sama värittömyys on mukana myös äänitehosteissa. Pahin ongelma on kuitenkin ääninäyttely, joka kärsii todella huonosta huulisynkasta sekä epärealistiselta kuulostavasta niukasta dialogista. Elokuvaakin tähdittänyt söötti Halle Berry hoitaa Kissanaisen roolin vielä ihan siedettävästi, mutta rivivihollisten lausahdukset tulevat monesti väärään aikaan, eikä niissä ole juurikaan vaihtelua tai kunnollista äänenpainoa.
Catwoman on auttamatta huono peli, joka kykenee lähinnä ärsyttämään pelaajaansa. Siinä on muutamia ihan hyviäkin ideoita, kuten uusien kykyjen osto ja akrobatiaa vaativat temppuradat, mutta näiden toteutus on jätetty puolitiehen. Huolimattomasta toteutuksesta ja testaamisen puutteesta kertoo myös se, että pelin tallennuspisteet on aseteltu todella kummallisesti. Tallennusmahdollisuuden kanssa kitsastellaan nimittäin siellä, missä sitä oikeasti tarvittaisiin. Sen sijaan sitä saatetaan tarjota kahteen kertaan puolen minuutin sisään alueella, jossa ei ole minkäänlaisia uhkia. Kuolemaa ei pelissä joudu useinkaan kohtaamaan, mutta tallennuspaikka pitkän kiipeilyosuuden keskellä olisi silti ihan rehti ele kehittäjältä. Päälle kuuden tunnin hikoilun ja hampaiden kiristelyn jälkeen on helppo sanoa, että arvostelijan kannalta Catwomanissa parasta onkin sen mitätön kesto, mutta pelaaja ei saisi rahoilleen vastinetta vaikka tätä sisällötöntä viihteen irvikuvaa kaupattaisiin alle 20 euron hintaan.
