Civilization-sarja on eräs pelihistorian suosituimmista sarjoista, joten on täysin ymmärrettävää, että yrittäjiä sen kukistamiseksi riittää. Lähivuosien paras yritys on ollut erinomainen Humankind, eikä Old World jää erilaisuudestaan huolimatta jalkoihin.
Tiedon- ja kivenlouhintaa
Sivilisaationrakennuspeleihin perehtyneille pelaajille asetelma on varsin tuttu. Alussa on suo, sumuinen kartta ja uudisasukas. Ensimmäisen kaupungin myötä käynnistyvät tieteen, taiteen ja sotavoimien rakentaminen vuoro kerrallaan. Työläiset muokkaavat maaston pelloksi, sotilaat taas viholliskaupungit tomuksi. Monessa mielessä konsepti noudattaa yleisiä konventioita, luonnollisesti lukuisilla pienillä muutoksilla.
Kaupunkien kehittäminen ei ole keskusruutuvetoista kuten varhaisissa Civilizationeissa, vaan monet rakennukset sijoitetaan maaston heksoihin. Tämän vuoksi työläiset ovat erittäin tärkeitä yksiköitä. Sen sijaan keskuskaupungeissa rakennetaan sotilaita, muutamia rakennustyyppejä sekä maastoon tehtyjen parannusten tehoa buustaavia spesialisteja. Farmille asetettu jyväjemmari parantaa ruokahuoltoa ja kaupungin kasvua, teatterin runoilija taas kulttuuria. Kaupungin koko rajoittaa tärkeiden spesialistien maksimimäärää.
Rakennukset vaativat enemmän tai vähemmän resursseja, joskus myös rakentamisensa jälkeen ylläpitoa varten. Erityisesti ihmeet haukkaavat massiivisia määriä kiveä, joten vuoren viereiset heksat kannattaa kansoittaa kivilouhoksilla. Alkupelissä pula puusta tuottaa harmaita hiuksia, sillä sahamyllyn voi kehittää vasta suhteellisen myöhään. Onneksi puuttuvia resursseja voi ostaa kullalla, eivätkä kauppahinnat ole täysin kohtuuttomia.
Osa resursseista on abstraktimpia, kuten sotilasyksiköiden vaatima harjoitus tai sosiaalisten muutosten ja rakennusten kuluttama sivistys. Kaikkea tarvitaan, mielellään tietysti mahdollisimman paljon. Mielenkiintoisena ominaisuutena joukkojen liikuttaminen ja rakentaminen kuluttaa hyvin rajattua käsky-resurssia, joka on erityisesti sotatilanteessa aina lopussa. Vuoron alussa virkistyvä käskyttäminen on todella tärkeä resurssi, koska ilman sitä edes hyökkääminen ei onnistu.
Perhe on pahin
Silkan rakentelun lisäksi myös oma dynastia on pidettävä kunnossa. Valtakunnalla on johtaja, hallitsijaperhe sekä muutamia vallanhimoisia sukuja. Hahmoilla on luonteenpiirteitä ja taitoja, jotka synnyttävät etuja tai haittoja esimerkiksi resurssintuotantoon. Suvun nuorimpien kasvu aikuiseksi on toteutettu mielenkiintoisesti. Nuoruudessaan jokaisen on valittava oma urapolkunsa, jolloin lähes joka vuorolla esiin pomppaa hahmon kehitystä ohjaavia valintoja.
Hovin jäsenet ovat merkittäviä myös sen vuoksi, että heidät voi nimittää sotilaiden kenraaliksi tai kaupunkien kuvernööreiksi. Nämä voivat tarjota merkittäviäkin lisäetuja. Eri suvut on pidettävä tyytyväisinä ja oma sukulinja hedelmällisenä, sillä ristiriidat kotirintamalla voivat tuottaa merkittäviä ongelmia ja kapinoita. Järjestelmä ei ole yhtä syvällinen kuin Paradoxin peleissä, mutta yhtä kaikki mekaniikka on hyvin mielenkiintoinen.
Old Worldin kuvaama aikakausi rajoittuu nimensä mukaisesti varhaiseen historiaan. Aivan teknologiapuun loppupuolella lähestytään varhaiskeskiaikaa, mutta suuri osa sotimisesta tapahtuu antiikkisten aseiden voimin. Sodankäynti on melko hidasta, sillä yhdessä vuotta kuvaavassa vuorossa yksiköt voivat tehdä lähtökohtaisesti vain yhden hyökkäyksen, joka hivuttaa vihollisen terveyspisteitä hitusen.
Kaikenlaisia muitakin muutoksia löytyy kasapäin. Eräänä twistinä uusien kaupunkien sijoittelu ei ole vapaata, vaan kartalle on määritelty valmiit kaupungeille soveltuvat heksat – joskus barbaarikaupungin tukkimana. Seuraavan teknologian kehitys taas perustuu kortteihin, jotka kiertävät pakassa. Tutkimuskohdetta valitessa vain yhden voi ottaa työn alle, loput vaihtoehdoista siirtyvät pakan pohjalle. Osa korteista on kertakäyttöisiä – ne tarjoavat vaikkapa ylimääräisiä resursseja, mutta jättäessä valitsematta ne poistetaan pakasta pysyvästi.
Uutta ja vanhaa verta strategiagenreen
Paketin mukana voi ostaa myös lisäosan Heroes of the Aegean, joka sisältää muutamien tehtävien mittaisen persialaissotien aikaan sijoittuvan kampanjan. Vahvasti skriptatut tehtävät tarjoavat hetken hupia avoimeen pelimuotoon kyllästyneille. Ainakin Steamin tilastojen mukaan vain yksi sadasta on päätynyt pelaamaan lisäskenaarioita.
Old World joutuu tasapainottelemaan valtaisasti totuttujen konventioiden ja muutosten välillä. Lopputulos painottuu enemmän perinteisiin konventioihin, mikä voi olla hyvä tai huono asia pelaajasta riippuen. Omissa kirjoissani tämä on valitettavasti huono asia, sillä omintakeisista ominaisuuksistaan huolimatta paketti on liian tuttu.
Siitä huolimatta lopputulos on maistuva. Jos civintappajia etsitään, valitsisin neljän tähden strategiapeleistä edelleen Humankindin tämän julkaisun edelle. Olen kuitenkin varma, että moni on asiasta toista mieltä – myös Metacriticin mukaan. Old World puolustaa vahvasti paikkaansa, ja onneksi sen saa Epic-yksinoikeuden päätyttyä myös Steamista.
