Rambokin olisi kateellinen
Game Boy Advance on saanut kyseenalaista mainetta eräänlaisena emulaattorialustana, jolle menneiden aikojen mahtihitit tuodaan uusintapainoksina helpon käteisen toivossa. Etenkin Nintendo on lukuisilla käännöspeleillään todistanut voivansa lypsää dollareita hyväuskoiselta pelaajakansalta. Nyt myös Konami loikkaa tähän ennalta-arvattavaan rahastuskelkkaan tuoreen Contra: The Alien Wars EX -nimihirviöpelinsä myötä.
Super Nintendolla debytoineesta Contra III: The Alien Wars -tuotoksestahan tässä on kysymys uusilla kuorilla varustettuna. Tekijät eivät kuitenkaan ole tyytyneet pelkkään simppeliin porttaustyöhön, vaan käännöskarusellia on jatkettu lisäämällä valmiiseen pakettiin muutaman radan verran saman pelisarjan Hard Cops -nimikettä, joka teki aikanaan itseään tunnetuksi Segan Megadrive-konsolilla. Neljän SNES-kentän ja kahden MD-tason yhteenliimaaminen on kuitenkin luonut varsin epätasapainoisen kokonaisuuden. Vaikka idea kahden legendaarisen pelin yhdistelmäpaketista on ehkä paperilla kuulostanut hyvältä, niin käytännössä palaset eivät kuitenkaan loksahda paikoilleen aivan tekijöiden toivomalla tavalla.
Takaumia pelien kulta-ajoilta
Pakanallisille Contra-sarjasta tietämättömille kerrottakoon, että kyseessähän on legendaarinen sivuttain rullaava toimintapeli. Pelaaja ohjastaa hampaisiin asti aseistettua kommandoa, jonka ainoana tehtävänä on laulattaa paukkurautojaan ja lähettää vastaan rynnivät viholliset jalat edellä kohti ruumishuonetta. Tällä kertaa alienit yrittävät invaasiolla saada maapallon limaisen ikeensä alle. Sankarina häärivän Bill Rizerin on kaivettava aseet kaapistaan ja hoidettava asiat oikealle tolalle.
Ruudinkäryisen taustajuonen takaa löytyy varsin yksinkertaisella pelimekaniikalla varustettu räiskintätuotos. Toiminta on lähes taukoamatonta vihollisten hyökätessä kimppuun kaikista kuviteltavissa olevista ilmansuunnista. Tarpeeksi hävikkiä aiheutettuaan pelaajaa vastaan heitetään kerrostalon kokoinen loppuvastus, johon uppoaa enemmän lyijyä kuin menneiden aikojen autoihin. Onneksi käytössä ovat loppumattomat ammukset. Liipaisimen voi huoletta pitää pohjassa jokaisen kentän alusta loppuun saakka.
Vähäisestä kenttämäärästään huolimatta haastetta löytyy rutkasti. Muiden vastaavien sivulle vierivien räiskintöjen tavoin vaikeusaste on nostettu huippuunsa, eikä useimmilla pelaajilla yksinkertaisesti ole tarpeeksi kärsivällisyyttä yrittämään tasoja uudestaan kerta toisensa jälkeen. Vaikka tekijät ovat hieman helpottaneet peliä Contra III:een verrattuna, niin viikatemies on tästä huolimatta jatkuvasti ylityöllistettynä heti ensi hetkistä lähtien. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, ja jokaisen aluksi ylitsepääsemättömän vaikealtakin tuntuvan kentän pääsee noin tusinan yrityskerran jälkeen läpi ilman sen suurempaa sadattelua. Vitsi piilee vain siinä, että suurin osa kyllästyy ennen tämän tapahtumista.
Yksinpeli on ajoittaisesta mahdottomuudestaankin huolimatta kuuden vaivaisen tason mitassaan varsin lyhytikäinen elämys. Eksymisen vaaraa ei ole, vaan pelaajaa ohjastetaan kädestä pitäen yksinkertaisten kenttäkompleksien katveessa. Mitenkään monisäikeiseksi Contran pelimekaniikkaa ei voi kutsua, vaikka menoa piristetäänkin matkan varrelta löytyvillä ajokeilla ja entistä tuhovoimaisimmilla tykeillä. Vanhan koulukunnan pelattavuus edellyttää kenttien täydellistä opettelua. Parhaan lopputuloksen saadakseen vihollisten esiintulopaikat on tiedettävä ennakkoon ja jokainen taso on tunnettava kuin omat taskunsa.
Aikakoneella menneisyyteen
Pelillisesti The Alien Wars EX on ottanut hämmästyttävää takapakkia esikuvana toimineesta SNES-versiosta. Leikkaushuoneen sakset ovat olleet kovassa käytössä. Originaalin edition kaksi Mode-7-tekniikalla toteutettua tasoa on nakattu suoraan roskakoriin. Menetystä on yritetty peitellä edellämainituilla Megadrive-osioilla, mutta tämä on jäänyt vain puolivillaiseksi yritykseksi. Lisäksi kaksi 16-bittisen konsoliversion tärkeää ominaisuutta on jouduttu karsimaan pois lopullisesta GBA-näkemyksestä. Näihin kuuluvat mahdollisuus poimia samanaikaisesti useita eri aseita ja käyttää ruudun kerralla vastustajista tyhjentävää pommia. Lopputuloksena on syntynyt paketti, jossa Konami on selvästi halunnut viedä sarjaa takaisin juurilleen turhia elementtejä karsimalla. Pelimekaniikan kanssa kikkailemalla tekijät ovat kuitenkin vain onnistuneet särkemään loistavan toimintapakkauksen. Jokaisen tason jälkeen tapahtuva tallennuskin on onnistuttu pilaamaan pitkähköllä koodien kanssa pelleilevällä muistiintallennusmenetelmällä.
Toki Alien Wars EX tarjoaa paljon hyvääkin. Pikselintarkka käännöstyö näkyy sulavassa animaatiossa ja rullaavissa taustoissa, sekä sopivan uhkaavilta edelleen näyttävissä väliloppuvastushirviöissä. Ruudunpäivitys ei myöskään hidastu, vaikka näyttö täyttyisikin mitä moninaisemmasta pommista tai ohjuksesta. Se, yhdessä mainion äänitoteutuksen kanssa, kertoo tekijöiden omistautumisesta yksinkertaiseenkin käännöstyöhön. Vastaavasta panostuksesta kielii myös se mielenkiintoinen fakta, että eräänlaisena lisäbonuksena linkkikaapelin ja kahden pelikasetin omistajat pääsevät nautiskelemaan co-op-moodista, jossa kaksi raskaasti aseistettua kommandoa yhdistävät voimansa maailmanrauhan puolesta. Tuloksena on tietenkin entistä enemmän ruumiita ja jättimäinen kasa hylsyjä.
Ajan hammas on joka tapauksessa armoton. Vaikka pelaaja voi Contran parissa hioa refleksejään, taitojaan ja nopeuttaan lähes loputtomiin, niin sivuttain rullaavien räiskintäpelien aika alkaa väistämättä olla ohi. Pelisarjaa aiemmin kokeilemattomat saavat tästä Konamin liukuhihnatuotteesta äärimmäisen turhauttavan, mutta samalla oudon addiktoivan toimintapakkauksen. Retrohenkisille The Alien Wars EX aiheuttaa lähinnä väristyksiä menneiden aikojen loistosta.
