Monen mutkan kautta
Alunperin kolikkopeliksi tehty Virtua Tennis siirtyi muutama vuosi sitten onnistuneesti Dreamcast-konsolille. Pelistä muodostui mittatikku kilpaileville tennisviritelmille, mutta lukuisatkaan yrittäjät eivät ole pystyneet horjuttamaan sen asemaa alan ykkösenä. Virtua Tennis parani entisestään saatuaan jatkoa. Iästään huolimatta Virtua Tennis 2 on tervetullut tulokas PlayStation 2:n kehnoista tekeleistä kärsineelle tennispelirintamalle. On selvä, ettei peli säväytä entiseen malliin, mutta meriitit ovat sen verran kovat, että Virtua Tennis 2:een on syytä tutustua, jos Dreamcast jäi väliin.
Arcade-juuret näkyvät kevyenä otteena perinteikkääseen lajiin. Ottelut ovat yhden erän mittaisia vääntöjä eli muutamaa minuuttia pidempään ei joudu kerrallaan taistelemaan, ellei tasaväkinen peli veny. Kontrollit ovat yksinkertaiset: yhdestä napista isketään kierteinen pallo kentän pintaan, toisella nostetaan koho ja kolmas painike huolehtii nopeasta sivalluksesta. Jalkatyöskentelyyn ja lyönnin suuntaan voi puuttua yhtä hyvin analogitikulla kuin nuolinapeilla. Aloittelijan on helppo tarttua ohjaimeen ja palauttaa pallo verkon yli, mutta pisteet kerätään taidolla. Vaikka maila ehtisi pallon tielle, vasta hyvä sijoittuminen takaa sen, että oma veto tuottaa vaikeuksia vastustajalle. Viime hetken kurotuksilla ei voiteta pelejä.
Pleikkari kohtelee kaltoin
Dreamcast-pelit eivät ole koskaan kääntyneet ongelmitta PlayStation 2:lle. Virtua Tennis 2:nkin uutta tulemista himmentää alkuperäistä laimeampi grafiikka sahalaitoineen. Pallottelijat pikselöityvät pahasti pelin ladatessa rompulta dataa kesken ottelun. Vaikka Dreamcast olisikin miellyttävämpi tapaus ohjelmoijille, pitäisi PlayStation 2:sta irrota näyttävämpää kuvaa. Käännösurakkaan uhratut vähäiset voimavarat näkyvät auttamattoman vanhentuneessa ulkoasussa. Pelin ulkoasu olisi kaivannut kiillotusta, mutta PlayStation 2 -versiossa konsolin säästetyt tehot näkyvät grafiikan rosoisuudessa. Yleisö on pahvista leikattua lavastetta, mutta tähtipelaajat ovat tunnistettavissa. Olkoonkin, että kasvonpiirteet vaikuttavat päälleliimatuilta.
Vaikka tennistaiturit voisivat olla hienomman näköisiä, on niiden animointiin panostettu. Pelaajat liikkuvat sulavasti ja aidonoloisesti, ja mikä parasta, tottelevat ohjainta mukisematta. Väsymys ei rasita virtuaali-iskijöitä samalla tavalla kuin oikeita kiertuepelaajia, joten liikkeissä riittää notkeutta. Pallopojat ja tuomarit elävöittävät pelikentän tapahtumia omalta osaltaan. Hahmokaartista löytyy niin eläkkeelle joutavia konkareita kuin maailmanluokan tähtiäkin. Ensimmäisen Virtua Tenniksen kahdeksan miespelaajan kööriä on laajennettu kakkososassa yhtä monella naisurheilijalla. Valikoiman valovoimaisimmat lahjakkuudet kantavat Williamsin nimeä.
On kaikki niin kuin ennenkin
Pelimoodeista yksittäisessä kamppailussa ja turnauksessa mitellään ammattilaisottelijoin, mutta ura urkenee itsetehdyllä hahmokaksikolla. Simppelillä editorilla luodaan mies- ja naispelaaja, joilla lähdetään valloittamaan maailmanlistaa sijalta 200 ylöspäin. Menestystä pohjustetaan harjoittelulla ja ostamalla varusteita. Treeniosuudet koostuvat hauskoista minipeleistä, joissa palloa joko mätkitään päin kohteita tai väistellään hioten liikkumista. Ihmisvastustajien sijaan verkon takana on esimerkiksi robotteja ja maalitauluja. Maailmanlistan häntäpäähän rankatulle ei ole tarjolla paljon kisoja, joten uramoodi alkaa harjoitellen ja kalenteria tiiraillen. Palkintorahat kuluvat välinekaupan tarjontaan ja nelinpelikumppanin palkkaan.
Uramoodia ei ole sitäkään siunattu syvällisyydellä, mutta antaapa se jonkun syyn viettää yksinpelihetkiä Virtua Tennis 2:n parissa. Parhaimmillaan peli on nimittäin kaveriseurassa. Sooloillen tahkottuna ura ei pysy tarpeeksi tuoreena kokemuksena eikä turnausten kiertämisessä ole mieltä. Tekoälyssä ei ole moittimista, mutta voitontahtoa se ei sytytä. Virtua Tennis -sarjaa on kehuttu genrensä kuninkaaksi syystä. Simulaation nälkää Segan luomus ei tyydytä mutta pelihallikokemuksen se korvaa mallikkaasti. Teknisen toteutuksensa osalta Virtua Tennis 2 jää jälkeen genren muista ehdokkaista, mutta tärkein elementti, pelattavuus on vankkaa tekoa. Pohja on valettu, sarjan seuraavalta peliltä voi toivoa panostusta sisältöön. Virtua Tennis 2 on PlayStation 2:llakin moninpelien aatelia, mutta sen pidemmälle ei puhti riitä.
