Tamperelaisella 10tons-yrityksellä menee lujaa. Varastossa on useita jo julkaistuja pelejä. Nyt lista on kasvanut entisestään, kun ylhäältäpäin kuvattu, vanhan luokan räiskintä Crimsonland julkaistiin. Uutukaisesta ei puutu verta eikä suolenpätkiä.
Päätöntä splatteria
Crimsonland paiskaa pelaajan suoraan muukalaisten keskelle sen enempää selittelemättä. Pelin tarkoituksena on päästää hengiltä lisääntyvät muukalaislaumat joko yksin tai kavereiden kanssa samalla sohvalla pelaten. Kampanjan läpikäynti itsekseen alkaa puuduttaa valitettavan nopeasti ja lahtaaminen käy tylsäksi, minkä vuoksi nettimoninpelin puutos harmittaa. Yleinen räiskintä toimii kuitenkin hyvänä stressinlievittäjänä, josta voi nauttia hetken aikaa yksinkin.
Crimsonlandin ohjauksessa on päädytty perinteiseen kahden tatin ratkaisuun. Pelihahmoa ohjataan vasemmalla ja oikealla tähdätään. Ampuminen ja aseen lataaminen hoidetaan liipaisimia painellen. Myös kosketuspaneelia on hyödynnetty, mutta sen käyttö osoittautuu kuitenkin liian työlääksi ja aiheuttaa ennemmin katkenneita verisuonia kuin onnen kiljahduksia.
Pelin vaikeusaste tuo mieleen sadistiset vanhat räiskinnät, joissa selviäminen oli hiuskarvan varassa ja ärräpäitä heiteltiin ruudulle ties kuinka monta kertaa. Kirosanoilta ei voida välttyä nytkään, sillä toisinaan vihollisjoukot suorastaan vyöryvät päälle ja peli ilmoittaa tappiosta. Ajoittaiset Game Over -ruudut saavat silti yrittämään kenttää uudelleen, vaikka se päättyisi jälleen tappioon.
Kultainen 90-luku
Peli muistuttaa vanhoja 90-luvun klassikoita, mutta se lisää toimintaan kuitenkin joitain nykyaikaisia elementtejä. Tehtävien edetessä hahmolleen saa lisäetuja ja uusia aseita. Aseita ei voi itse vaihdella, vaan ne poimitaan kuolleilta vihollisilta. Jokaista asetta ei kuitenkaan kannata ottaa heti käyttöönsä, sillä tietyissä kentissä esimerkiksi haulikko on parempi kuin tarkkuuskivääri.
Crimsonland on rakennettu Quest- ja Survival-moodien päälle, jotka ovat periaatteessa samaa huttua eri paketissa. Quest-moodissa on kuusi lukua, joissa jokaisessa on kymmenen eri tehtävää. Pelaaja palkitaan kultaisella tähdellä, mikäli kenttä on läpäisty onnistuneesti menettämättä yhtään elämää.
Nimensä mukaisesti Survival-moodi toimii "selviä niin kauan kuin voit" -periaatteella, joka on tuttu muista samantyylisistä peleistä. Tarjolla on eri lähestymistapoja perinteiseen selviytymisleikkiin, kuten esimerkiksi Rush-pelimuoto, jossa saa valita uusia etuuksia itselleen kokemuspisteitä vastaan.
Crimsonlandia ei ole tarkoitettu kovin pitkäikäiseksi, sillä sen taistelee lävitse yhdessä illassa. Survival-moodi tarjoaa pääpelin koluamisen jälkeen kuitenkin lisäviihdykettä, jos hampaankoloon jäi vielä jotain kummittelemaan. Crimsonlandin pointti ei olekaan olla peli, jonka parissa viihtyy tuntitolkulla, vaan entisaikojen pikkujulkaisujen tapaan se viehättää lyhyinä sessioina.
Halvannäköinen, mutta kalliin oloinen
Crimsonlandia ei tunnistaisi graafisesti PlayStation 4 -peliksi. Se ei suoranaisesti revittele konsolin tehoilla ja toimiikin lähinnä retrohenkisenä mässäilynä. Kenttien ulkonäkö muuttuu jokaisessa uudessa luvussa, mutta pääpiirteittäin se pysyy samankaltaisena lukuun ottamatta maaston värjäytymistä punaiseksi toiminnan äityessä kovaksi.
Pelin äänimaailma ei suoranaisesti helli korvia, vaan taustalla soivat yksinkertaiset rock-riffit ja vastustajat päästävät kuollessaan ikävän kuuloisia rääkäisyjä. Audiovisuaalisesti Crimsonland ei tarjoa suuria elämyksiä, mutta se ei toisaalta koitakaan olla loppuunsa kiillotettu tekele.
Pelin hinta keinuu suhteellisen korkealla verrattuna sen sisältöön, eikä sitä voi olla vertaamatta toiseen suomalaiseen teokseen Dead Nation: Apocalypse, joka tarjoaa monipuolisempaa viihdettä. Crimsonland saattaa kuitenkin viehättää lajityypin faneja, sillä se on toiminnantäyteinen pakkaus niille, jotka rakastavat ruudinkatkuista aivotonta menoa.
Crimsonland on saatavilla PlayStation Storesta hintaan 9,95€.
