Nintendo on hauskimmillaan silloin, kun yhtiön ideanikkarit eivät suodata outoa japanilaista huumoriaan. Tämä ja tosikkomaisuuden puute on erottanut puljun vuosikymmenten ajan muista konsoli- ja pelivalmistajista. Viimein meilläkin nähtävän – yli vuosi Japanin julkaisun jälkeen – Tomodachi Lifen älyttömyys on varsin tervetullutta vaihtelua.
Nintendon Salatut Elämät
Tomodachi Life on Simsin kaltainen elämäsimulaattori, jonka pääosassa ovat Wiiltä, Wii U:lta ja 3DS:ltä tutut Mii-hahmot. Oman Miin seikkailemisen seuraaminen nousee yhdeksi Tomodachi Lifen kantavista voimista, sillä ketäpä ei kiinnostaisi, keneen sattuu virtuaalielämässä rakastumaan.
Pelin alussa keksitään ympäristönä toimivalle saarelle nimi. Tämän jälkeen omalle kaksoisolento-Miille valitaan haluamansa persoonallisuustyyppi muutaman yksinkertaisen valikon avulla. Valinnat vaikuttavat tulevaisuudessa pelin hahmojen välisiin suhteisiin. Saaren muita asukkaita voi tehdä Mii Makerilla tai keksiä täysin omasta päästään.
Kaksoisolento-sanavalintaa vaalitaan muuten itse pelissäkin, sillä pelaaja toimii ikään kuin pelin hahmojen (myös oman Miin) jumalana, vanhempana tai luotsaajana, näkökannasta riippuen.
Tie Miin sydämeen käy vatsan kautta
Luonnollisesti asukkaat tarvitsevat ruokaa, vaatteita ja tekemistä pysyäkseen tyytyväisenä, joten pelin edetessä saarelle avautuu tätä varten erilaisia kauppoja, ravintoloita ja vaikkapa huvipuistoja. Tyytyväisyysmittarin kasvaessa hahmot nousevat roolipelien tapaan seuraavalle tasolle. Oma hahmo voi tienata lisää rahaa, jos asukkaat pysyvät iloisina ja kylläisinä. Etukäteen pelaaja ei pysty kuitenkaan tietämään, millaiset ruoat tai tavarat muita asukkeja miellyttävät. Onneksi lemppari- ja inhokkihankinnat päivittyvät kunkin profiilitietojen kohdalle.
Joskus asukkaille voi antaa lahjoja, kuten uudenlaisen sisustuksen huoneistoon. Hauskin lahjaoivallus on laulamisen taito – oman Miin esittämä tekno-, ooppera- tai vaikkapa metallibiisi on jo itsessäänkin hilpeä, mutta myös kappaleiden lyriikat voi keksiä täysin omasta päästä niin halutessaan.
Rakkautta ja riitoja
Tomodachi Lifen alkumetrit ovat hiukan puuduttavaa toistoa. Jahka asukkaiden välille alkaa syntyä vipinää tai vastaavasti nokkapokkaa, muuttuu pelin kiinnostavuuskin ratkaisevasti. Samoin nintendomaisen yllättävät tilanteet saavat pelaajan kokeilemaan Tomodachi Lifea "vielä muutaman minuutin" useampaan otteeseen. Arvostelusession aikana Miiksi tuunattu Jessica Alba muuttuu harmaaksi nestelammikoksi, koska sai inhoreaktion kalaruoasta.
Silloin tällöin asukkaat kysyvät pelaajaa pelaamaan simppeleitä WarioWare-henkisiä minipelejä, kuten pikselöityneen kuvan tunnistaminen tai nenän kutittaminen. Huvipuistossa voi päästä pelaamaan 8-bittiseltä Zeldalta näyttävää rpg:tä, jossa pikseliasukkaat taistelevat vaikkapa melonia tai korkokenkää vastaan. Omituisuudestaan huolimatta useimmat minipelit tulee parin kerran jälkeen ohitettua niiden samankaltaisuuden vuoksi.
Outoja tilanteita ja kiireetöntä puuhastelua
Graafiselta ilmeeltään Tomodachi Life on pelkistetty ja odotetun värikäs. Hahmojen monotoniset puhesyntetisaattoriäänet ovat hauskimmillaan edellämainituissa lauluosuuksissa. Muuten samojen fraasien toisto alkaa hiukan kyllästyttää, mutta onneksi asukkaille voi opettaa uusia, fiilistä kuvaavia sloganeita.
Yleisesti ottaen Tomodachi Life on jopa päämäärätöntä puuhastelua, joka kiireettömässä olotilassa on kuitenkin varsin hauskaa. Mitä pidemmälle sen parissa jaksaa näperrellä ja mitä useampia hahmoja saarelle luo, sitä mielenkiintoisemmaksi pelin kummalliset tilanteet muuttuvat. Tomodachi Lifen rutiineissa ei valitettavasti vain ole paljonkaan vaihtelua. Tämä on pelin selkein miinus.
Puutteistaan ja toistostaan huolimatta Tomodachi Life on semihauska välipala, jossa olisi ollut ainesta vieläkin hervottomammaksi peliksi. Kehittäjät kun ovat vastuussa WarioWare-nimikkeistä, joten taitoa ja mielikuvistusta olisi varmasti riittänyt.
