Putkimiehestä monitoimimieheksi
Eipä tainnut putkimiehenä muutama vuosikymmen sitten elantonsa tienannut Mario vielä tietää, että hänestä oli sukeutumassa todellinen jokapaikanhöylä. Kuluneen kymmenen vuoden aikana aikana pullea putkimiehemme on esimerkiksi loikkinut kilpikonnien päälle, ajellut mikroautoilla, harrastanut useaa urheilulajia ja käynyt kiskomassa ystäviään päin näköä Nintendon taannoisessa Super Smash Bros -pelissä. Menestystarinalle ei näy loppua, vaikka jotkin yritykset, kuten taannoinen baseball-kokeilu, ovatkin päättyneet noloon mahalaskuun.
Seuraavaksi menestystä hakee Konami, joka Nintendon luvalla on rakentanut suositun Dancing Stage -tanssipelisarjansa uusimman osan kokonaan Marion ympärille. Dancing Stage Mario Mix on pelin nimi ja paketissa tulee vielä samaan hintaan kohtalaisen laadukas tanssimattokin. Klassisten Nintendo-kappaleiden varaan rakennettu tanssihurjastelu saa kuitenkin aikaan lähinnä haukottelua, ellei pelaaja satu kuulumaan perheen nuorimpiin.
Kohdeyleisö: alaikäiset
Paljon on ollut puhetta GameCuben mahdollisesta kohdeyleisöstä. Aikuisempaan makuun suunnattuja pelejä on pukattu markkinoille kiitettävä määrä, mutta Dancing Stage Mario Mix on suunnattu perheen pienimmille. Oletuksena tekijöillä on selvästi ollut se, ettei pelaajien taitotasossa ei ole kehumista, koska GameCubella ei ennen tätä ole ollut vakavasti otettavaa tanssimattopeliä. Siksi peli onkin todella helppo, eikä vaadi jäseniä vääntävää akrobatiaa, kuten useimmat vastaavan lajityypin edustajat. Kappaleet oppii todella nopeasti ja ruudulla viilettävien nuolien tahdissa pysyy, vaikka pelaaja liikkuisikin kuin hidastetussa filmissä.
Pääpeli rakentuu hassunhauskan tarinamoodin ympärille. Siinä seikkaillaan vaihtoehtoisessa Sienikuningaskunnassa. Waluigi on varastanut kaikki harmoniseen elämään vaadittavat musiikkiavaimet ja aiheuttanut suuria ongelmia karkkiväritteisessä maailmassa. Avaimet on tietenkin lunastettava takaisin tanssimalla. Tarinassa ei ole järjen hiventä, mutta eivätpä Mario-pelit ennenkään ole nauttineet kovin monimutkaisesta juonenkehittelystä. Normaalin tanssimisen lomassa pelaaja joutuu välillä läpäisemään erikoisratoja, jotka on koostettu Mario-teeman mukaisesti. Näihin kuuluvat esimerkiksi helpohkot estejuoksut tai lihansyöjäkasvien hutkiminen naurettavan isolla vasaralla.
Tarinamoodin läpäisee muutamassa tunnissa ja yhden läpäisykerran myötä uusi vaikeustaso avautuu pelattavaksi. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on syytä mainita, että Dancing Stage Mario Mixissä vasta Superhard-asetus vastaa edellisten Dancing Stage -pelien normaalivaikeustasoa. Kertaalleen läpäistyt kappaleet avautuvat tanssittavaksi vapaapeliin. Samoin käy myös matkan varrella kohdatuille tutuille Nintendo-hahmoille. Yksinpeli on kokonaisuutena todella lyhytkestoinen ja ainoa jatkuva hupi löytyykin kaksinpelimoodista. Siihen tarvitsee kuitenkin melko tilavan olohuoneen, sillä kaksi tanssimattoa vie rutosti tilaa.
Miten pilata hyvä tanssipeli
Useimmat musiikki- ja rytmipelit kaatuvat siihen, että niiden laulut ovat miksattuja versioita. Sama ongelma vaivaa esimerkiksi Donkey Kongaa, jonka useat mainiot kappaleet ovat lisenssin (ja rahan) puutteen vuoksi viilailtu järkyttäviksi covereiksi. Dancing Stage Mario Mixistäkin löytyy lukuisia tuttuja kappaleita, mutta Mozartin konserttojen jumputusversiot ovat niin järkyttävää kuultavaa, että äänenvoimakkuutta kääntää nopeasti pienemmälle. Pelin parasta antia ovatkin tutut Mario-kappaleet, joista niistäkin suurin osa on joutunut käymään läpi karmean konemusiikkifiltterin. On eri asia tehdä hyvää kuin huonoa konemusiikkia ja tällä saralla Dancing Stage rysäyttääkin kunnolla metsään.
Dancing Stage Mario Mix on konseptina mielenkiintoinen, mutta pelinä epäonnistunut. Mukana tuleva tanssimatto on riittävän laadukas, ja värikkäästä Mario-universumista riittää vielä pelikonsepteja ammennettavaksi. Totuus on kuitenkin se, että Mario Mix on aivan liian köykäinen peli täysihintaisena myytäväksi. Sen kappalevalikoima ei säväytä, vaikeustaso on liian helppo ja juoni ei jaksa kiinnostaa muutamaa minuuttia kauempaa. Tanssipelin kohdalla monet näistä ongelmista voitaisiin sivuuttaa, mutta Dancing Stage Mario Mixiä voi suositella vain pienille lapsille ja genren parissa aloitteleville keltanokille. Muiden tanssivimmasta kärsivien kannattaa ennemmin suunnistaa lähimmän klubin suuntaan kuin tuhlata aikaansa Marion valssien parissa.
