de Blob 2

Värien vihollinen Comrade Black on tullut takaisin. de Blobin ja kavereidensa asuttama maailma on jälleen muuttumassa mustaksi ja harmaaksi. Tällä kertaa vaarassa on värikäs Prisma City. Vastassaan sankarillamme on entistä ovelampia vihulaisia, mutta de Blob ei anna periksi.

Vuonna 2008 ilmestynyt de Blob oli Wiin omaperäisimpiä yksinoikeuspelejä. Hollantilaisten opiskelijoiden Windowsille julkaistusta freeware-tuotoksesta oli muotoutunut oivaltavasti liikkeentunnistusta hyödyntävä tasoloikka, joka jakoi myös vahvasti mielipiteitä. Monia de Blobin maailma ei kiehtonut, mutta ilmeisesti se koukutti pelaajia tarpeeksi. THQ on paitsi julkaissut jatko-osan, mutta maksanut sen kehittämisestä nyt myös Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle.

Kansannousu

de Blob 2 on pääosin 3D-tasoloikka, jossa ohjataan pallomaista päähenkilöä Prisma Cityn kaduilla, rakennusten päällä ja seinillä sekä kaupunkimaisemaa halkovissa vesistöissä. de Blob voi imaista sisälleen päävärejä värilammikoista tai vaikkapa vihollisten tehtailemista, värejä kupanneista Paintbot-roboteista. Kun pallero värjää esimerkiksi kokonaisen rakennuksen, pahisten harmaiksi muuttamat asukkaat vapautuvat hilpeästi hurraten. Jos sankari putoaa mustaakin mustempaan musteeseen, tulee pelaajalle kiire etsiä puhdasta vettä, ettei kuolema korjaa saastunutta sankaria. de Blobin seurana nähdään viehkeä Pinky-apulainen. Ennen pitkää apua tarjoaa myös vanhoista tutuista koostuva Colour Underground -kapinallisryhmittymä. Kun kenttä on saatu läpäistyä, voi pelaaja jatkaa suoraan seuraavaan missioon – tai sitten jäädä tekemään bonus-tehtäviä ja kasvattaa näin high scorea. Toinen pelaaja pääsee mukaan ohjaamaan Pinkyä Super Mario Galaxy -henkisessä yhteistyötilassa. Pinkyn rooliksi jää esteiden poistaminen ja värittämisen jouduttaminen.

Ensimmäiset hetket de Blob 2:n parissa muistuttavat ykkösosaa jopa niin suuresti, että odotettua uudistumista alkaa hiukan epäilemään. Yleisesti ottaen samoja latuja kuljetaankin, mutta muutamia eroja on toki luvassa. Reippaasti uudistetut power-upit ovat erityisen tervetulleita, kuten myös simppeli mutta tarpeellinen hahmon ominaisuuksien kasvattaminen. Trendikkäästi mukaan on ympätty 2D-tasohyppelykenttiä. Valitettavasti nämä puuduttavat ensi-ihastuksen jälkeen samankaltaisuudellaan, mutta pienissä erissä pelattuna ne toimivat näppärinä välipaloina. Tavalliset 3D-kentät puolestaan ilahduttavat jälleen hauskojen vivahteidensa ja yksityiskohtiensa ansiosta. Yllätyksellisyyttä ja pulmien ratkaisua ei myöskään pelistä puutu. Esimerkiksi yleensä kevyesti liikkuvan pallerosankarin muuttuminen metallikuulaksi saa aivosolut koetukselle.

Hei hei, liikkeentunnistus

Kehittäjät ovat tehneet työnsä pelattavuuden osalta paikoin turhankin turvallisesti. Esimerkiksi liikkeentunnistusta on vähennetty olemattomiin. Wiimoten heilautukset loistavat poissaolollaan ja tilalle on tullut sinänsä toimiva, mutta huomattavasti tylsempi ja tutumpi A-napin painaminen. de Blobin "heittämisessä" oli sentään tunnetta, ainakin jos jaksoi asettaa ohjainten säädöt kohdalleen. Muuten ohjaus on vaivatonta ja itse asiassa hiukan helpompaa kuin ennen. Samalla kehittäjät olisivat voineet lisätä tuen Classic Controllerille, vaikka Wiimote + Nunchuk -yhdistelmässä ei mitään vikaa olekaan.

Visuaalisesti de Blob 2 on suoranaista värien iloittelua. Ruudulla räiskyvästä grafiikasta tulee pirteälle tuulelle. Tuttuun tapaan groovea pullollaan oleva musiikki muuttuu sen mukaan, minkä verran pelaaja jaksaa ja ehtii värittää Prisma Cityn harmaita katuja. Tällaiset yksityiskohdat tuovat pelaamiseen aivan omanlaistaan fiilistä, eikä de Blob 2:sta kannata tahkota suorittamisen vuoksi. Humoristiset ja piirroselokuvamaiset välivideot ovat jälleen ja entistäkin komeampaa katseltavaa. de Blobin seikkailujen voisi kuvitella siirtyvän elokuvaksi kohtuullisen luontevasti.

Onnistunut paluu

Vaikeusasteeltaan de Blob 2 ei ole mahdoton pala purtavaksi, mutta harvat tallennuspisteet pukkaavat ärsyttämään. Virheaskeleen vuoksi pelaaja joutuu tahkoamaan juuri selvitetyt reitit uudestaan ja pahimmillaan myös katsomaan (sinänsä komeat) välivideot kertaalleen. Jos jokin, niin juuri tämä syö miestä.

Uutuudenviehätys on kadonnut kovaa kolahtaneen ensimmäisen de Blobin jälkeen, mutta perusasiat ovat pääosin edelleen kunnossa. Parhaiten de Blob 2 toimii, jos ei yritäkään pelata sitä yhdeltä istumalta läpi. Värikapinallisten maailma saattaa kuitenkin kiehtoa niinkin paljon, että se legendaarinen "seuraava kenttä" pitää vielä kokeilla ennen nukkumaanmenoa. de Blobin lempeässä anarkistisuudessa on edelleen imua.