Krapula-aamusta selviäminen Banoi-saarella on aivan oma lukunsa. Päätä takovan lekan ja kurkkuun kuolleen oravan sijaan päitä taotaan lekalla kurkkuun käyviltä zombeilta. Paratiisimainen lomakohde on muuttunut yön aikana kuolleiden leikkikentäksi, jossa pieni joukko eloonjääneitä pyrkii vain selviytymään. Pelaaja on yksi saarelle tulleista lomalaisista, jolle pelkkä hengissä pysyminen ei riitä vaan pakoonkin olisi päästävä.
Kun helvetistä loppuu tila...
Kuolleet kansoittavat Techlandin uuden Dead Islandin, joka yhdistää roolipelielementtejä toiminnalliseen seikkailuun. Kokemusta on helpoin kuvata zombivetoiseksi Falloutiksi. Pelaaja valitsee ennen tuskaista dagen efteriä yhden neljästä uniikista hahmoluokasta, jonka jälkeen eteen avautuva maailma on vapaa tutkimiselle ja lukuisille sivutehtäville. Pelkkään rantalomaan ei tarvitse tyytyä, sillä saari laajenee juonen edetessä syvemmälle sisämaahan. Tutkittavaa valtavista alueista irtoaa kymmeniksi tunneiksi. Kaiken huipuksi urakan voi ottaa hoidettavakseen parhaimmillaan kolmen kaverin kanssa, jolloin zombien lukumäärä nousee verrannollisesti pelaajien suhteen.
Käy Dead Islandin kimppuun sitten sooloillen tai kimpassa, tunnelmasta ei ainakaan ole pulaa. Immersiivinen pelikokemus syntyy aidosta uhan tunteesta. Helvetillinen paratiisisaari on ensimetreiltä lähtien puhdasta selviytymistaistelua, jossa jokaista uutta reissua zombien sekaan joutuu puntaroimaan sen kannattavuuden suhteen. Taipaleet harvoin päättyvät verettömästi. Toki pelien tapauksessa fiilis on helppo mitätöidä muun muassa hyödyntämällä mekaniikan heikkouksia, mutta nautiskeleville pelaajille Dead Island tarjoaa liki lyömättömän selviytymiskauhukokemuksen.
Tunnelmaa rassaa ainoastaan muutamat pelitekniset rajoitukset ja kummallisuudet. Sarjan kevyimmästä päästä ovat rakennukset, joihin ei pääse sisään. Ymmärrettävää kyllä, mutta varsinkin puolivälin kaupunkiepisodi jää liian autioksi kokemukseksi vähäisten sisätilojen vuoksi. Alueelta toiselle siirryttäessä myös kaikki esineet ilmestyvät uudestaan, minkä vuoksi jo tutkituilta alueilta on mahdollista haalia entuudestaan kerätyt tavarat uudestaan. Pahimmat seikat liittyvät kuolemaan. Aseiden kunnon lähestyessä kriittistä tilaa näiden tuottama vahinko on mitätön. Mikään ei syö immersiota niin pahasti kuin lekan jatkuva taonta zombirukan päähän ilman, että mitään tapahtuu. Yhtäältä pelaajan ohjastaman hahmon kuolema hoidetaan muutaman sekunnin mittaisella uudelleensyntymisellä ja rahallisella menetyksellä, joiden jälkeen tilanne jatkuu suoraan lähialueelta.
Raajattoman iloista
Dead Islandin ennakkoon hypetetyin ominaisuus on sen vahingonmallinnus. Päällekäyviä zombeja pääsee amputoimaan nautinnollisten hurmeroiskeiden saattelemana, eikä menoon ennätä kyllästyä. Ilo nousee moninkertaisesti pelaamalla analogisella lyöntisysteemillä, jolloin iskun suunnan pystyy vapaasti määrittämään. Juuri mikään ei ole niin hauskaa kuin kunnareiden treenaaminen vastaantulevien zombien päillä. Aivan täysin vapaaseen kirurgileikkiin mekaniikka ei yllä, mutta luiden katkomiset ja jäsenten silppuamiset takaavat monia nautinnollisia hetkiä pelin parissa. Ylenpalttista hutkimista rajoittaa kuntomittari, joka hupenee juostessa ja taistellessa mutta palautuu hiljalleen odotellessa. Tavallisten rivizombien lisäksi joukkoon mahtuu myös kestävämpiä, ryntääviä, räjähtäviä ja syljeskeleviä versioita vanhoista mätisäkeistä, joista kukin vaatii hivenen poikkeavan taktiikan kukistuakseen.
Yllämainittua hupia varten pelissä on runsaasti kättä pidempää hyödynnettäväksi. Aseet on jaettu karkeasti tylppiin, teräviin ja tulittaviin. Eri hahmoluokat saavat tiettyihin tyyleihin omia bonuksia. Klassisten luolastoseikkailujen tapaan aseet on värikoodattu näiden harvinaisuuden mukaan, ja uniikit leikkivälineet ovat etsimiseen kulutetun vaivan väärtejä. Lisäksi pelissä on mahdollisuus saada muokkausohjeita, jolloin esimerkiksi machetensa saa sähköistettyä tai deodoranttipulloista tehtyä kotitekoisia kranaatteja. Muokattavaa on mukavasti, mikä kannustaa koluamaan nurkat tyhjiksi hyödyllisistä tarvikkeista. Aseet skaalautuvat pelaajan tason mukaan ja kustantavat parempina myös enemmän korjauttaa. Rukkaukset hoidetaan näille tarkoitetuilla pöydillä, joita ei liiaksi löydy.
Oma hahmo kehittyy tehtäviä suorittamalla ja vihollisia tappamalla. Tasonnousun yhteydessä pelaaja saa tuhlattavaksi yhden pisteen kolmeen eri puuhun. Jokaisella hahmoluokalla on täysin omat suuntaukset, joten vaihtelevuutta on mukavasti. Kaikki osaavat tehdä kuitenkin kaikkea, joten yhdellä hahmolla pelaaminen ei estä esimerkiksi ampuma-aseiden käyttöä. Selviytymis- ja hahmokohtaisten taitojen ohella jokaisella on uniikki erikoisliike, joka aktivoidaan erillisen raivomittarin avustuksella. Logan pystyy esimerkiksi heittämään aseita useaan zombiin yhtaikaisesti ja Sam B takoo nyrkkiraudoilla tiensä vapaaksi.
Kuolleiden paratiisi
Sukellus Banoin eksotiikkaan on näyttävä. Kauaksi yltävä piirtoetäisyys luo paikoin todella upeita maisemia pelaajan eteen. Kauneudesta nauttimista haittaa ainoastaan kimppuun käyvät epäkuolleet. Alueet ovat myös kiitettävän yksityiskohtaisia, ja zombeissakin on sopivasti vaihtelua. Ruudunpäivitys pysyy pääosin tasaisena jopa neljän pelaajan kimppakivassa, mutta kuvan repeily haittaa paikka paikoin. Lukuisat bugit vaivaavat kauttaaltaan pelikokemusta. Viholliset saattavat jäädä seinän sisälle jumiin, pelaaja syntyä kilometritolkulla sivuun kuolinpaikastaan ja pahimmillaan automaattinen tallennus ei toimi lainkaan. Allekirjoittanut selvisi omista pelisessioista tosin verrattain vähällä, eikä eteen sattunut kuin muutamia visuaalisia häiriötekijöitä.
Dead Island tarjoaa laadukkaan zombielämyksen, josta voi nauttia niin yksin kuin kimpassakin. Pelin lukuisat pienet tekniset viat ja kummallisuudet estävät sen yltämistä mestariteosten kaanoniin, mutta painostavan tunnelmallinen maailma paikkaa erittäin paljon. Zombifiilien todellinen selviytymispeli on tässä.
