Dead Island

Puolalainen Techland paljasti Chrome Enginensä nurjan puolen Call Of Juarezin julkaisussa kesällä. The Cartel pyöri epätasaisesti ja oli täynnä bugeja. Dead Islandin tehtävä on kääntää kelkka ja osoittaa, että pelimoottorissa löytyy potkua vierittää ruudulle kymmenittäin zombeja, litroittain verta sekä kilokaupalla irtoraajoja. Markkinointitiimi hallitsi homman täydellisesti, kun huikaisevan tunteikas debyyttitraileri ja hyvin kasatut pelikuvapätkät kiihdyttivät ennakkotilausluvut kasvuun. Valitettavasti korkealle hilatut odotukset tulevat alas sitäkin kovemmalla rytinällä.

Harvinaisen epämiellyttävän päähenkilönelikon krapula-aamu muuttuu kaameasta kankkusesta kauhunhetkiin, kun epäkuolleet ovat vallanneet paratiisisaaren. Päälle hyökyvät zombit on taltutettava keinolla millä hyvänsä, joten kaikki lähistöltä löytyvä irtaimisto kelpaa aseeksi. Airot, pesäpallomailat, puukepit ja paistinpannukin otetaan käyttöön, sillä lomasakki ei ole – yllätys, yllätys – varustautunut pistoolein ja kiväärein. Alkujärkytyksestä toivuttuaan päähenkilömme kohtaa muita eloonjääneitä, jotka ovat linnoittautuneet paikallisten rantavahtien päämajaan. Nurkassa kyhjöttäminen ei kuitenkaan auta väsymätöntä vihulaista vastaan. Selviytymistaistelu palauttaa perusasioiden äärelle: puhdas vesi, ruoka ja sähkö ovat prioriteetteja.

Dead Island starttaa vakuuttavasti. Vaikka hahmonvalinta on vaikeaa vain sen takia, että konkkaronkka koostuu toinen toistaan ärsyttävämmistä tyypeistä, pelattavuus paikkaa tilanteen. Rantamajojen tyhjentäminen epäkuolleista ja hyödyllisistä tarvikkeista sekä seuraavana hetkenä pakoon pinkominen lihanhimoiset vihulaiset kintereillä – kyllä kolahtaa. Zombien pieksemisessä on myös sitä jotain: pesäpallomailan painava tälli lennättää mätänevän ruumiin kumoon, kun taas puukon vikkelät sohaisut repivät läskiä ja lihaa. Yllätysvetona taistelussa rapistuneet ”kättä pidemmät” voi lingota vihulaista kohti. Aseesta luopuminen on harvoin hyvä ratkaisu, sillä huoltopisteitä löytyy usein parin nurkan takaa. Kaiken lisäksi jopa entinen jenkkifutari Logan heittää kuin pikkutyttö.

Seikkailun edetessä innostus alkaa hiipua. Viimeistään kakkosalueen viemäreitä kahlatessa iskee kaipuu takaisin rantamaisemiin. Likaveden pystyisi vielä nielemään, mikäli tarina tai henkilöt tempaisisivat mukaansa. Dead Islandin kerronta on kuitenkin yhtä lähellä sitä kuin minä kotimaista lautailukärkeä. Kömpelö dialogi lörpötellään puolihuolimattomasti puikohkon animaation saattelemana, joten saarelaiset kiinnostavat ainoastaan tehtäväautomaatteina. Onneksi sivupoluilla seikkaillessa lätinäkohtaukset voi skipata, jolloin siirrytään suoraan itse asiaan eli tarkastelemaan keikasta ansaittua palkintoa. Parempien aseiden ja rahanarvoisen roippeen tavoittelu pitelee Dead Islandia juuri ja juuri levykelkassa.

Pelaajan mukaan skaalautuvat viholliset kuuluvat huonojen ideoiden romukoppaan kuminauhatekoälyn ja muiden aivopierujen kanssa. Kun pelitunnit kipuavat kahteenkymppiin ja kokemustaso samoihin lukemiin, ei ykkösalueen rivivihollisten mättämisen pitäisi olla mikään juttu. Dead Islandissa homma kääntyy nurin niskoin, sillä mitä enemmän kokemuspisteitä nettoaa, sitä useammin rannalla hortoilevaa roikaletta joutuu hakkaamaan. Tuliaseiden kanssa ongelma korostuu entisestään, kun epäkuolleen kaatamiseen tarvitaankin yhden tarkan kudin sijaan kymmenen pääosumaa. Ymmärrän kyllä, että pelissä kuin pelissä vaikeustasokäyrä kohoaa loppua kohti, mutta zombipelissä vihollismäärän pitäisi korvata laatu.

Left 4 Dead osoitti jo muutama vuosi sitten, että eloonjäämiskamppailu epäkuolleiden riehuessa on hauskempaa kolmen kaverin kanssa. Dead Island vahvistaa väitteen. Porukassa tyhmyys tiivistyy hauskuudeksi, kun sähköiskun saaneen zombin lambadatanssille voi räkättää kimpassa. Kuten esimerkki osoitti, hupi täytyy Banoin saarella nyhjätä tyhjästä, sillä jatkuvan lahtaamisen lisäksi tekemistä ei juuri ole. Olisin toivonut pääseväni ohjaamaan monttupyörää, vesijettiä ja miksei riippuliidintäkin, mutta Techlandin luomassa lomakohteessa ei moisista huvituksista välitetä. Seuraavalle lomamatkalle ei muuten lähdetä Oseaniaan.