Bodycount

Kyllästyttävätkö vakavat putkiräiskinnät, joissa kyyristellään suojien takana? Pitäisikö ammuskelun hoitua aivot nollilla ja liipasin pohjassa? Bodycount yrittää piristää luotikarkeloita vapaammilla ympäristöillä ja kevyellä otteella. Valitettavasti hyvä yritys romahtaa heikkoon toteutukseen.

Jossain jysähtää

Bodycountin tarina ei vakuuta. Pelissä ohjataan sotilasta, joka kuuluu kansainväliseen yksityisarmeijaan nimeltä Network. Networkin kohteena on järjestö nimeltä Target, jota johtaa arkkivihollinen Nemesis. Taistelun tiimellyksessä huonosti pohjustetut käänteet seuraavat toisiaan, eikä hahmojen ja tilanteiden taustoja juuri selitetä. Palkkasoturin kehityskertomus mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta jää täysin tyhjänpäiväiseksi.

Yksinpelin läpäisee alle kymmenessä tunnissa. Lyhyt kesto ei haittaa, sillä kyllästyminen iskee jo kauan ennen lopputekstejä. Tehtävät koostuvat lähinnä määränpäästä toiseen kulkemisesta. Kun yksi etappi on saavutettu, vaihdetaan seuraavaan. Välillä kurmotetaan normaalia kovempia vastustajia tai pysytellään paikoillaan ja torjutaan vihollisaaltoja. Kampanjan lisäksi pakettiin kuuluu nettimoninpeli, jonka serverit huutavat tyhjyyttään. Viimeisetkin pelaajat ovat todennäköisesti vaihtaneet parempiin räiskintöihin.

Pelattavuus on tekeleen onnistunein osuus. Tuttuja räiskintäkuvioita sekoitetaan parilla omalla idealla. Kuolleilta vihollisilta kerätään Intel-palleroita, joita poimittuaan pääsee käyttämään hetkellisiä erityiskykyjä. Ristiohjaimella valittavista kyvyistä löytyy niin tehokkaampia ammuksia kuin ilmapommituskin. Toinen omaperäinen ratkaisu löytyy ohjaimen vasemmasta liipasimesta. Liipasimella tarkennetaan, mutta samalla jalkojen liike pysähtyy ja vasen tatti vaihtaa vääntämään yläkroppaa paikaltaan. Ohjaustapa mahdollistaa sujuvan kulmien taakse kurkkailun muttei istu Bodycountin suoraviivaiseen tyyliin.

Pinnallista elämää

Ennakkoon Bodycountia mainostettiin näyttävästi tuhoutuvilla ympäristöillä. Käytännössä tuho jää pinnalliseksi, vaikka esteet repeilevät ja seinät kärsivät. Lukitut ovet pysyvät jämerästi paikoillaan, eikä uusia oviaukkoja voi tehdä kuin muutamiin rakennuksiin. Räiskeestä on haluttu tehdä näyttävää räjähdyksillä. Bensakanisterit ja räjähdetynnyrit kuuluvatkin lähes joka kodin ja kadunkulman vakiovarusteisiin.

Visuaalista antia haittaa tylsä suunnittelu. Laajoista kentistä puuttuvat mieleenpainuvat maisemat. Pahisten synkät tukikohdat on revitty scifi-leffojen ö-mapista. Muut alueet ovat yhtä yllätyksettömiä. Kiina on niin kiinalainen, että jääkaapitkin hohtavat lyhdynpunaisina. Kiinan lisäksi pelissä seikkaillaan vain Afrikassa.

Jos näkymät ovat tylsiä, niin ainakin tekoäly herättää ratkaisuillaan mielenkiintoa. Useimmiten viholliset osaavat hommansa, mutteivät aina. Toisinaan vihulaiset säntäilevät ympäriinsä vähät välittäen vastustajansa sijainnista. Hetken hortoiltuaan tekoälykääpiöt äkkäävät kohteensa ja aloittavat suoraviivaisen tulituksen.

Päästä minut pahasta

Bodycount pettää lähes kaikilla osa-alueilla. Peruspelattavuus on kahden tähden luokkaa, mutta hutiloitu kokonaisuus laskee arvosanaa. Juoni ja tekoäly ovat järkeä vailla. Tekijöiltä on loppunut sekä aika että ideat kesken, mikä näkyy bugisessa ja karsitussa toteutuksessa. Täysi hinta puolivillaisesta pelistä on yksinkertaisesti liikaa.