Brittiläinen pelinkehittäjä Reflections edusti alan kuuminta osaamista vielä kultaisella 90-luvulla. Studion nimikkeet, kuten Destruction Derby ja Driver, kuuluivat jokaisen itseään kunnioittavan PlayStation-hurjastelijan hyllyyn. Kakkospleikkarin aikakaudella alkoi kuitenkin alamäki. Erityisesti bugien riivaama Driver 3 teki totaalisen mahalaskun valtavan hypetyksen jälkeen. Virheistä viisastuneena Driver: San Franciscoa on nyt hiottu pitkään ja hartaasti, jotta avoimeen maailmaan sijoittuva autoilueepos saataisiin nostettua takavuosien loisteeseen.
Saippuaoopperan ainekset
Tarinan keskeisissä rooleissa nähdään jälleen etsivä John Tanner sekä lain toisella puolen majaileva Charles Jericho. Herrojen välinen yhteenotto päättyy Tannerin kannalta ikävästi, sillä mies vaipuu pelin alkumetreillä koomaan. Varsinainen seikkailu alkaakin vasta, kun sairaalapedin pohjalla makaava sankari jatkaa konnajahtia mielensä syövereissä. TV-sarjamaisesta tunnelmasta vastaavat 70-luvun tyyliin toteutetut välivideot, joissa juonenkuljetuksen lisäksi summataan episodin vaihtuessa aiempia tapahtumia yhteen.
Jopa videopelien mittapuulla hölmö juoni saa anteeksiannon, sillä omalaatuinen alkuasetelma avaa uusia pelimekaanisia mahdollisuuksia. Tanner pääsee napinpainalluksella vapaasti siirtymään minkä tahansa kaupungilla kurvailevan ajokin kuljettajan paikalle. Tekoäly ohjastaa tarvittaessa pelaajan alkuperäistä menopeliä. Yksinkertainen kikka erottaa Driver: San Franciscon selkeästi kilpailijoistaan, eikä tarvetta autosta poistumiselle edes ole. Esimerkiksi kisoissa voi keskittyä omien ajolinjojen sijaan sabotoimaan muiden suoritusta. Helpoiten tämä käy siirtymällä satunnaisen vastaantulijan puikkoihin ja ohjaamalla auto päin pahaa-aavistamatonta kanssakisaajaa. Samoin perinteisiin poliisi vastaan rosvo takaa-ajoihin tulee rutkasti lisää mielenkiintoa autosta toiseen hyppimisen ansiosta. Siirtymisen lisäksi koomassa kruisailun etuihin sisällytetään lisävauhtia antava turbo-ominaisuus ja vastustajien autoille tarpeen tullen extratuhoa aiheuttava runttaamistoiminto.
Pääjuonen kohtauksissa Tannerin olotilasta revitään monipuolisista pelattavaa, mutta puolipakolliset sivutehtävät alkavat loppuvaiheessa toistaa itseään. Esimerkiksi lukuisat arvokuljetuksen suojelukeikat sivuuttaisi viimeisillä kerroilla jo mielellään. Mikäli intoa riittää, San Franciscon katujen koluajille tarjotaan runsaasti lisäsisältöä. Pikakisoihin, stunttitehtäviin, keräilyesineiden etsimiseen ynnä muuhun pikkukivaan saa upotettua tuhottomasti aikaa. Innokkuus palkitaan: kaikesta tekemisestä muistetaan kokemuspisteillä, joita voi hyödyntää vaikkapa ostamalla turbopalkkiin lisäpituutta tai keräämällä uusia autoja talliin.
Tanner tömisee netissä
Verkkopuolella Driver: San Francisco heittää kattavan paketin pöytään. Vaihtoehtoja tarjotaan normikisaamisesta teleporttausta hyödyntäviin pelimuotoihin. Autohippa saa uusia piirteitä, kun takaa-ajettavan kohteen läheisyyteen pääsee hyppäämään millä tahansa kulkupelillä. Myös kamppailussa koneen ohjastaman etuauton imussa pysymiseksi vaaditaan luovuutta sekä hyvää tilannetajua tarkoitukseen sopivimman auton kaappaamiseksi. Erityisesti jatkuvasti vaihtuvissa pelimuodoissa matsit pysyvät tasaisina, ja toiminta on ennen kaikkea hauskaa. Kilvanajo ilman lisämausteita jää nopeasti paitsioon omaperäisempien variaatioiden tieltä.
Pelinhaku sujuu ripeästi, eikä verkkoviive häiritse ajamista. Kehittäjille täytyy nostaa hattua, sillä koko karttaa aktiivisesti hyödyntävä moninpeli toimii yhtä saumattomasti kuin yksin ajellessa. Pakettia täydentää jaetun ruudun kaksinpeli.
Vakuuttavaa jälkeä
Teknisesti uusin Driver vakuuttaa. Yli sata lisensoitua autoa mallinnetaan ulkoisesti komeasti, vaikka sisätilojen tarkkuudessa ei päästä aivan samaan loistoon. San Francisco ympäristönä tarjoaa vaihtelua ahtailta kujilta Golden Gate Bridgen ikonisiin maisemiin. Kumpuilevat kadut suorastaan patistavat elokuvamaisiin loikkiin hektisen toiminnan keskellä. Laajalla kartalla siirrytään sujuvasti paikasta toiseen ilman näkyviä lataustaukoja. Kaupunki tuntuu elävältä, sillä muuta liikennettä ja ihmisiä liikkuu kaduilla todella runsaasti. Hiotun kokonaiskuvan kruunaa sulava ruudunpäivitys.
Ajettavuudessa mennään selkeästi hauskuuden ehdoilla. Näyttävät sivuluisut ja kuminpoltto kuuluvat olennaisena osana pelin maailmaan. Tosin arcademaisen letkeän ohjattavuuden varjopuolena autot tuntuvat turhankin samankaltaisilta keskenään. Huolella suunniteltu ääniraita tarjoaa sopivan tunnelman tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sävelvalikoima vaihtelee funkahtavasta materiaalista aggressiivisempiin The Prodigyn konetykityksiin. Moottorien mörinät jäävät aavistuksen liian vaisuiksi taustalle, mutta eivät sentään onnistu pilaamaan kokonaisuutta.
Driver: San Francisco lukeutuu ehdottomasti loppuvuoden positiivisimpiin yllättäjiin, sillä odotukset myöhästelyistä kärsinyttä teosta kohtaan eivät olleet järin korkealla. Pitkän kehitysajan turvin on kuitenkin onnistuttu saamaan kasaan ehjä kokonaisuus. Mikäli jotain valittamisen aihetta loppupuolen toiston lisäksi haluaa keksiä, haastetta tehtävissä saisi olla enemmänkin. Teleporttausta käyttämällä tilanteesta kuin tilanteesta selviää yleensä ensi yrittämällä. Toisaalta kepeä vaikeustaso pitää meiningin sopivan rentona. Ubisoftin uutukainen tarjoaakin kirjaimellisesti huoletonta viihdettä. Tannerin paluu parrasvaloihin sujuu rautaisella ammattitaidolla.
