Sanon heti alkuun, että en ole pelannut alkuperäisiä Drivereita ja tämä tämä ensi-kosketus sarjaan yllätti minut täysin.
Pelin päähenkilönä toimii John Tanner. Pelin alussa Tanner ja hänen parinsa Jones jahtaavat vankilasta karannut vankia, Jerichoa. Ajojahdin päätteeksi he joutuvat kolariin ja Tanner vaipuu koomaan. Koomassa Tanner jatkaa Jerichon metsästystä tiedostamatta itse olevansa koomassa.
Pelin tapahtumapaikkana toimii San Fransisco, joka on suurin piirtein mallinnettu oikean kaupungin mukaan. Peli näyttää hienolta ja ajettavaa tietä löytyy ruuhkaisesta kaupungin keskustasta, pieniin ja mutkitteleviin hiekkateihin. Pelin autot ovat kaikki oikeita lisensoituja autoja ja niitä löytyykin pelistä huimat 140kappaletta, paloautoista McLareniin, roska-autoista DeLoreaniin(, josta löytyy pienoinen easter egg liittyen Back to the future-leffoihin)
Autonpelien tärkein aspekti eli ajomallinus on loistava. Eri autot käyttäytyvät eri tavoin mutta yksi asia yhdistää niitä: ne lähtevät käsistä todella helposti ja tämän vuoksi pienikin keskittymisen herpaantuminen voi johtaa päin kaidetta. Vauhdikkaimilla urheiluautoilla nopeus voi kasvaa huimiin vauhteihin ja tällöin saakin olla tarkkana. Opittuaan driftaamisen jalon taidon, mutkat voi ajaa uskomattomissa, realismiä ylittävissä, sivuluisuissa. Autoja voi verrata huippunopeuden, kestävyyden ja driftaus-ominaisuuksien välillä.
Mekaniikka, mikä erottaa Driver: San Fransiscon muista autopeleistä on Shift-ominaisuus. Shiftiä käyttämällä Tanner pystyy hyppämään kenen kehoon tahansa ja täten ottamaan haltuun minkä tahansa auton. Shiftiä voi käyttää moniin eri tarkoituksiin, esimerkiksi takaa-ajossa voi hypätä vastaan tulevaan autoon ja ohjata sen kiinniotettavaa autoa päin tai tietyissä kilpailuissa tehtävänä on saada kaksi autoa maaliin ensimmäisellä ja toisella sijalla, vaihtemalla autojen välillä.
Hyvä juoni autopeleissä on harvinaista herkkua mutta tämä peli ottaa askeleen parempaan suuntaan. Hahmot ovat hyvällä tavalla kliseisiä ja dialogi on hyvin kirjoitettua. Varsinkin Tannerin ja Jonesin väliset keskustelut ovat yleensä todella hauskaa kuultavaa. Lisäksi Tannerin spontaanit siirtymiset muihin autoihin luovat hervottomia tilanteita.
Juonitehtäviä pelissä on vähän ja niitä aukaistaan suorittamalla erillaisia päätehtäviä, kuten poliisi takaa-ajoja, kilpailuja tai erikoisempia tehtäviä, esimerkiksi palojen sammuttamista paloautolla. Juonitehtävien aukaisemisen lisäksi, suorittamalla näitä päätehtäviä kaupunkiin ilmestyy sivutehtäviä, joita pelissä kutsutaan aktiiviteeteiksi. Aktiiviteetit ovat erinäköisiä versioita päätehtävistä. Näiden lisäksi pelistä löytyy myös Dareja, pieniä haasteita, joissa mitataan pelaajan ajotaitoja. Näissä haasteissa pitää esimerkiksi ajaa tarpeeksi lujaa tarpeeksi kauan, ohittaa tietty määrä autoja tietyn ajan sisällä, tehdä tarpeeksi iso hyppy tai drifti yms. Kaikkiin tehtäviin ja haasteisiin pääseen helposti. Tietyssä vaiheessa perus-aktiviteetit alkavat toistaa itseään mutta suurta ärsytystä tämä ei aiheuta, koska ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa.
Kaikista tehtävistä saa willpower- eli tahdonvoima pisteitä, jotka toimivat pelin valuuttana. Pisteitä saa myös esimerkiksi hypyistä, drifteistä, ohituksista... Pisteillä ostetaan uusia autoja, lisä-tehtäviä tai tehostuksia esimerkiksi buustiin. San Fransiscoon ripoteltu movie-tokeneita, joita keräämällä avataan erikois-haasteita.
Pelistä löytyy myös todella mainio moninpeli. Moninpeli sisältää ihan peruskisoja mutta niiden lisäksi löytyy erikoisempia pelimuotoja kuten hippa autoilla ja merkatun auton imussa ajamista. Hippa on päinvastainen normaaliin hippaan. Siinä yksi ajaja on merkattu ja toiset yittävät osua häneen saadakseen merkin itselleen. Saatuaan merkin pitää ajaa muita pakoon. Pitämällä merkkiä hallussaan kerää pisteitä ja tietyn pisterajan saavutettua voittaa. Toisessa pelimuodossa seurataan merkkatua tietokoneen ohjaamaa autoa ja mitä tarkemmin ja lähemmin sen imussa ajaa sitä enemmän pisteitä saa. Shift on myös käytössä moninpelissä mutta sen käyttöä rajoitetaan uudelleen täyttyvän mittarin kanssa.
Pelissä riittää pelattavaa pitkäksi aikaa ja perfektionistinä kaikki mikä oli mahdollista suorittaa niin suoritin. Pelissä on pieniä kauneusvirheitä mutta nämä eivät haittaa, kunhan niihin ei kiinnitä turhan suurta huomiota vaan keskittyy pelin mahtaviin puoliin, joita löytyy paljon.
