Dark Soul on masokistin unelma. Se tuo pelaajan eteen haasteita joihin moni peli ei edes pysty vastaamaan. Se ei sorru muistinvaraiseen rämpyttelyyn vaan jokainen taisto on oma haasteensa josta pelaaja oppii uutta, vaikka kuolema korjaisikin. Jokaisella vihollisella on heikkoutensa ja isoimatkin yrmyt saa kellistettyä miekalla kunhan oikea taktiikka löytyy.

Dark Soulsin maailma on täysin erillainen verrattuna Demon Soulsin nexus kyhäilmään. Jo alusta asti voi lähteä tarpomaan minne haluaa. Tämä tuo peliin tietenkin haastetta vaikkakin peli huomauttaa pelaajalle jo melko varhain että tämä alue on tällä hetkellä liian hastava. Ympäristöt ovat vaihtelevia ja synkkyys tuntuu kukoistavan enemmän kuin koskaan.

Demon Soulsista tutut moninpeli elementit ovat edelleenkin mukana. Muiden pelaajien apuhenkiä voi summonoida ja itse voi joko avustaa tai hyökätä toisen kimppuun tämän maailmaan. Pientä väriä tähän systeemiin tuo covenantit joita on pelissä kiitettävä määrä.

Peliä en suosittele kaikille, mutta jos halajat haasteita ja uudenlaista roolipeli kokemusta suosittelen hankkimaan tämän. Ei peli ole loppujen lopuksi niinkään vaikea kunhan ongelmiinsa osaa hakea apua pelin moninpeliominaisuuksilta ja laajalta nettiyhteisöltä. Juoni on tässä tekeleessä heikko mutta eihän tälläisiä pelejä pelata juonen vaan pelattavuuden ja tunnelman takiaa.

Kaiken kaikkiaan onnistunut parannus Demon Soulsin epävirallisena jatko-osana. Itselläni vahva GOTY ehdokas ja jos ei muuta niin paras roolipeli mitä olen tähän asti pelannut.

Brave soul. Are you ready to die?