Hiipivä Mikki, piilotettu peli-ilo
Olipa kerran aikakausi, jolloin nimet Capcom ja Walt Disney samassa pelikotelossa merkitsivät melkeinpä poikkeuksetta viihdyttävää pelikokemusta. NES- ja SNES-konsoleiden pelivalikoimista löytyy monia tämän yhteistyön hedelmiä, joita monet kuvioissa olleet pelaajat muistelevat yhä lämmöllä. Nyttemmin Capcomin väki vaikuttaa haikailleen vanhojen hyvien aikojen perään, sillä GameCubella jokin aika sitten nähty Magical Mirror starring Mickey Mouse on saanut eräänlaisen seuraajan, Disney's Hide & Sneakin. Mikki-teemastaan huolimatta nämä kaksi peliä eroavat toisistaan melkoisesti, sillä Magical Mirrorin point-and-click-pelityyli on vaihtunut vapaaseen hiiviskelyyn. Vaikka Metal Gear Solid -tunnelmaa löytyykin jonkin verran, on konseptia karsittu roimasti perheen pienimmille sopivaksi.
Huolimatta Mikin pitkästä taipaleesta animaatioiden ja sarjakuvien parissa, on pelin tarina tälläkin kertaa vain lattea varjo siitä, mihin hahmon vuosikymmenien ajan kehittyneellä karismaattisuudella parhaimmillaan kyettäisiin. Mikin ja Minnin sienestysretki ajautuu käsistä, kun hiirulaiset löytävät jättikokoisen sienenkuvatuksen, joka osoittautuukin Lu-Lu-nimiseksi avaruusolennoksi. Hämmennyksissään lentotaitoinen otus poistuu takavasemmalle toinen pallokorva kyydissään jättäen jälkeensä muita Lu-Lu-otuksia turvaamaan pakoreitin. Se, lähteekö pelastusretkelle Mikki vai Minni, jää pelaajan päätettäväksi. Itse varsinainen peli on molemmilla hahmoilla identtinen, sen sijaan lyhyissä välipätkissä hahmot suoriutuvat samoista askareista omin konstein: Mikki seikkailunhaluisesti ja Minni voivotellen. Vaikka kehittäjien pyrkimyksenä lieneekin ollut saada tenavat ihastumaan tuttujen hahmojen kommelluksiin, on tuo tavoite muokannut siimahännistä hellyttävien sijasta persoonattomia.
Nappia on kiva painaa
Kuten seikkailun nimessäkin jo todetaan, pelin ydinidea kiteytyy piiloutumisen ja hiiviskelyn ympärille. Disney-aiheen myötä suosittua genreä on yksinkertaistettu nuoremmalle ikäryhmälle sopivaksi, minkä seurauksena kaikki hankalimmat liike- ja toimintokikkailut ovat jätetty suosiolla ylijäämäkoriin. Mikkiä tai Minniä ohjastellaan halki sokkeloisten huoneiden, joissa vältellään ympäriinsä vaeltelevien Lu-Lu-otusten katseita piiloutumalla tilanteesta riippuen ties minne. Napin painalluksella aika hidastuu pelihahmon ympärillä, ja mikäli vieressä sattuu olemaan jokin piiloutumiseen soveltuva kaluste, siimahäntä ryntää toisella napinpainalluksella suojaan alta aikayksikön. Sankarimme nähdäänkin usein lymyilemässä laatikoiden päällä, koukkujen varassa, naamioiden takana, tynnyreiden sisällä ja pöytien alla. Ympäristöön kätkeytyminen onkin varma pakokeino tilanteessa kuin tilanteessa, olipa tullut havaituksi tai ei.
Kun koko piiloutumisruljanssi on yhden napin varassa, ei meno mutkistu kovinkaan sekavaksi. Pelialueilta ei aina kuitenkaan löydy soluttautumiseen soveltuvia rotankoloja, joten Lu-Lu-otusten partioreiteille eksyminen ei ole täysin mahdoton tilanne, vaikka heidän näkökenttänsä esitetäänkin selkeästi vilkkuvilla nuolilla. Jos jokin näistä hyytelömäisistä avaruusolennoista sattuu havaitsemaan pelaajan, on otettava jalat alle ja pingottava turvallisen välimatkan päähän. Vaikka perään ei lähdekään kuin juuri kyseinen haukansilmä, pienintäkin kontaktia tämän kanssa on vältettävä kaikin keinoin, ellei halua menettää yhtä elämistään. Tosin useimmat pillastuneista Lu-Luista luopuvat takaa-ajosta melko nopeasti ja poksahtavat savuna ilmaan, mikä vähentää monien ongelmatilanteiden syntymistä. Usein pelin hidastempoiseen hiiviskelyyn hermostuttua pelialueita tuleekin vain juoksenneltua ympäriinsä väistellen hiuksenhienosti kamikaze-hyökkäyksiään latovia hyytelöpalloja. Lapsille pelitilanteet voivat ollakin hyvin haastavia, ja niistä suoriutuminen vaatii kärsivällisyyttä. Pelaillessa rupeaakin ihmetyttämään, kuinka hitaasti etenevä ja keskittymistä vaativa seikkailu soveltuu vilkkaille tenaville.
Magical Mirror -pelistä ovat tarttuneet mukaan tähdet, joilla suoritetaan erilaisia temppuja ennalta määrätyissä paikoissa. Näissäkin tilanteissa pelaajan on vain painettava ajanhidastusnäppäintä muutamaan otteeseen, minkä jälkeen seikkailu etenee välivideoiden avulla. Mikin ja Minnin kommelluksia katsellessa on vanhempien vain pudisteltava päätään, sillä harvemmin pätkissä on havaittavissa mitään syvällistä. Tottahan toki lasten viihtyvyys on ollut kehittäjien päähuolenaiheena, ja se näkyy selvästi lopputuloksestakin. Varsinaisen tarinankuljetuksen sijasta videoissa nähdään täysin tarpeettomiakin tilanteita, joiden pääideana on yksinkertaisesti hauskuuttaa. Loistavana irrallisten pätkien esimerkkinä toimii Mikin tanssahtelu muinaisten patsaiden kanssa John Travolta -koreografian kera. Tämän lisäksi hiiripari on ryhdistäytynyt efektihassutteluiden saralla, sillä mukana on myös hidastuksia, seinillä juoksemista ja muita akrobaattisia temppuja. Tarjonta ei siis ole aivan sitä, mitä rakastetuilta Disney-hahmoilta voisi odottaa.
Piiloon kaapin pohjalle
Peliin on saatu sen verran piirrosmainen ilme, että välillä voisi kuvitella seuraavansa varsinaista Disney-animaatiota. Silti visuaalinen anti jättää hieman happamen maun, sillä Hide & Sneakin grafiikka ei ole kehittynyt edellisen Mikki-pelin jäljiltä. Mihinkään turhiin hienouksiin ei ole ryhdytty, mutta siitä huolimatta meno on kohtuullisen näyttävää sekä selkeää. Pieniä kuvakulmaongelmia kuitenkin löytyy, sillä kameramies on zoomannut linssinsä hieman liian lähelle pelihahmoa. Tämä tekee ympäristön tapahtumien hahmottamisesta hankalaa. Kulmaa voi toki kääntää, mutta tälläkin keinolla saadaan hyvin minimaalisia tuloksia aikaiseksi. Audiopuolella voidaan sen sijaan kuulla monia pirteitä rallatuksia, sekä mieltä piinaavaa ääninäyttelyä. Kohdeyleisö pysynee tyytyväisinä vilkkaisiin ääninäyttelijöihin, mutta muiden korviin dialogi ja ääninäyttely särähtävät ikävästi. Niiden avulla onnistutaan raastamaan hahmojen karismaattisuuden viimeisetkin rippeet.
Disney's Hide & Sneak osoittaa Capcomin ja Disneyn yhteiselon kulta-ajan todellakin olevan takanapäin. Jo Magical Mirror oli osoitus tästä, mutta nyt arkkuun on lyöty se viimeinenkin naula. Hahmoja ei hyödynnetä lainkaan niin hyvin kuin voitaisiin, eikä hidastempoiseen seikkailuun jaksa keskittyä kunnolla. Tämän takia on hieman kyseenalaista, kuinka hiiviskelygenre soveltuu pienille lapsille. Myös vähän vanhemmilta pelaajilta vedetään matto nopeasti alta, vaikka seikkailuun pystyisikin asennoitumaan sopivasti. Pelin lopputekstit nimittäin ilmaantuvat ruutuun vajaan puolentoista tunnin uurastuksella, eikä uudelleenpeluuarvoa juurikaan ole, ellei välttämättä halua nähdä hieman erilaisia välianimaatioita toisella pelihahmolla. Jos samanlainen meno jatkuu tulevaisuudessa, Mikki ja Minni saavat todella hiiviskellä piiloon ja pysyä siellä. Vaikka pallokorvien seikkailut sattuisivat silti kiinnostamaan joitakin perheenjäseniä, sarjakuvat ja piirretyt ovat sekä järkevämpiä että halvempia sijoituskohteita.
