Kulta-aikojen paluu
1980-luku muistetaan nykyään lähinnä oudosta vaatemuodistaan sekä musiikistaan, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Michael Jackson ja Madonna.
Lapsuusikäänsä tällöin eläneet muistelevat aikaa lisäksi piirrettyjen
kulta-aikana, jolloin maailmalla nähtiin ensimmäisen kerran He-Manin ja Teini-ikäisten Mutantti Ninja Kilpikonnien seikkailuja.
Ehkäpä kuitenkin merkittävin ilmiö poikien keskuudessa 1980-luvulla oli Transformers-robotit,
jotka pystyivät muuttumaan erilaisiksi härveleiksi mukaan lukien autot
ja lentokoneet. Nyt 2000-luvulla kahden vuosikymmenen takaiset
piirretyt ovat tekemässä paluutaan, josta todisteena ovat uudistuneet
tv-sarjat He-Manista, Teini-ikäisistä Mutantti Ninja Kilpikonnista ja
Transformersista. Onnistuneeseen tuoteperheeseen kuuluu pelkän
tv-sarjan lisäksi myös peliversio sankareiden seikkailuista, kuten
olemme saaneet nähdä edellä mainittujen sarjojen kohdalla.
Valitettavasti Eternian sankarin sekä kilpikonnien pelit ovat olleet
nykysukupolven konsoleilla kuraa, mutta pelaajien iloksi Transformers
on toista maata.
Syvällinen peliydin
Transformersissa pelaajalle annetaan ohjattavakseen kolme Autobotia: Optimus Prime, Red Alert ja Hot Shot, jotka ovat tuttuja Transformers Armada
-sarjasta. Hahmoja ohjataan pelin laajoilla kentillä tarkoituksena
selvittää tie pisteeltä toiselle annettujen ohjeiden mukaisesti.
Tehtävää vaikeuttamassa ovat viholliset, joita on ripoteltu ympäri
kenttiä. Pelaaja voi joko hiippailla vihollisten huomaamattomissa tai
edetä suoraviivaisella taktiikalla vastustajat tuhoten. Kuitenkin
haasteen kasvaessa vihollisten tarkkaavaisuus lisääntyy ja hiiviskely
tulee yhä vaikeammaksi.
Pelisysteemin ytimenä toimii
järjestelmä, jossa Autoboteihin voi asentaa yhtä aikaa korkeintaan
neljä Mini-Conia. Ne antavat robotille erilaisia ominaisuuksia aina
aseista ja suojista lähtien. Systeemin koukkuna onkin löytää aina
kuhunkin taisteluun oikeanlainen yhdistelmä. Toisinaan on hyvä pysyä
kaukana ja ampua pitkienkin tähtäysmatkojen takaa, kun taas välillä
raaka lähitulivoima on tarpeen. Erilaisia yhdistelmiä on ainoastaan
rajoittamassa Autobotien sähkövirta. Mini-Conien erilaiset värit
antavat vielä oman lisämausteensa soppaan, sillä samanväristen
yhdistelmien käyttöön kannustetaan. Esimerkiksi kahden keltaisen
Mini-Conin käytöstä pelaaja saa Autobotilleen tuplaenergiat.
Kaikkia Mini-Coneja ei ole kuitenkaan heti käytössä, vaan ne on
poimittava pelin tasoista. Tällä tavalla sankareiden kyvyt kasvavat
matkan varrella, ja vasta lopussa pelaaja saa parhaat mahdolliset
yhdistelmät käyttöönsä. Pelissä suositaan tasojen laajaa tutkimista,
sillä se on varmin tapa löytää piilossa olevat ja mahdollisesti parhaat
Mini-Conit. Myös kenttien uudelleenpeluuseen kannustetaan, sillä
esimerkiksi siivet saatuaan pelaaja voi liitää ennen saavuttamattomien
Mini-Conien luo.
Systeemi on kokonaisuudessaan hyvin
kekseliäs, ja se toimii todella hyvin aihealueen yhteydessä. Aiemmin
läpäistyihin tasoihinkin palaa mielellään, sillä kenttien tutkiminen on
Transformersissa yllättävän mieluisaa puuhaa. Aivan läpihuutojuttuja
edeltävät tasot eivät kuitenkaan ole, sillä niiden vaikeustaso kasvaa
pelaajan kehityksen mukaan. Pelkkien Mini-Conien lisäksi tasoissa on
myös Data-Coneja, jotka avaavat Transformers-aiheista lisämateriaalia
bonus-valikosta. Kaiken kaikkiaan Mini- ja Data-Coneja on pelissä
satakunta, joten ne edesauttavat muuten pelissä lyhyeksi jäävää
elinikää. Ahkera pelaaja saa kulutettua pelin parissa 15 tunnista
ylöspäin, kun taas tasojen läpijuokseminen jättää pelikokemuksen
turhankin lyhyeksi.
Tasosuunnittelu omaa luokkaansa
Transformersissa on tasoja vain kahdeksan kappaletta, mutta niiden vähäinen määrä on saanut pelin tekijästudion, Melbourne Housen,
panostamaan joka ikiseen niistä. Kentät sijoittuvat pelissä maapallon
eksoottisiin kohteisiin aina Amazonin sademetsästä Alaskan aroille
asti. Tekijät eivät ole vain tyytyneet tekemään tasoista putkimaisesti
eteneviä, vaan ne todella muistuttavat esikuviaan. Pelaaja saa vaeltaa
vapaasti sademetsässä puiden lomassa, eikä näkymättömiä esteitä ole
kuin suurten tasoalueiden reunalla. Alueiden laajuudesta huolimatta
pelaajaa ei kiusata pitkillä latausajoilla, siispä Amazon satoine
puineen latautuu tuossa tuokiossa.
Metsätasojen lisäksi
pelissä on myös puuttomia alueita, joissa pitkä piirtoetäisyys pääsee
oikeuksiinsa. Pelaaja voi nähdä pitkienkin matkojen takaa vaeltavat
vihollisryhmät, ellei näköhaittana ole huonoa säätä. Säätilat ovatkin
toteutettu todella hienosti Transformersissa, ja esimerkiksi
Antarktiksen tiuha lumipyry ja laajat arot saavat pelaajan ihastelemaan
tasoalueisiin panostusta.
Kaahailua ja räiskintää
Transformersissa tasoissa on kahdenlaisia osuuksia: suurin osa ajasta
käytetään räiskinnän parissa ja vähemmän aikaa kuluu muunlaiseen
toimintaan. Esimerkiksi välillä pelaajan on muutettava Autobotinsa
autoksi ja hypittävä hyppyrien avulla rotkojen yli. Toisinaan taas
kiivetään korkeaa vuorta ylös ja liidetään siipien avulla paikasta
toiseen. Kevyemmät osuudet toimivat hyvin vastapainona hektiselle
räiskinnälle, jonka parissa kuluu suurin osa pelistä.
Räiskintäosuudet toimivat pelissä erinomaisesti ennen kaikkea hienon
Mini-Con-järjestelmän takia. Myös vastusten suunnittelulla on ollut oma
positiivinen vaikutuksensa, sillä pelissä on kymmenkunta kiitettävän
erilaista vihollistyyppiä. Jokaisella niillä on omat tapansa, joita
pelaajan tulee oppia hyödyntämään taisteluissa. Esimerkiksi jotkut
viholliset pyrkivät hyökkäämään pelaajan kimppuun lähiasein, kun taas
toiset tyytyvät ampumaan kauempaa.
Vielä tavallisia
räiskintäosuuksia paremmin toimivat lopputaistelut, joita on miltei
jokaisen tason lopussa. Niissä pelaajaa vastassa on tv-sarjasta tuttuja
kasvoja, kuten Starscream ja
Cyclonus. Loppuvastukset ovat Autobotien tapaan muuntautumiskykyisiä
robotteja, ja useat niistä osaavat esimerkiksi lentää. Kertarysäyksellä
taisteluita ei kuitenkaan läpäistä, sillä vastusten voittaminen on
todellinen haaste. Sama pätee oikeastaan koko peliin, eikä kuolemilta
voi välttyä. Osa saattaa nähdä asian huonossa valossa, mutta pelien
helpottuessa koko ajan pieni herätys on paikallaan. Sitä paitsi vaikean
pomon voittaminen on huomattavasti hienompi elämys kuin täydellisen
vastaantulijan. Hieman loppuvastuksien kohdalla on valitettava, sillä
lähes jokainen niistä on toisensa kopio. Toki poikkeuksiakin löytyy,
esimerkiksi taistelu jättiläiskokoista robottia, Tidal Wavea, vastaan
on huikaiseva. Ei voi kuin ihmetellä miten pelin tekijät ovat saaneet
PlayStation 2:sta niin paljon irti, että taistelu lentotukialuksen
suuruista robottia vastaan onnistuu.
Visuaalisesti parhaimmistoa
Transformers on eittämättä yksi PlayStation 2:n parhaimman näköisistä
peleistä. Tasot ovat suunniteltu todella huolella, ja se näkyy
lopputuloksessa. Metsissä kaukaisuudessa voi erottaa puut toisistaan,
kun taas Alaskan arot ovat komeudessaan lohduton näky. Myös
yksityiskohtiin on panostettu, sillä esimerkiksi välivideoissa
roboteissa voi jopa erottaa pintanaarmuja. Monet ovat verranneetkin
pelin tasosuunnittelua ja ulkoasua Haloon, ja kieltämättä peleiltä löytyy hyvässä mielessä paljon yhteistä.
Äänimaailma ei pelissä sen sijaan onnistu pääsemään ulkoasun tasolle.
Lähinnä taustalla luodaan tunnelmaa yksinkertaisella, mutta onneksi
kohtuullisen toimivalla musiikilla, joka sopii kuhunkin tasoon.
Ääniefektit ovat pelien peruskamaa ja samaa voisi oikeastaan sanoa
dialogista, joka on sekin onnistunutta. Pelin musiikkia voi kuunnella
halutessaan myös jälkikäteen, sillä extra-valikon kautta kaikki
kappaleet ovat kuunneltavissa.
Räiskintöjen ykkönen
Kokonaisuudessaan Transformers on harvinaisen onnistunut peli, joka
loistaa ennen kaikkea viimeistelyn ja onnistuneen pelisysteemin
saralla. Tasot ovat suunnittelultaan huikeita, ja onnistunut
Mini-Con-järjestelmä on samalla sekä syvällinen että peliin sopiva.
Miinusta tulee ainoastaan lievästä bugisuudesta, moninpelin puutteesta
ja turhan samanlaisista loppuvastuksista. Myös lyhyehkö pituus
häirinnee niitä, jotka eivät jaksa kerätä Mini- ja Data-Coneja.
Transformers on pakko-ostos ennen kaikkea sarjan ystäville, sillä
tarjolla on pelkän pelin lisäksi myös läjä Transformers-aiheista
lisämateriaalia, joka sisältää muun muassa sarjakuvia, tv-mainoksia
1980-luvulta ja kuvia robottifiguureista. Myös muiden on syytä harkita
tarkoin pelin hankintaa, sillä ilman lisenssikuorrutustakin
Transformers iskisi robottiräiskintöjen kärkeen ohi Metal Arms: Glitch in the Systemin.
