Minulla on pääosin ainoastaan huonoja kokemuksia simulaattoripeleistä. Yksi KonsoliFIN-uran ensimmäisistä arvostelupesteistä oli Farming Simulator 14, joka… noh… ei puhuta siitä. Niin vain päädyin tästä huolimatta kyntämään nurmea Lawn Mowing Simulatorin parissa. Tässäpä siis tarinani – tai oikeastaan yritykseni tarina.
Officers of Lawn: Erään yksityisyrittäjän tarina
Yrittäjänä ei ole helppoa, tiedän sen. Tästä huolimatta perustamani ruohonleikkuuyritys Officers of Lawn uskoo nousuun ja vakaaseen tulevaisuuteen: Ruoho kasvaa aina vain, ja asiakkaita riittää. Firmaa pyörittää aluksi ainoastaan Jake the Snake -niminen intopinkeä nuorukainen, jolle valikoitui suppeasta vaatevalikoimasta Ferrarin F1-tallin sotisopaa muistuttava punainen univormu. Firman logoksi tuli puolestaan vihreää ruohoa vihreän ympyrän sisällä. Tylsää mutta mukavan simppeliä ja yksiselitteistä – tästä ne asiakkaat taatusti tykkäävät.
Ensimmäinen ruohonleikkuumasiina on Stigan keltainen päältä ajettava, halpa, mutta koeajon jälkeen luotettavan oloinen menopeli. Olisin kaivannut alkuun myös lihasvoimin puskettavaa mekaanista vehjettä sekä aitojen ja rakennusten reunusten siistimiseen soveltuvaa trimmeriä, mutta moisia ei ole valitettavasti tarjolla. Tälläpä siis mennään, ja suunta on vain ylöspäin, kohti menestystä!
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Ensimmäinen kohde on porvarialueelle sijoittuva kartano, kohtuullisen simppeli alue ilman kinkkisiä kulmia tai esteitä. Piha täytyy luonnollisesti siistiä jalkapatikalla ennen tositoimiin käymistä, jotta Stigan kallisarvoiset terät eivät hajoa esimerkiksi alueen reunustalla nököttävään puutarhatonttuun. Homma on nopeasti hoidettu, ja on aika käydä tositoimiin. Peräkärryssä nököttävä ruohonleikkuri käyntiin, kaasu päälle, terien korkeus vaaditulle tasolle ja menoksi.
Ruohonleikkuu ei ole pelkkää köröttelyä auringonpaisteessa, ei todellakaan. Ensinnäkään en halua moottorin kärsivän rasittamalla sitä liikaa – siksipä kaasupolkimen käytön kanssa täytyy olla todella tarkka. Myöskin pihojen istutuksien läheisyydessä ei voi huristella menemään suunapäänä, sillä asiakas vaatii kukkapuskien tuhoamisesta välittömästi korvauksia. Täytyypä silmällä pitää myös menopelin bensatasoa, maata myllääviä jyrkkiä käännöksiä ja erityisesti terien kuntoa, masiinan korjaaminen ei nimittäin ole halpaa lystiä. Osa laitteista heittää ruohojätteensä sen oikealle sivulle, eikä moisia saisi sylkeä esimerkiksi pihatielle. Asiakas täytyy nimittäin aina pitää tyytyväisenä. Työ on raskasta, mutta silti jollain mystisellä tavalla tyydyttävää. Parin ensimmäisen urakan jälkeen totean olevani oikealla alalla, Officers of Lawn nousuun!
Muutaman tunnin raatamisen jälkeen firman taloudellinen puoli alkaa kuitenkin hieman huolettaa. Kasvuhaluja olisi, mutta budjettia ei vain tunnu karttuvan muutaman satasen arvoisilla kertatöillä. Otan siis 2500 dollarin lainan ja sijoitan sen fiksusti paikallislehden mainokseen. Päätös osoittautuu jonkin ajan päästä oikeaksi, sillä saan tuottojen jälkeen palkattua firmaani toisen työntekijän, avoimen hakemuksen laittaneen George Boltonin. Koska palkkaa ei tarvitse maksaa heti kättelyssä, päätän ostaa Boltonille oman ruohonleikkurin, ketterästi kääntyvän ja mustalla ulkoasullaan lumoavan Knightin. Tarjolla olisi reilu kymmenkunta vehjettä Torosta Skageihin ja kaiken maailman Pattersoneihin ja Pötterströmeihin, mutta minkäs teet, kun Officers of Lawnin tilat saati budjetti ei vielä mahdollista moisten ostamista.
Tasainen kelkkamäki hautaan
Vaikka apuna on George Boltonin kaltainen uuttera supermies, ja työhakemuksiakin tipahtelee linjoille jatkuvalla syötöllä, osoittautuu samojen pihojen työstäminen nopeasti raskaaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunninkin mittaiset urakat puuduttavat, eikä niistä saatavat palkkiot vain tunnu olevan kaiken vaivan arvoisia. En saa Officers of Lawnia kasvatettua suuremmaksi sitten millään, eivätkä varsinaisen työn kylkiäisinä tarjottavat haastetehtävät tuo kenenkään projektissa mukana olevan elämään tarpeeksi sisältöä. Maailmakin tuntuu enimmäkseen ankealta ja rumalta paikalta: Pihat ovat toistensa kopioita, ja huomaan Jake the Snaken työinnon laskevan kuin sen kuuluisan lehmän hännän.
Yksitoikkoiset hommat eivät tuota enää täyttymystä. Asiakkaiden kukkapuskat saavat kyytiä, George Bolton huutaa palkkansa perään ja ränsistyneen mutta uskollisesti palvelleen Stigan terät tylsyvät pihojen kivipolkujen reunuksiin. Alituinen auringonpaistekin maistuu jo puulta, oi kunpa pääsisin tekemään rakastamaani työtä vaikka sitten vesisateessa. Rahaa ei vain tunnu tulevan, eikä kasvumahdollisuuksia suoda tarpeeksi. Puhe yksityisyrittäjän haastavasta elämästä ei selkeästikään ole tuulesta temmattua. Niin Officers of Lawnin johtoportaan kuin työntekijöidenkin motivaatio on selkeästi hakusessa ja usko tulevaisuuteen koetuksella.
Päätän lopettaa urani yksityisyrittäjänä haikein mielin. Takana on lukemattomia pihoja, pieniä ja isompiakin urakkaluontoisia töitä, unettomia öitä ja murehtimista tulevaisuudesta. Jos joku päättää tälle tielle ruveta, niin onnea vain matkaan – minun sielulleni ruohonleikkuuyrittäjän elämä on liikaa.
Kiitos Officers of Lawn elokuun alku 2021 – elokuun loppu 2021, en unoha.
