Kauhun oppitunti
Kun Nintendo 64 oli vielä voimissaan, Nintendo ilmoitti julkaisevansa konsolille kauhupelin, jonka piti muuttaa koko genre kertaheitolla. Tämä uusi projekti sai nimekseen Eternal Darkness ja sitä kehitti Kanadassa majaansa pitävä hieman tuntemattomampi Silicon Knights -pelitalo, joka aiemmin oli vastuussa mm. Sega Saturnin Legacy of Kain -käännöksestä. Yhtiöllä oli melkoiset paineet niskassaan, sillä ED:n ensimmäiset esittelyversiot leimattiin surutta Capcomin valmistaman Resident Evil -sarjan suoriksi kopioiksi. Eläviä kuolleita on toki nähty ennenkin, mutta Eternal Darkness lupasi uusia innovaatioita. Kun Nintendo 64:stä alkoi aika vähitellen ajamaan ohitse, Nintendo päätti siirtää tämän uuden kauhupelin suoraan yhtiön seuraavan sukupolven pelikonsolille, GameCubelle. Tuskallisen pitkän kehityskaaren jälkeen tämä ikuisuusprojektiksikin leimattu psykologista kauhua sisältävä trilleri on saatu kauppojen hyllyille nyt myös täällä Euroopassa.
Lopullista versiota satunnaisesti kokeileva voisi hyvinkin erehtyä luulemaan tätä Silicon Knightsin uutuutta pelkäksi Resident Evil -klooniksi. Pelit tarjoavat samankaltaisia kamerakulmia, zombeja ja satunnaisia pelästyksiä, mutta suurin ero löytyy pelimaailmoista, juonesta ja ohjattavuudesta. Ensinnäkin, ED ei halua tavoitella B-elokuvamaista tarinalinjaa Capcomin klassikkopelisarjan tavoin. Toiseksi, pelimaailma on täysin kolmiulotteinen, mikä poistaa naurettavia liikkumisrajoituksia, joita usein Resident Evil -sarjan peleihin yhdistetään. Kolmanneksi, ohjattavuus on todella sulavaa ja hahmojen liikuttaminen on luontevaa sekä ennen kaikkea vaivatonta. Nämä kaikki ja monta muuta asiaa yhdistyvät "Ikuisessa pimeydessä" tehden siitä saumattoman kokonaisuuden ja jokaisen odotusminuutin arvoisen.
Vuosisatojen halki
Eternal Darknessin tarinalinja ulottuu useiden vuosisatojen taakse. Alkuanimaatioiden jälkeen pelaaja astuu aluksi nuoren Alexandra Rovasin saappaisiin. Tavoitteena on tutkia mysteeristä kartanoa, jotta Alexandran isoisän salaperäisen kuoleman salat paljastuisivat. Lyhyen tutkintareissun jälkeen talon uumenista löytyy outo kirja, jota lukemalla pelaajalle tulee tutuksi ihmiskunnan tuhoa suunnitelleiden pahojen voimien suunnitelmat. Kirjassa on kaikkiaan tusinan verran lukuja, joiden varrella ohjataan samaa määrää erilaisia hahmoja. Tarina etenee kronologisesti, vaikka joskus hypitäänkin ajassa suuntaan jos toiseenkin. Ensimmäinen ohjattava hahmo on kuitenkin Roomalainen Pious Augustus ja lopulta päädytään aina nykyhetkeen saakka. Alussa oudossa teoksessa on kuitenkin vain yksi sivu ja lisää sisältöä löytyy kartanoa tutkimalla ja yksinkertaisia puzzleja suorittamalla.
Menoa höystetään jatkuvasti myös välianimaatioilla, jotka on toteutettu pelin omalla grafiikkamoottorilla. Nämä videopätkät valottavat juonta pieninä paloina kerrallaan. Tarinan varrelle on myös laitettu koko joukko skriptattuja tapahtumia, jotka lisäävät pelikokemuksen kiinnostavutta huomattavasti. Kauhun sävyttämä yleistunnelma on jatkuvan piinaava, joskaan ei yliampuvasta hehkutuksesta huolimatta erityisen pelottava. Parissa kohdassa sydän pomppaa kuitenkin kurkkuun asti, ja juuri nämä kohdat pitävät pelaajan jatkuvasti varpaillaan. Tästä tekijänä häärinyt Silicon Knights ansaitsee ison taputuksen olalle, ja vaikka koko seikkailun ensimmäiseen läpipeluuseen kuluu aikaa vain noin 10-15 tuntia, niin ED:n mainio tarina kestää hyvin parikin läpäisykertaa.
Arkkitehtuurin riemuvoitto
Suurin osa Eternal Darknessin peliajasta vietetään sisätiloissa ja tutuksi tulevat etenkin ahtaat käytävät, jotka seuraavat toisiaan lähes loppumattomalta tuntuvana jonona. Silloin tällöin eksytään myös hieman isompiin huoneisiin ja paikka paikoin seikkaillaan myös isoilla, avoimilla alueilla. Arkkitehtuuri on kauttaaltaan tyylikästä ja jokaisessa kentässä on havaittavissa paljon ylimääräisiä yksityiskohtia, joita ei ehkä ilman hieman syväluotaavampaa alueen tutkimista huomaa. Jokaisessa kohdassa ruutu päivittyy tasaisesti 60 framea sekunnissa ja joka väliin on myös ehditty laittaa komeita valoefektejä, volumetristä sumua sekä muita vastaavia herkkuja. Itse hahmot ovat varsin yksityiskohtaisia ja liikkuvat aidon näköisesti. 3500-5000 polygonin panostus jokaiseen hahmoon on selvästi kannattanut, sillä Resident Evil -sarjan robottimainen liikkuminen on kuin kokonaan eri maailmasta Eternal Darknessiin verrattuna. Myös widescreen-pelaus onnistuu vaivattomasti, jos elokuvamaista tunnelmaa haluaa nostaa esiin entisestään.
Dolby Pro Logic II:n siivittämänä peli tarjoaa myös GameCuben ylivoimaisesti parhaan äänimaailman tähän mennessä. Ensimmäisenä on syytä mainita mukana olevat liki viisi tuntia välianimaatioissa tulevaa puhetta. ED:n ääninäyttely on esimerkillisen hyvää ja kaiken kruunaa erinomainen soundtrack, joka sopii täydellisesti aina kulloinkin ohjastettavissa olevan hahmon mielentilaan. Efektit tuovat lisäksi valtavan lisän tunnelmaan sisältämällä mm. taustalla mysteerisesti kuuluvia kuiskauksia ja erilaisia rasahduksia pelaajan tutkiessa eri ympäristöjä. Hulluuden ottaessa vallan myös äänimaailma ottaa askeleen eteenpäin ja tarjoilee varsin mainioita ääniefektejä. Jokunen hahmojen huutama onelineri käy ehkäpä toistamaan itseään liikaa jossain vaiheessa peliä, mutta tämä on pieni hinta muuten niin erinomaisesta audiovisuaalisesta toteutuksesta.
Verta, hikeä ja kyyneliä
Pelattaessa pääosaa näyttelevät kolme erilaista mittaria. Ensimmäinen kuvaa ennalta-arvattavasti hahmon elinvoimaa, mutta kaksi muuta nostavat mainion tarinalinjan ohella Silicon Knightsin kauhueepoksen useiden tusinakauhupelien yläpuolelle. Oudohkosti kirjoitettua Magick-taikaa kuvaava sininen mittari mahdollistaa pelin aikana kerättyjen loitsujen käyttämisen. Jokainen hahmo oppii omia taikojaan pelin edetessä ja tallentaa ne sitten erilliseen kirjaseen. Tämä loitsukirja päätyy sitten eri juonenkäänteiden kautta jokaisen hahmon haltuun ja mahdollistaa täten jo kertaalleen opitun mustan magian käyttämisen. Taikojen käyttö on muutamassa kohdassa pakollista pelin etenemisen kannalta ja niiden loihtiminen on useimmiten vain yhden napinpainalluksen päässä. Edetessä kohti loppuratkaisua myös taiat parantuvat ja loppumetreillä käytössä onkin todellisia teholoitsuja.
Viimeinen kolmesta mittarista on suuren ennakkokohun aiheuttanut Sanity Meter, joka kuvaa pelihahmon hulluustasoa. Aina yliluonnollisia asioita nähdessään pelaajan järjissään pysyminen on vaikeampaa ja mitä alempana mittarin taso on, sen alttiimpi hahmo on erilaisille hallusinaatioille. Näitä kuviteltuja näkyjä on laidasta laitaan ja tekijät ovat venyttäneet mielikuvituksensa äärirajoilleen eri hulluuden muotoja keksiessään. Välillä pelaaja todella yllättyy muutamassa hallusinaationäystä, joten sikäli tekijät ovat onnistuneet tavoitteessaan tuoda täysin uudenlaisia tuulahduksia jo hieman kulahtamisen merkkejä herättäneeseen kauhugenreen. Sanity-mittari on mielenkiintoinen ja toimiva idea. Sen tasoa voi nostaa tappamalla vastaan laahustavia vihollisia. Tämä johtuu todennäköisesti joko omien pelkojen voittamisesta tai sitten hahmojen kyltymättömästä halusta nähdä verta. Omat johtopäätökset on syytä vetää parin kokeilukerran jälkeen.
Pahuus vaanii kaikkialla
Käytävillä vastaan lappaa varsin samanoloisesta muotista väännettyjä hirviöitä ja mönkijöitä. Peruzombeja tulee normaaleina, ylilihaksikkaina ja jättimäisinä versioina. Näiden lisäksi käytävillä vipeltää pienempiä, skorpionimaisia matelijoita ja muita hirviömaailman vakioasukkaita. Oikeastaan ainoa kiinnostava asia vihollisissa on loppujen lopuksi niille asetetut osumakohdat. Silicon Knights on selvästi ottanut oppia Resident Evil -sarjan tönköstä tähtäysmetodista, sillä useimpia Eternal Darknessin epäkuolleista voi kätevästi pilkkoa R-nappulaa hyväksikäyttämällä. Oikean olkapääpainakkeen avulla pelaaja voi lukittua yksittäiseen viholliseen kerrallaan. Lukittautumisen jälkeen voi tattia apuna käyttämällä poistaa pahaa-aavistamattomalta viholliselta vaikkapa pään tai kädet. Tällä kätevällä systeemillä pystyy pysäyttämään useammankin hirviön samanaikaiset hyökkäykset varsin pienellä vaivalla. Tarpeeksi osumaa ottaneet viholliset kaatuvat tuskissaan maahan viimeistä iskua varten. Tehokkaimmat tykit pudottavat heikoimmat monsterit luonnollisesti kertalaakista.
Itse aseistukseen on panostettu. Jokainen hahmo käyttää vain ja ainoastaan historiallisesti tarkkoja teräaseita tai pyssyjä. Valikoima vaihtelee aina kevyistä puukoista kunnon miekkoihin ja hernepyssymäisistä piilikoista pahaa jälkeä tekeviin haulikkoihin. Joskus pelaajan pitää myös ajatella loogisesti: isolla miekalla heiluminen ahtaassa käytävässä ei tule onnistumaan, joten vaihto pienempään puukkoon on varmasti oikea ratkaisu. Tämä systeemi on looginen ja toimiva. Lisäksi se tuo melkoista vaihtelua pelattavuuteen, jonka kruunaa onnistunut ohjattavuus. Capcomin nimeltämainitsemattoman kauhupelin tönkkö ja luonnoton liikkuminen on enää kaukainen muisto Eternal Darknessissa. Tatilla hoituva ohjaus on luontevaa ja 180 asteen käännöstäkään ei enää tarvita, koska hahmo kääntyy sulavasti analogista tikkua heilauttamalla. Kamerakulma on aina ennalta määrätty ja usein pelaaja ei näe kovin pitkää matkaa eteensä. Tämä toimii kuitenkin lähinnä tunnelman nostattajana, eikä se aiheuta pelattavuuden kannalta äärimmäisen turhauttavia äkkikuolemia. Paketti pysyy hyvin kasassa seikkailun ensimmäisistä hetkistä viimeiseen verenpisaraan asti.
Mestarillista jälkeä
Pitkän kehitysajan jälkeen projekti nimeltä Eternal Darkness on viimeinkin saatu päätökseen. Lukuisten myöhästelyjen jälkeen moni oli jo varmasti menettänyt toivonsa, mutta onneksi jokainen kehitystunti on käytetty hyväksi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Pienet pelilliset omaperäisyydet, loistavasti käsikirjoitettu juoni, ahdistava tunnelma ja ennen kaikkea mestarillinen äänimaailma tekevät tästä pelistä pakko-ostoksen jokaiselle hyvän kauhuviihteen ystävälle. Vaikka peli on suhteellisen lyhyt ja pieniä lapsuksia on mahtunut mukaan suhteellisen iso joukko, niin silti ED on kiehtova kokemus ensimmäisestä käynnistyskerrasta lopputeksteihin asti. Muutamaa läpäisykertaa myös rohkaistaan, sillä pelaajalle on muutaman läpipeluun jälkeen luvassa aivan erityisiä herkkuja.
Kauhupelien ystävät tuntuvat tänä päivänä olevan kuin kotonaan GameCubella. Capcomin loikattua Nintendon kelkkaan Resident Evil -pelejä tulvii kotoiselle kuutiolle joka tuutista ja nyt myös Nintendon osittain omistamalta Silicon Knightsilta tulee näinkin laadukas kauhueepos. Tulevaisuudessa on luvassa odottaa jotain vieläkin suurempaa, mutta sitä odotellessa voi sammuttaa valot, vetää verhot ikkunan eteen, kytkeä Dolby Surround -äänisysteemi päälle ja laittaa Eternal Darkness pyörimään.
