Kansantajuista puttailua
Golf mielletään usein elitistiseksi urheilulajiksi. Vaikkei väite täysin perätön olekaan, on siinä paljon liioittelua. Ainakin Japanin suunnalla tuntuu asiat olevan toisin ja asenteet päätyvät täälläkin uudelleentarkkailuun Everybody's Golfin jälkeen, kun alkuperäisellä PlayStationilla debytoinut sarja saa käännöksensä myös uuden karhealle PSP:lle.
Melkein samanaikaisesti sekä PSP:lle että PS2:lle ilmestyvä EG on väriläiskä urheilupelien joukossa. Se yhdistää animemaista tyyliä suoraan yksinkertaisen, mutta hauskan, pelattavuuden sisältävään golfpeliin. Samalla se pystyy kuitenkin säilyttämään haastavuuden, jotta myös edistyneemmät pelaajat löytävät siitä ilonaiheita. Hauskuuden tavoin toinen peliä hyvin kuvaava sana on pirteys. EG ei edes yritä olla millään tavoin kohua herättävä, vaan pitäytyy omassa söpössä linjassaan.
Lataa... tulta!
Yksinkertaistettuna pelattavuuden voi kuvailla seuraavasti: ensin valitaan maila, sitten suunta ja lopuksi lyödään palloa käyttäen perinteistä kolmen painalluksen voimamittaria. Ensimmäinen napinpainallus aloittaa lyönnin, toinen määrittää voiman ja kolmas osumakohdan palloon. Kokonaisuutena peli ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Pelaajalla on mahdollisuus käyttää lyöntiinsä lisävoimaa, määrittää palloon kierrettä ja vaikuttaa pallon lentokorkeuteen. Lisäksi lyönnin täydelliseen onnistumiseen vaikuttavat vielä hahmon taidot, käytettävät välineet, tuulen nopeus sekä säätila. Lopputuloksena onkin toimiva sekoitus helposti ymmärrettävää peruspelaamista, pelaamisen kautta karttuvia lisätaitoja ja kokemuksen tuomaa varmuutta.
EG:n pääpelitilana toimii Challenge Mode, joka lähtee kouluttamaan pelaajaa vasta-alkajasta golfmestariksi. Matkan aikana valikoima kasvaa uusilla hahmoilla, kentillä sekä varusteilla. Japanilaiseksi pelin tunnistaa jo siitä, että hahmojensa ulkonäköä pystyy muokkaamaan lukuisilla eri asusteilla, joiden joukossa on myös erikoisempia kapistuksia kuten kirurgin naamaria ja viikinkikypärää. Tavaroiden kerääminen tarjoaa pientä lisäkipinää ylimääräisten haasteiden suorittamiseen. Etenemisen kannalta tärkeintä on kuitenkin keskittyä kokemustähtien keräämiseen.
Challenge Mode etenee sopivan rivakkaa tahtia, mutta pieni kyllästyminen pääsee yllättämään jos pelin pariin unohtuu liian pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Everybody's Golf onkin parasta nautittuna pienissä pelisessioissa esimerkiksi työmatkoilla tai välitunneilla. Useimmiten yksittäiset kilpailut eivät kestä kymmentä minuuttia kauemmin, vaikka pidempiinkin otteluihin on pelissä mahdollisuus ottaa osaa. Suuri osa turnauksista on karsittu 9 reiän mittaisiksi ja haasteottelut vastustajaa vastaan voi voittaa suoraan kolmessa reiässä. Latausruutuakaan ei tarvitse kauaa katsella, joten pelin pariin pystyy palaamaan lyhyilläkin tauoilla.
Pelin sisältämät kuusi kenttää tarjoavat sopivasti vaihtelua toisiinsa verrattuna. On vuoristomaisemaa ja rantakohteita. Yksittäiset radat erottuvat toisistaan riittävästi, jotta ne kykenee muistamaan niille myöhemmin joutuessaan. Ympäristöt osaavat olla hyvinkin anteeksiantavia. Varsinkin kivipinnoista pallot pomppivat kiltisti kohti väylää, mutta toisaalta hiekka- ja vesiesteet vetävät ikävästi palloja puoleensa ja väylältä eksyessään satunnaiset puut aiheuttavat pelaajalle harmaita hiuksia. Tekoälypelaajien taso puolestaan nousee varsin hidasta tahtia, joten muutamat ensimmäiset kokemustasot läpäisee lähes ilman ongelmia. Pelin myöhemmässä vaiheessa huomaa puolestaan pelaavansa samaa turnausta kerta toisensa jälkeen tekoälyn parantaessa peliotteitaan.
Challenge Moden lisäksi pelitilat ovat varsin suppeat. Tarjolla ovat yksittäiset kierrokset, harjoitustila, puttipeli sekä moninpeli, jota pääsee langattomasti pelaamaan kahdeksan pelaajan kesken. Harjoitustila ei kummallisesti opeta pelaajaa lainkaan, vaan tarjoaa lähinnä vapaan kokeiluympäristön avatuilla kentillä. Puttipeli taasen on sitä itseään, eli puttaamista eri etäisyyksiltä. Pisteitä tulee sitä enemmän, mitä vaikeampaan reikään puttaa. Yksinpelinä varsin tylsä pelitila voi sopia paremmin pikaisiin moninpelisessioihin.
Trendikäs golfpeli, mitä ihmettä?
Nyt kun animekulttuuri iskee Suomeen joka rintamalta, voisi Everybody's Golfia kuvailla jopa trendikkääksi peliksi. EG:n hahmot ovat ulkomuodoltaan ja elekieleltään kuin suoraan sarjakuvakirjan sivuilta. Vauhdikkuuden tuntua on luotu käyttämällä erilaisia lennokkaita kuvakulmia ja pieniä erikoisefektejä. Eri näkymistä pääsee myös suunnittelemaan lyöntejään. Mahdolliset kuvakulmat vaihtelevat tilanteesta riippuen ja jokaiselle vaihtoehdolle löytyy jossain vaiheessa käyttöä. EG onkin malliesimerkki siitä miten grafiikka palvelee peliä eikä päinvastoin.
Audiopuoli puolestaan koostuu tuulen huminasta, lintujen viheltelystä ja säännöllisestä mailatytön hihkumisesta, mutta mitään ennenkuulumatonta tällä saralla ei pelillä ole tarjota. Musiikki on pitkälti itseääntoistavaa, vaikka vaihteleekin pelitilanteesta riippuen. Omalla tavallaan äänet kuitenkin sopivat pelin pirteään linjaan. EG on lisäksi niitä pelejä, jotka on selvästi suunniteltu pelattavaksi myös ilman kuulokkeita. Äänet tekevät tehtävänsä jopa PSP:n kaiuttimien kautta toistettuna.
Isoveljen varjossa
Rauhallisen temponsa ansiosta Everybody's Golf toimii hyvin matkapelinä ja syö tehokkaasti peliaikaa muilta julkaisuilta. Samalla sen hankintaa kuitenkin varjostaa PS2:n samanaikaisesti julkaistu versio, joka tarjoaa likipitäen tuplasti enemmän sisältöä samalla hinnalla. Kun mukana ei ole edes tukea verkosta ladattavalle sisällölle, ei myöskään korjausta tähän ongelmaan ole näköpiirissä.
Everybody's Golf ilmestyi Japanissa jo viime jouluna yhtenä konsolin ensimmäisen aallon peleistä ja valitettavasti se näkyy. Vaikka kyseessä on laadukas peli, se ei hyödynnä konsolin kaikkia mahdollisuuksia. Ehkä sarjan seuraava osa ehditään kehittää ilman valmistumiskiireitä, jolloin käsissä saattaisi olla todellinen timantti. Paljon matkustavalle pelaajalle PSP-versio on silti nykyiselläänkin oikein mainio valinta.
