Maaniset apinat rannalla
EyeToy-kamera Playstationille on yksi viime vuosien suurimpia pelialan
innovaatioita. Ongelmaksi vain näyttää muodostuvan pelattavaksi
kelpaavien pelien puute. Monkey Mania ei saavu viitta hulmuten
pelastamaan päivää, vaan se tarjoaa lähinnä tv-ruudulle siirretyn
lautapelin, jossa kirkuvat apinat hyppivät ruudulta toiselle ja aika
ajoin ottavat yhteen noin viidessäkymmenessä eri minipelissä.
Idea on yksinkertainen: pelaajien apinat asettuvat pelilaudalle, ja
pyöräyttävät vuorollaan rulettia. Sitten apina liikkuu eteenpäin
ruletin osoittaman numeron verran. Joistakin ruuduista saa
Pipo-pisteitä, toisista voi menettää niitä, joiltakin ruuduilta voi
nousta laudalla seuraavalle kehälle tai tipahtaa takaisin alemmalle.
Joissain ruuduissa on kauppa, josta voi ostaa erilaisia aseita muiden
pelaajien päänmenoksi ja muutama ruutu käynnistää minipelin, jonka
voittaja voi kerätä Pipo-pisteitä muilta pelaajilta.
Ensimmäisenä laudan huipulle päässyt apina voittaa. Jipii!
Apinan raivolla
Monkey Maniassa on viisikymmentä minipeliä, joista arvotaan yksi
pelattavaksi jonkun apinan osuessa Battle-ruutuun. Minipeleissä
juostaan tai ajetaan autoa tai pilkotaan banaaneita tai ohjataan
ilmapallolla lentelevää serkkupoikaa. Aina ennen minipelin alkua joku
Tarzanin alamainen näyttää ruudulla mallia, miten seuraavassa pelissä
heilutaan. Näitä liikkeitä apinoimalla pyritään sitten keräämään
pisteitä, joilla lunastetaan alfa-kädellisen paikka seuraavaan
minipeliin asti.
Osassa minipeleistä kontrollit toimivat
jotenkuten, kunhan ensin tajuaa missä käsiä täytyisi pitää ja miten
liikutella. Valitettavasti joissakin peleissä taas ohjaaminen ei tunnu
riippuvan mitenkään omista liikkeistä, ja vaikka kuinka huhkisi kameran
edessä, ruudulla ei tapahdu mitään. Ja vaikka ohjaus toimisikin, ei
oikeastaan yksikään minipeli ole millään tavalla hauska.
Lautapelin aikana kohdatut minipelit avautuvat pelaamisen myötä myös
yksinään pelattaviksi, joten jos sattumalta löytää sellaisen pelin,
jonka pelaaminen ei kasvata metristä jolua otsaan, voisi sitä kokeilla
kavereiden kanssa tarvitsematta ravata pitkin lautaa.
EyeToyhin apinasuodatin
Pelissä on kaikenlaisia suunnitelullisia pikkuvirheitä, jotka pistävät
miettimään, onko pelin suunnitellutkin joku tavattoman vähä-älyinen
apina.
Ensinnäkin kontrollit ovat kauttaaltaan löysät:
joidenkin minipelien pelaaminen on siksi vähintäänkin ongelmallista,
joissain suorastaan tuskaista. Lisäksi seinään karauttaminen
tynnyriautolla tai snorkkeliapinalla johtaa muutaman sekunnin
törmäysanimaatioon, mikä syö turhauttavan suuren osan muutenkin
nirkoisesta puolen minuutin peliajasta. Ja kerran seinään ohjattua
autoa ei saa enää käännettyä takaisin radalla, joten se minipeli on
kerrasta poikki.
EyeToy-peliksi Monkey Mania on
raivostuttavan katkonainen. Yksinpelissä tuntuu pöljältä jäädä joskus
pitkäksikin aikaa katselemaan, kuinka tietokoneen ohjastama apina
pyörittää rulettia, hyppii rudulta toiselle ja ostelee tavaroita.
Sohvanpohjalla Dualshock kourassa maaten moisen seuraaminen olisi vain
lievästi tylsää, mutta kameran edessä seisominen käy nopeasti
ärsyttäväksi. EyeToy-pelien pitää olla dynaamisia, Monkey Mania ei ole.
Ruutu on jonkun sadistin taiteilema. Osassa peleistä täytyy käsiä
heilutella kontrollipisteen päällä, mutta piste ja sen ympäristö on
peitetty grafiikalla niin perusteellisesti, että käsien paikka täytyy
heittää arpomalla. Joskus onnistuu, useimmiten ei.
Grafiikka
on kauttaaltaan naivistista, mikä varmasti sopiikin lasten pelille
hyvin. Äänimaailmaa ei satunnaista kirkumista ja nopeasti
hermojariipiväksi äityvää taustamusiikkia lukuunottamatta juurikaan ole.
Lisäksi jäin ihmettelemään sitä, että miksi minipelien ohjeistusta ei
anneta muuten kuin tekstinä. Peli on kuitenkin lapsille tarkoitettu, ja
lukutaitoinen pelaaja ei tätä peliä kovin kauan jaksa katsella. Siksi
ohjeet olisivat paremmat ääneen luettuina, ja mieluiten vielä suomeksi.
Harva suomalainen kuusivuotias kuitenkaan suvereenisti lukee
englanninkielistä tekstiä.
Apinaraadin ratkaisu
Monkey Mania laajentaa EyeToyn kevyttä pelivalikoimaa tarjoamalla lisää
samaa. Playn ja Play 2:n omistajille tässä paketissa ei ole juuri muuta
uutta kuin kosolti frustraatioita ärsyttävyyteen käärittynä. Lautapeli
ei ole riittävä syy palata pelaamaan Monkey Maniaa uudelleen ja
uudelleen.
Jätä siis peli suosiolla hyllylle, ja kaiva Play
uudelleen paketista. Virkistävämpää vaihtelua pelikokemukseen saat
vaihtamalla pelin ajaksi toiset vaatteet.
