Luut murskaksi ja kuuluisuuteen
Kymmenisen vuotta takaperin Nintendo Entertainment Systemille julkaistiin Excite Bike -nimeä kantanut moottoripyörähuristelu, joka tuolloin toimi eräänlaisena tienraivaajana lajityypin pelien tulevalle menestykselle. Useimmat uusista yrittäjistä ovat panostaneet realismiin tarjoten täydellä lisenssillä varustettuja tosielämää mukailevia yritelmiä, joissa useimmiten on mukana moottoripyöriä oikeilta valmistajilta, ympäri maailmaa sijaitsevia aitoihin esikuviin pohjautuvia kiemuraisia ratakokonaisuuksia, sekä luonnollisesti myös ajajia suoraan lajin huipulta.
Jokunen vuosi sitten Electronic Artsin alaisuuteen perustettu EA BIG -brändi nousi kuuluisuuteen PlayStation 2 -konsolin julkaisun yhteydessä ilmestyneellä SSX-lumilautailupelillä. Kyseinen titteli sai valtavasti huomiota ja monet lehdistön edustajat ylistivät sitä jopa sen hetken parhaaksi PS2-julkaisuksi. Menestystä ovat seuranneet tasaisella tahdilla mm. SSX Tricky, edeltäjänsä paranneltu versio, sekä koripallohurjastelu NBA Street. Kaikilla näillä peleillä on yhteisenä tekijänä realismin täydellinen puute. Sensijaan ne keskittyvät lähinnä hurjaan kolikkopelimäiseen vyörytykseen, jossa yliampuvalla pelattavuudella, menevällä sountrackilla ja valtavalla vauhdilla on yhteinen pääosa. Nyt tämä kovan maineen saavuttanut pelifirma on kääntänyt katseensa extreme-moottoripyöräilyn pariin uudessa hurjastelukokonaisuudessa nimeltä Freekstyle.
Menneisyyden varjossa
Freekstyle yrittää käyttää hyväkseen SSX:n jokin aika sitten lanseeraamaa pelityyliä yhdistämällä sopivan sekoituksen tavallista ajelua ja täysin päätöntä temppuilua. Normaali huristelu pysyy vielä jotakuinkin nykymaailman mittapuiden sisällä, mutta huimia ilmalentoja mallinnettaessa on todennäköisesti käytetty hyväksi kuun fysiikan lakeja, sillä ainakaan kotoiselta maapallolta näin valtavia loikkia ei ihan helpolla löydy. Alastuloistakaan ei kannata liiemmin huolehtia, sillä pahalta näyttävästäkin tilanteesta ajaja selviää ilman minkäänlaisia mustelmia. Tämä on luonnollisesti hyvä asia, sillä muuten ensimmäisen kilpailun jälkeen koko ajajakaarti makaisi sairastuvalla kriittisessä tilassa.
Temppuja niputtamalla saa kasvatettua ajajan boostimittaria, jonka täyttyessä voi luonnollisesti tykittää päätähuimaavalla nopeudella turbopyrähdyksen siivittämänä. Onnistuneet trikit ja temppuyhdistelmät kasvattavat myös pelin lanseeraamaa freekout-mittaria, jonka täytyttyä pelaajalla on hetki aikaa tehdä erikoisstuntti. Sen onnistuttua ruutu alkaa tärisemään, nopeus nousee uskomattomiin mittoihin ja käyttöön tulee samalla myös loppumaton turbo. Valitettavasti tätä iloa kestää vain muutaman ohikiitävän sekunnin ajan, mutta sekoilua voi jatkaa lisätemppuja suorittamalla. Useimmiten freekout-hetki on kuitenkin lyhyt ja päättyy kivuliaaseen kaatumiseen.
Katu-uskottava alusta loppuun
Electronic Arts on viime hetkinä käynyt panostamaan peliensä musiikkipuoleen oikein tosissaan. Yhtiön tämän vuoden urheilupelikavalkadi sisältää soundtrackeillaan joukon isoja artisteja suoraan musiikkimaailman huipulta ja myös muut firman pelit ovat saaneet nauttia useiden nimekkäiden yhtyeiden jammailusta. Näiden bändien musikaalisesta osaamisesta ja tasosta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin niiden mukaan saamiseen on jouduttu käyttämään todella iso kasa riihikuivaa käteistä. Ei siis varmaankaan tule sen suurempana yllätyksenä, että myös Freekstyle on saanut osansa isoista nimistä. Katu-uskottavaa pursuavalla soundtrackilla kuullaan mm. Linkin Parkia ja etenkin hieman raskaamman rokin ystävät tulevat varmasti pitämään pelin musikaalisesta tarjonnasta. Allekirjoittaneen makuun meno olisi voinut olla hieman väkevämpääkin, mutta ainakin tunnelma on kohdallaan heti alkuvideosta lähtien.
Kattoon nostettua tunnelmaa latistaa kuitenkin muutoin suorastaan järkyttävän huono audiovisuaalinen toteutus. Ensimmäisenä korvaa särkee moottoripyörien yliäänekäs pörinä, joka haastaa kauheudessaan jopa ensimmäiset markkinoille tulleet moottorikäyttöiset ruohonleikkurit. Onneksi valikoista löytyy nopeasti mahdollisuus kääntää musiikkia asteen verran kovemmalle ja moottorien äänet vaikka kokonaan pois päältä. Ihmetystä herättävät myös kauheat onelinerit, joista saa kärsiä aina ajajaa valitessaan. Luulisi, että edes jostain löytyisi osaavia ihmisiä puhumaan mikrofoniin ja jos niitä ei syystä tai toisesta ole saatavilla, ehkä kannattaisi harkita ääninäyttelyn pudottamista pois kokonaan.
Grafiikka-artistien työsopimuksia olisi sensijaan syytä jatkaa, sillä visuaalisesti Freekstyle on hyvää jälkeä ja paikka paikoin jopa todellista herkkua silmille. Radat ovat jättimäisiä sisältäen todella paljon erilaista graafista herkuttelua esimerkiksi komeiden efektitykitysten muodossa. Ruudulle myllytetään jatkuvalla syötöllä komeita räjähdyksiä ja muuta myllytystä, mutta pelimoottori ei tahmaa edes kaikkein hektisimmissäkään tilanteissa. Hidastuminen, tekstuurien välkkyminen ja aina yhtä ärsyttävä pop-up loistavat myös kaikki poissaoloaan. Animaatio on lisäksi laadukasta ja tekstuurit ensiluokkaisen kauniita. Pelkästään teknisesta näkökulmasta Freekstyle voisikin olla jopa klassikkoainesta. Tekijöiden epäonneksi tänä päivänä arvostetaan myös pelillisiä elementtejä.
Lähituttavuutta maaston kanssa
Vaikka aluksi sitä ei välttämättä huomaakaan, Freekstyle tarjoilee ihan mukavan pelipaketin. Lukuisista radoista vain jokunen on avoinna heti ensimmäisestä käynnistyskerrasta lähtien. Loput on avatattava uramoodia pelaamalla. Samalla avautuu myös lisää ajajia ja moottoripyöriä käytettäväksi muissa moodeissa. Näihin lisäpelimuotoihin kuuluvat luonnollisesti yksittäinen kisa, sekä kaksinpeli pystysuuntaan jaetulla ruudulla, vapaa huristelu ja monesta eri extremepäristelystä tuttu stunttimoodi parinakin eri variaationa. Pelin sydämenä toimiva uramoodi on kuitenkin pääkeskittymä ja hyviä sijoituksia keräämällä avautuu kaikenlaista lisäsälää, joista edellä onkin esitelty hyvin mittava osa. Tämänkaltaisen lisäporkkanan tarjoaminen lisää kieltämättä elinkaarta merkittävästi, mutta yhdessä vaiheessa uusien kuskien ja ajokkien keräilystä putoaa kerralla pohja pois. Tämä tapahtuu pelaajan herätessä ankeaan todellisuuteen, jossa kuskin tai ajajan valinnalla ei tunnu olevan minkäänalaista vaikutusta pelattavuuden kannalta. Ajotuntuman kiteyttääkin oikeastaan se kylmä fakta, että välillä tunnutaan huristelevan kuin kiskoilla ja paikka paikoin taas ollaan liian täyteen tavaraa ahdettujen kenttien jokaisessa seinässä.
Tässä vaiheessa jälleen yksi ongelma nostaa päätään. Ratasuunnittelu on nimittäin sanalla sanoen heikkoa. Hyppyriä, komeaa pyroefektiä, valtavan kokoisia rakennuksia, renkaita ja oikeastaan kaikkea kuviteltavissa on ängetty jokaiseen mahdolliseen aukkoon. Tämä näyttää ehkä näyttävältä ruutukaappauksissa, mutta pelattavuuteen se aiheuttaa pahan aukkokohdan. Etenkin loppupään kentät ovat sen verran hektistä tavaraa, että kokeneellakin ketulla alkaa olla vaikeuksia miten milloinkin mutkittelevien mutateiden kanssa. Jos hahmot voisivat loukkaantua tässä pelissä, muutaman mutkan jälkeen Freekstyle olisi valmis vietäväksi suoraan takaisin pelikauppaan siitä yksinkertaisesta syystä, että jokaisen ajajan luut olisivat kymmeneen kertaan murskana.
Parempi onni ensi kerralla
Muutaman erinomaisen arcadehenkisen pelin jälkeen EA BIG palaa ryminällä takaisin maan pinnalle. Vaikka Freekstylessa on periaatteessa kaikki tarpeelliset peruselementit kunnossa, se ei silti tarjoa hittipeliin vaadittavia sykähdyttäviä ja ikimuistettavia hetkiä kuin aniharvoin. Pelimoottori ansaitsee kehuja, mutta mainosmiesten hehkuttama peli-ilo puuttuu täydellisesti. Silloin tällöin kunnon hyppyreistä ilmojen halki lentäminen aiheuttaa pieniä adrenaliiniryöppyjä, mutta muuten peli on monotonista, varsin yksipuolista tavaraa.
On varsin masentavaa, että pelaaja ei missään vaiheessa tunnu pitävän itse ohjaksia käsissään. Toki radat ovat jättimäisiä ja pullollaan stunttipaikkoja sekä vaihtoehtoisia ajoreittejä, mutta aloitteleva pelaaja ei missään vaiheessa tunne oloaan kotoisaksi Freekstylen parissa. Välillä mieleen herääkin ajatus, että ovatko tekijät halunneet ennemminkin keskittyä kuution graafisten ominaisuuksian esiintuomiseen, kuin siihen, että pelistä olisi yritetty tehdä oikeasti hauskaa huvia. Takakannen yliampuvista mainoslauseista huolimatta EA BIG:n pelitestaajille olisi muutama ylityötunti ollut kieltämättä paikallaan.
