FUEL

Vaihtoehtoisessa nykyisyydessä kasvihuoneilmiö on tehnyt tehtävänsä. Laajat tienoot Yhdysvaltain lääniä ovat menneet asuinkelvottomiksi äkillisen ilmastonmuutoksen vuoksi. Joet ovat kuivuneet, tsunamit piiskaavat rannikkoa ja tornadot mylläävät. Sivilisaatio on paennut yksittäisiin kaupunkeihin kehittämään ympäristöystävällisiä ratkaisuja saasteongelmaan. Fossiiliset polttoaineet ovat pannassa. Kapinallisia löytyy tosin aina, ja heille autioituneet hehtaarit tarjoavat ikioman leikkikentän. Edellä mainittu on ripattu jälkeenpäin suoraan ohjekirjasta, sillä Asobo Studion kehittämä ja Codemastersin julkaisema FUEL ei liioin taustoista perusta.

Bensankatkuiset adrenaliininarkkarit

FUEL lupaa noin 14000 neliökilometrin edestä aluetta kuminpolttoon. Maisemat vaihtelevat kuivuneista rannikoista tiheisiin metsiin ja kanjoneista vuoristoihin, mikä tarjoaa pelaajille kisojen ja haasteiden lisäksi vapaata tutkimista omistetuilla kulkuneuvolla. Kaksipyöräisistä aina rekkoihin saakka erilaisia kaasutettavia löytyy peräti 75 kappaletta pelaajan ostettavaksi ja ohjattavaksi. Haasteita ja kisoja suorittamalla lunastetaan tankkiin petrolia, joka tosin hoitaa FUEL:in maailmassa valuutan virkaa. Uusia kiesejä ei tipu ilman tarvittavaa määrää mustaa kultaa. Vaihtoehtoisesti uudet alueet aukeavat vasta keräämällä tietyn määrän tähtiä, joita saadaan urakisoista vaikeusasteesta riippuen yhdestä kolmeen.

Mad Max -vaikutteinen teema näkyy lähinnä kulkuneuvoissa ja kuskeissa. Punk-henkiset elolliset ohjastavat teräsverkoin varusteltuja muskeliautoja ja rantakirppuja läpi ympäristötuhotun Yhdysvaltojen. Väkivaltaisuus ja brutaali vahvimman laki jää tosin uupumaan, mitä taustatarinalta olisi voinut odottaa. Oma hahmo ja kiesit ovat jossain määrin muokattavissa. Suorituksista sekä vapaasti maastoa tutkimalla tarvittavaa lisäsälää löytyy enemmältikin. Saadut kamppeet eivät kuitenkaan ole järin hyödyllisiä näistä innostuakseen ja hyvittääkseen mestoille pääsyyn tuhlattua aikaa. Hevoskärryt saavat lähinnä väriä pintaan, ihmishahmot koristellaan kypärin ja tribaalitatuoinnein, joita varsinaisessa kisassa ei edes erota.

Pelialue on jaettu erilaisiin leireihin, joista pääsee nopeasti lähiympäristön kisoihin ja haasteisiin. Innokkaimmat motoristit voivat halutessaan kulkea tiensä perinteisesti, mutta laajuudestaan huolimatta maisemat eivät tarjoa kummoisia. Toisekseen ajomatkat ovat usein niin tuskallisen pitkiä, että puristisuus olisi kunniakasta. Varsinaiset kisat toistavat samaa kaavaa, vaikka ajoneuvot vaihtuvatkin. Pelaaja aloittaa viimeisenä, kolmen kärki kiihdyttää muusta porukasta metritolkulla edelle ja tasaisen varmalla ajolla katkaistaan maaliviiva noin puoli kilometriä ennen muita. Ainoastaan ensimmäinen sija ratkaisee, eikä kakkosesta taaksepäin tarjota edes lämmintä kättä. Mikäli löpölle on tarvetta, kisojen ohella voi suoritella erilaisia haasteita. Tavallisempien nopeusajojen lisäksi tarjolla on helikopterin perässä kaahailua, pudotuskilpailuja sekä eliminointiralleja.

Tekoäly on läpinäkyvän keinotekoista, eikä kisatunnelmaa pääse syntymään. Kanssakisaajat saattavat jäädä ajattamaan monttua pystysuoraa seinämää päin, ja ilman totaalitunarointia omalta osalta kolmen kärki saavutetaan ennen puoltaväliä. Oiontaan ei ole tarvetta, ja usein se ei ole edes kannattavaa. Ymmärrän kyllä rantakirppujen kulkevan yhtä ketterästi asfalttipinnan ulottumattomissakin, mutta ei muskeliraudan pitäisi hidastua 150km tuntivauhdista rollaattorin tasolle vain sekunnin ruohikkoajossa. Joskus identtinen monttupinta saattaa tarjota täydet moottoritehot viisi metriä sivummalta kuin nykyinen ajolinja. Ajotuntuma on muutenkin hyvin outo, ja kiesit tuntuvat käyttäytyvän enemmän jonkin oman logiikan mukaan kuin reaali- tai arcademaailman säännöstöin. Kun vauhdintunne on olematon tykinpienkin autojen ratissa, ei kokonaisvaikutelmaa voi sanoa järin onnistuneeksi. Ja kerta vauhtiin on päästy, niin valitetaan näppäinkartan muokkaamattomuudestakin. PlayStation 3:n omistajat tietävät, kuinka mukavaa on pelata autopelejä, joissa liukuvoiteella päällystetyt konsoliohjaimen liipaisimet hoitavat kaasun virkaa.

Ilmastonmuutos. Nyt

Vaikuttavimmillaan FUEL voisi olla hyvännäköistä kaahailua, mutta takkuava ruudunpäivitys pitää huolen, ettei asiasta pääse edes kuvittelemaan. Vaikka maisemista ei mitään irtoakaan, ovat jotkin kisoista kokemisen arvoisia. Tornadojen keskellä hurjastelu on kisaamisen ohella väistelyä vastaan lentävien rekkojen ja säpäleiksi tuhoutuneiden omakotitalojen edestä. Mikäli tämä pyörisi edes siedettävissä lukemissa, ei asiassa olisi ongelmia, mutta ruudunpäivitys tippuu ajopelin kannalta kelvottomaksi. Taistelu kisasta muuttuu äkkiä tuuripeliksi yksittäisiä kuvia seuraamalla. Samat kangistumiset saadaan aikaiseksi ilman suuria sääolosuhteitakin, kunhan tavaraa on vain tarpeeksi ruudulla. Muutama kisailija ja ajoreitin vierustalla nököttävät tukkipinot riittävät silminnähtävään pudotukseen.

Graafista puolta vaivaa muutenkin heikohko piirtoetäisyys maisemista nauttiville. Parhaimmillaan näkymät yltävät pelin lupaamina jopa neljänkymmenen kilometrin päähän. Siitä ei ole paljon iloa, kun maastotekstuurit muuttuvat yksivärisiksi puuroiksi jo puolen kilometrin päästä. Muuten visuaalisella puolella ei ole moitittavaa, joskaan ei myös mitään varsinaista kehuttavaakaan. Pelaamisen kannalta epätarkka fyysisyys haittaa. Esimerkiksi puissa on noin sentin kerros näkymätöntä seinää, johon kulkuneuvot ottavat jatkuvasti kontaktia metsäajoissa. Ilmiön huomaa etenkin ilmalentojen aikana, jolloin puun latvaa hipovan fossiilikotkan liito saattaa tyssätä totaalisesti.

Tankki tyhjä

Nelisen kuukautta julkaisunsa jälkeen FUEL:in verkkoautiomaat humisevat tyhjyyttä. Satunnaiset pelit löytyivät oman serverin kautta, mutta silloinkin parhaimmillaan vain kahdella kanssapelaajalla. Maksimimäärä on kuusitoista. Kisattavan radan voi valita joko valmiista kappaleista tai kyhätä kokonaan itse pelin mukana tulevalla editorilla. Kentän valinnan jälkeen säädöillä voi vaikuttaa pelattavaan vuorokaudenaikaan sekä sääolosuhteisiin. Nettikoodin toimivuudesta huolimatta samat yksinpelin ongelmat vaivaavat luonnollisesti myös moninpeliä, ruudunpäivitys näistä pahimpana. Maaliviivan ylitettyä peli heittää tylysti takaisin vapaaseen kruisailuun, josta uutta seuraa joutuu etsimään taas valikoiden takaa.

FUEL sisältää paljon kaikkea, mutta toteutus tökkii. Onneton ajotuntuma yhdistettynä heikkoon ruudunpäivitykseen ei lupaa hyvää ajopelille. Vaikka tutkittavaa lääniä löytyykin kilometritolkulla, ei maisemien monotonisuus ja keräiltävän roippeen mitättömyys innosta tutkimusmatkailuun. Kehnohko tekoäly antaa viimeisen silauksen tälle hyvin ponnettomalle arcade-kaahailulle, jonka parissa vietetyt tunnit eivät välttämättä ole tuskallisia, mutta kylläkin äärimmäisen unohdettavia.