Fusion: Genesis (XBLA)

Joskus kriitikon arvioitavaksi tulee pelejä, joille olisi toivonut paljon enemmän julkisuutta. Starfire Studiosin Fusion: Genesis on ylhäältä kuvattu kaksiulotteinen avaruusräiskintä, joka on varmasti mennyt ohi monelta. Tämä on sääli, sillä kyseessä on varsin pätevä peli. Yksinkertaiset tehtävät antavat ajankulua pitkäksi aikaa, ja roolipelielementit luovat vaikutelman jatkuvasta edistymisestä. Peliin uppoutuminen kuitenkin edellyttää lukemista, sillä merkittävä osa tarinasta kerrotaan pelkkänä tekstinä.

Meininki alkaa hyvin vauhdikkaasti. Jo alle kahden minuutin jälkeen pelaaja pakenee pahiksia, jotka koettavat ampua hänen avaruusaluksensa atomeiksi. Turvaan päästyään on pelaajalla edessä suuri elämänmuutos: turvallinen arki tiedeprofessorin assistenttina on taakse jäänyttä elämää, kun tulevaisuudessa siintää palkkasoturin kova tie. Han Solon uran valitseminen ei lopultakaan ole huono juttu, sillä pelaaja on vapaa tekemään töitä kenelle haluaa. Erilaisia kuppikuntia on kourallinen, ja niiden tarjoamiin tehtäviin on helppo unohtua pitkäksi aikaa. Päätarina on eräänlainen kehyskertomus, joka pakottaa kokijansa tutustumaan kaikkiin ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin.

Jostain syystä tarina alkaa samalla tavalla kuin peli muutenkin: vahvasti mutta nopeasti lässähtäen. Ääninäyttelyä on alkumetreillä runsaasti, mutta pian tehtävät annetaan pelkkinä tekstilaatikoina. Kirjallisuus on hieno juttu, mutta nykypelaaja on tottunut katselemaan ja kuuntelemaan.

Rakenteeltaan Fusion: Genesis on laaja ja kunnianhimoinen. Avaruus on jaettu yli kymmeneen erilaiseen pelialueeseen, joiden välillä kuljetaan futuristisen näköisistä porteista. Tämä on tietenkin yksi tapa piilottaa latausaikoja, ja kikka toimii varsin hyvin. Pelkäksi "pikkupeliksi" Fusion: Genesiksessä on todella paljon syvyyttä. Matkan varrella käytetään useaa erilaista alusta, keräillään julmetusti tauhkaa pitkin avaruutta ja päivitellään käytössä olevia vimpaimia moneen kertaan.

Ohjaus on toimiva ja tuttu monista muista kaksiulotteisista räiskinnöistä. Vasen tatti ohjaa alusta, ja oikealla tatilla suunnataan tulitusta. Aluksen erilaiset erikoiskyvyt kytketään napeilla, kuten paranneltu suojakenttä ja hetkellinen vauhtikiihdytys. Oman avaruusjollan liikuttamisessa on epätavallisen paljon massan tuntua, mikä sopii hyvin käsiteltyyn aihepiiriin.

Graafisesti peli on herkkua. Kirkkaita värejä käytetään jatkuvasti, eikä avaruus todellakaan ole vain musta tyhjiö. Taustan yksityiskohtia on helppo unohtua katselemaan, ja pelin verkkaisuuden ansiosta hetken rentoutuminen ei yleensä pilaa tehtävää. Syvyysvaikutelmaa on onnistuneesti luotu, mutta samalla se vaikeuttaa ympäristön hahmottamista. Tasaisin välein oma alus kopahtaa kuuluvasti meteoriittiin, jonka luuli olevan vain osa taustaa. Törmäily ei onneksi ole kohtalokasta, joten kovin suureksi viaksi ei hahmotusongelmia voi laskea.

Äänimaailma ei selviydy yhtä puhtain paperein kuin ulkoasu. Ääninäyttelyä on lopulta harmillisen vähän, äänitehosteita kourallinen ja musiikki toistaa itseään. Mikään piirre ei nouse häiritseväksi, mutta tietynlaista aneemisuutta on vaikea olla huomaamatta.

Pelissä on myös verkkopeli, mutta jostain syystä en päässyt sitä lainkaan testaamaan. Ilmoituksen mukaan konsolini ei ollut kytkettynä Xbox Liveen, vaikka juttelin samaan aikaan Livessä kavereideni kanssa.

Fusion: Genesis on kunnianhimoinen avaruuslentely. Pelattavaa riittää pitkäksi aikaa ja maisemissa silmä lepää. Ei kuitenkaan kannata odottaa helposti mukaansa tempaavaa tarinaa. 1200 pistettä on hieman liian kova pyyntö tällaisesta, mutta tulevaisuuden alennuksissa kannattaa lataus tehdä.