Uusvanhaa ajelua
Wii-kelkan kyydissä jo julkaisupäivästä lähtien keikkunut Ubisoft ei ole erityisemmin vakuuttanut konsolille julkaisemallaan pelitarjonnalla. Jopa lupaavimmat konseptit ovat jääneet harmillisen keskeneräiseksi, mutta pahimmissa tapauksissa yrityksen puute näkyy päällepäin liiankin selkeästi. Lukuisia autopelejä urallaan kehittäneen MTO:n tuorein kaahailu, GT Pro Series, lukeutuu jälkimmäisenä mainittuun ryhmään.
Vaikka Nintendo onkin asettanut Wiillä pelimekaniikan ulkoasun edelle, ei GameCuben peruja oleva GT Pro Series loista oikein kummallakaan saralla. Kaiken kukkuraksi sisältöpuoli jää laihemmaksi kuin Mario-seikkailuiden juoni, kun pelin kymmentä rataa kierrättävä Championship-päämoodi on koluttu melko vähäisellä vaivannäöllä. Eivätpä autopelien peruskauraksi luokiteltavat Time Attack- ja Versus-mooditkaan karismallaan viehätä, mutta Drift Combo -osio sentään toimii kohtalaisena driftauskouluna.
Kapulaa poikittain…
Kuten jokaisen Wii-pelin, myös GT Pro Seriesin mielenkiintoisin piirre on sen ohjaus. Kallelleen käännetty kauko-ohjain toimii virtuaalisena rattina, jonka kääntelyyn auto reagoi kohtalaisella menestyksellä. Jottei ote ohjaimeen olisi aivan niin palikkamainen, pelin mukaan on pakattu muovinen rattikehikko, johon Wiin kaukosäätimen saa pujotettua vaivattomasti. Vaikka kehikko parantaa otetta huomattavasti, se ei poista pidon tunteen puutetta – tuota Wii-autoilun helmasyntiä.
Ajaminen tuntuu kummalliselta hissuttelulta, sillä ratinkääntelyä ei ole ajateltu aivan loppuun asti. Tämän seurauksena ohjaukseen on jäänyt ärsyttävä piirre, jonka takia rattia ei voi kääntää läheskään niin jyrkästi kuin tilanteet vaatisivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli ohjainta kallistaa yli 90 astetta, liikkeentunnistus päättääkin kääntää autoa päinvastaiseen suuntaan kuin on tarkoitus. Tilannetta yritetään paikkailla korostamalla driftauksen roolia mutkissa, mutta liian innokkaan ratinkääntelyn varominen tuntuu silti typerältä.
Ohjauksesta aiheutunutta pettymystä ei korvaa edes pyöreät 80 lisensoitua japanilaismenopeliä, sillä erot kiesien välillä eivät ole nopeuden lisäksi kovinkaan havaittavaa luokkaa. Tuunausmahdollisuuksista huolimatta osien päivitys ei tunnu parantavan kulkupelien tehoja merkittävämmin, eikä homma muutoinkaan ole järin realistisella mallilla. Lisävarustevalikoimaa kun kasvatetaan voittamalla Championship-moodin kisoja, joten valinnanvaraakaan ei erityisemmin ole.
Ajoneuvostakin hirvittäisi
Siitä huolimatta, että yksinkertaisuus on Wiillä valttia, GT Pro Seriesin ulkoasu on suorastaan järkyttävää katseltavaa edellisen konsolisukupolven graafiseen tasoon tottuneille. Pelin hyödyntämä sarjakuvamainen cel-shading-grafiikkateknologia on tyylikeinon sijaan pikemminkin tekosyy pahvilaatikkotaloille ja pikselimössökatsomoille, eivätkä ratojen ympäristöissä ole havaittavaa vaihtelua. Ellei paremmin tietäisi, päällepäin katsottuna pelissä voisi luulla olevan vain kolme rataa. Tosin eipä kymmenen sen hehkeämpi luku ole. Autot sentään näyttävät autoilta, mutta kuulostavat viritetyiltä ruohonleikkureilta. Mikä pahinta, pelin happy hardcore -henkiset musiikkiraidat ovat lähes midi-tason jumputusta.
GT Pro Series on suoraan sanottuna tylsä ajopeli, jonka ainoa oikeasti hyvä puoli on mukana tuleva rattikehikko. Muovisuudestaan huolimatta kapistus parantaa ajotuntumaa juuri sen verran, että alelaarista noukittuna se on kannattava sijoitus tulevia ja parempia ajopelejä ajatellen.
