Vuosi 2020 on kyberpunkin luvattu vuosi, sillä moni odottaa kieli pitkällä syksyllä julkaistavaa Cyberpunk 2077 -peliä. Hyvää lämmittelyä teemaan löytyy pilvien alapuolelta, josta ION LANDS -pelistudion indiejulkaisu Cloudpunk tarjoaa loistavan näkemyksen genren mahdollisuuksista.
Cloudpunkin päähenkilö Rania on junantuoma maalainen, jonka tie on johtanut velkaongelmien vuoksi suureen Nivaliksen teknopolikseen. Jopa Ranian koira Camus on jouduttu myymään velkojen vakuudeksi, mutta kaikeksi onneksi ainoastaan koiran ruumis on myyty – Camus’n mieli on ladattu kovalevylle, ja emuloitu hauva keskustelee ajoneuvon virtuaaliavustajana. Lentoaluksessa päästäänkin viettämään iso osa pelistä, sillä kaupungista on löytynyt töitä puolilaillisen Cloudpunk-kuljetuspalvelun lähettinä. Kuljetuspalvelulla on vain kaksi sääntöä: pakettia ei saa hukata ja sisällöstä ei saa kysyä.
Nivalis on valtaisa, mutta rapistuva kaupunki, joka ei koskaan nuku. Inspiraatiota kaupunkiin on otettu useista kyberpunkin klassikoista, erityisesti Blade Runner -elokuvista. Lisäksi inspiraatiota on selvästi otettu Neal Stephensonin Snow Crash-klassikosta, jossa Kourier-lähetit viilettävät pitkin yksityistettyjä teitä. Nivaliksessa vallitsee ikuinen sade, mutta onneksi neonvalojen loiste ja lukuisat nuudelibaarit tarjoavat valoa ja lämpöä. Kaupungin eliitti asuu rakennusten ylemmissä kerroksissa pilvien yläpuolella, kun taasen maan tasalla on vain kylmä ja pelottava autiokaupunki. Näin ollen tavallisten ihmisten elämä pyörii keskitasolla pysyvästi pilvien alapuolella. Androidit eivät kuitenkaan ole tällä kertaa uhka, vaan heille on myönnetty robo-oikeudet, ja he kulkevat ihmisten keskuudessa.
Ainakin liikenne sujuu
Maailma ei ole kuitenkaan täysin dystooppinen, sillä syvinkin fillarikommunisti löytää Nivaliksessa yksityisautoilun riemut. Liikenne vetää ja ajaminen on hauskaa. Autolla liikkuminen on todella sujuvaa, ja pikaväyliä pitkin kulkemalla siirtymät tapahtuvat nopeasti. Pysäköidä voi ainoastaan määrätyille korttelikohtaisille parkkipaikoille, mutta vapaita paikkoja löytyy aina. Ajoneuvoa ohjataan kolmessa ulottuvuudessa, eikä teitä ole pakko käyttää. Ainoastaan korkeussuunnassa rajoitin iskee päälle, sillä rikkaat eivät halua proletaarien nousevan kurkkimaan ikkunoistaan sisälle.
Kaupungissa on kuitenkin jotain mätää, sillä kokonaisia kortteleita luhistuu ja infrastruktuuri temppuilee kummallisesti. Kaupungin insinöörit myöntävät, etteivät he oikeastaan tiedä, miten kaupunki toimii, saati miten sen voisi korjata. Lisäksi taustalla leijuu mystinen CORA, joka edustaa joillekin jumalaa – toiset taasen pitävät häntä syvissä kerroksissa toimivana tekoälynä. Mysteeri kuoriutuu kymmentuntisen pelin aikana vähän kerrallaan.
Graafisesti Cloudpunk on toteutettu vokseligrafiikalla, eli kolmiulotteisilla pikseleillä. Tämä toimii erinomaisesti, sillä varsinkin liikkeellä ollessa kaupunki näyttää upealta. Graafisen yksityiskohtaisuuden sijaan energiaa on käytetty tunnelmallisten mainostaulujen ja muun kaupungin sykkeen värittämiseen. Varsinkin pelin alussa, kun kaupungin karttaa ei ole vielä hahmottanut, tuntuu maailma todella sykähdyttävältä ja loputtoman kokoiselta.
Nollasta sataan
Noin puolet pelistä vietetään ajoneuvon ohjaimissa, toinen puolikas taas kuluu liikkuessa jalan. Kävelytasoilla alue on rajattu yhden tai kahden korttelin mittaisiin alueisiin, joiden välillä voi kulkea vain lentoaluksella. Jalan onkin paljon löydettävää, kuten hulvattomia hahmoja, sivutehtäviä, esineitä tai muita yllätyksiä. Tehtävissä on harvoin aikarajoja, joten yleensä koko alue kannattaa tutkia samalla kertaa kuljetuksen yhteydessä. Kaikki löytämisen arvoinen on onneksi merkitty m-näppäimestä avautuvalle kartalle. Uudelle alueelle siirtyessä kannattaakin vilkaista erityisesti, onko uusia hahmoja ilmestynyt kartalle, sillä tämä voi johtua siitä, että jokin löydetty esine on vietävissä sivutehtävänä jollekulle.
Jos ajaminen onkin hyvin sujuvaa, on käveleminen harmillisen kömpelöä. Ajoneuvoon on ostettavissa uusia nopeutta ja liikkuvuutta parantavia moduuleja, mutta kävely on samanlaista hidasta linkuttamista paikasta toiseen. Lisäksi kamera toimii vanhaan JRPG-tyyliin vaihtaen jatkuvasti kuvakulmaa, jolloin myös kävelyn suuntaa tulee jatkuvasti korjata. On harmillista, että puolet pelistä on mahtavaa vauhdin hurmaa ja toinen puolisko ottaa päähän. Perfektionistille luvassa on harmaita hiuksia, sillä osa löydettävistä esineistä on pitkän kävelymatkan päässä. Yleensä juuri nämä vaikeasti tavoitettavat esineet ovat vieläpä hyödytöntä roskaa.
Puheradioaalloilla
Cloudpunk on täynnä toimivaa dialogia kuljetuksia ohjaavan operaattorin, Camus-koiran ja asiakkaiden kanssa. Tämä on ajelun ohella pelin kovaa ydintä, sillä keskustelujen myötä maailma avautuu pelaajalle erinomaisesti. Valitettavasti vain osaa keskusteluista on mahdollista jouduttaa painamalla välilyöntiä. Tämä johtaa kummallisiin tilanteisiin, joissa oman elämänsä Tommi Mäkinen on jo saapunut perille, mutta juonta edistävä horina jatkuu vielä. Tällöin pelaaja joutuu seisomaan toimitusoven edessä pahimmillaan minuuttikaupalla kuuntelemassa keskustelun päättymistä. Muutenkin pelissä on kummallista rytmin rikkovaa odottelua, kuten hissien ja kuljetusalustojen vartomista.
Ilman pieniä rytmiä rikkovia lapsuksia Cloudpunk olisi todellinen viiden tähden teos. Maailma tuntuu avoimelta, ja etsimällä kaikki sivutehtävät, esineet ja muut piilotetut aarteet saa peliaikaa lisättyä runsaasti. Cloudpunk on todellinen löytö ja miltei pakko-ostos avoimen maailman seikkailupelien ystäville.
