Perinteisen roolipeligenren vetovoimaa
Pillars of Eternity II: Deadfire edustaa Baldur's Gaten aikojen tavanomaisempaa roolipelimaailman näkökulmaa. Omaa ryhmää ohjataan klikkausten avulla eteenpäin ja maailmaa tutkitaan alueittain. Matkalla kohdataan muita ihmisiä, taistellaan vihamielisten vastustajien kanssa ja myös rakennetaan omaa henkilökuvaa valintojen kautta.
Valittavia polkuja on useita. Perinteisimpiin vaihtoehtoihin kuuluu muun muassa pahojen otusten, ryöväreiden ja henkimaailman otusten lahtaamiseen keskittyvän ryhmän luominen. Vastaavasti kolikon kääntöpuolena voi toimia niin varkaana, tiukkasanaisena oman tien kulkijana kuin myös julmana sortajana, joka vihaa ihmiskuntaa ja alistaa sen ikeen alle. Runsas toimintojen määrä jopa täysin yksittäisessä tapahtumassa luo vaikutelman, että maailma tuntuu vapaalta vaihtoehtojen suhteen ja pelaaja saa tehdä kuten parhaaksi näkee.
Vain yksi valinta on "väärä". Heti seikkailun alussa päähenkilöltä tiedustellaan, onko hän valmis palaamaan henkiolennon hahmosta elävien maailmaan Eothas-jumalan hyökkäyksen jälkeen. Kieltävä vastaus päättää matkan ennen kuin se ehti alkaakaan.
Seuraavaa haastetta kirveelleni etsin, valikoita halukkaille tarjoten
Pitkän seikkailun suolana ovat intensiiviset yhteenotot kaikenkarvaisten eläväisten tai muiden mystisten olentojen kanssa. Yhtenä taistelumuotona on reaaliaikainen kamppailu, jossa tekoäly hoitaa taistelun oman ryhmän asetettujen käytösmallien mukaisesti. Vaihtoehtoisesti yhteenotot käydään vuoropohjaperiaatteella, jossa toimintapisteet rajoittavat valintoja ja sananvalta toiminnoista kuuluu pelaajalle itselleen. Taisteleminen tuntui aluksi oudolta, sillä hahmojen eri toimintojen kuvakkeita piti etsiä valikoista tai sitten vain yksinkertaisesti piti kokeilla, mitä tapahtuu. Esimerkiksi vahingossa tehty vaihto miekasta taikasauvaan vei hyökkäysvuoron pois, ja jäljelle ei jäänyt kuin mahdollisuus liikkua tai vaikkapa parantaa vuorossa olevaa soturia.
Lyhyesti voi todeta, että Pillars of Eternity II: Deadfire sisältää edeltäjänsä tapaan niin paljon erilaisia valikkotoimintoja, että niiden opettelu ei käy käden käänteessä. Valittavissa on esimerkiksi automaattiset taukotilat ennen taistelua tai sen aikana, ja myös pelin nopeutta voidaan säätää laajalla skaalalla. Ohjeita tulee aluksi ruudulle niin paljon, että pelkästään hahmon luomisessa ja tämän taustoittamisessa voi vierähtää helposti jopa tunnin verran aikaa. Asiaa voi toki helpottaa tuomalla tallennuksista oman hahmon ensimmäisen Pillars of Eternityn parista. Kattavat tutoriaalit toki helpottavat luomistyötä mukavan paljon, mutta ennen pitkää ruudulle ilmestyvien pop-up-ikkunoiden katseluun kyllästyy.
Teknisen puolen viilauksia
PS4-version suurin murheenkryyni on tietenkin valikoiden käsittely padin avulla, sillä navigointia ei saa mitenkään riittävän jouhevaksi. Toki muhevan ryöstösaaliin virtuaalinen hipelöinti ja lajittelu voi olla hauskaakin, mutta aikaa se vie, kun erilaisia alavalikoita on sen seitsemää sorttia näkyvissä.
Pienempää pahaa edustavat keskustelut, joita on miellyttävän paljon, mutta toisinaan paasausta piisaa turhankin pitkäksi ajaksi. Toiminnan ystävälle tämä saattaa nostaa käden huulien eteen haukotuksen tullessa. Oman kynnyksensä luo myös englannin kieli, sillä keskiverto-osaamisella aivan kaikkia sanoja ei tunnistanut. Lisäksi valittua vastausvaihtoehtoa ei meinaa tunnistaa, sillä merkkinä on vain tavallista pitempi ajatusviiva. Tekstin värin muuttuminen olisi toiminut paremmin, samoin keskustelukumppanin kommenttien hidas skrollaus rivien vilahtamisen sijaan.
Toisinaan Eoran maailmassa törmää myös pieniin viiveisiin, sillä etenkin välivideoita katsottaessa ja kävelemistä nopeuttavaa pikakelaustoimintoa käytettäessä ruutu tökkii ajoittain häiritsevästi. Joskus ruutu saattaa myös jämähtää 1–2 sekunniksi paikoilleen, oletettavasti lataustauon takia.
Kaikkein turhauttavinta osastoa ovat silti lataustauot, sillä odottelua piisaa. Tallennus sujuu näppärän nopeasti, mutta jopa yhden ainoan pienen luolan lataaminen voi kestää puolesta minuutista eteenpäin. Liikkumista alueelta toiselle on paljon, ja esimerkiksi ihmisten taloihin siirryttäessä lataustauot ovat pakollisia. Peli lähestulkoon pakotti ottamaan viereen jotakin luettavaa tai muuta oheistoimintaa, kun odottelu kävi usein pitkäveteiseksi.
Seikkailun aikana kohdataan myös valintatilanteita, joissa ei näy minkäänlaista kuvaa. Tällöin pelaajan ohjaamalle ryhmälle vain kerrotaan sanallisesti, mitä he näkevät. Luetun tekstin perusteella voi valita esimerkiksi avoimen lähestymisen, tiedustelun tai suoran hyökkäyksen väliltä. Vasta kohtaamisen syntyessä tai toiminnan alkaessa tilanne näytetään pelikuvana. Tällöin on kiehtovaa tehdä oma valinta ns. sokkona, mutta tietyllä tavalla myös oman näkemyksen tai mielikuvan pohjalta. Ensimmäisellä kerralla pieni hämmästys nousi mieleen.
Ropettajien varma valinta
Teknisen puolen optimoinnin virheistä huolimatta Pillars of Eternity II: Deadfire on erittäin onnistunut ja sitä voi pitää roolipeligenrestä kiinnostuneiden silmissä hyvänä pelinä. Laaja maailma, mukaansatempaava tarina, sivutehtävien runsas kavalkadi ja peräti viisi vaikeustasoa skaalausvaihtoehdolla ja erilaisten modifikaattoreiden virittämänä tarjoavat pelattavaa viikoiksi. Obsidian Entertainment tietää, mistä naruista pitää vetää, että ihmiset saadaan kiinnostumaan lajityypin peleistä.
KonsoliFIN arvosteli myös Pillars of Eternity II: Deadfiren PC-version. Arvostelun pääset lukemaan tästä.
