Piirroselokuvamainen seikkailu
Käsin piirretty ja maagisen hyvältä näyttävä Luna The Shadow Dust vie pelaajan toiseen ulottuvuuteen, jossa pahuus valtaa alaa. Pelaajan tehtäväksi jää ratkaista pulmat ja edetä kohti tornitalon huipulla odottavaa pelastusta. Matkaan ei onneksi tarvitse lähteä yksin, sillä söpö kissapallero seuraa auttavaisesti mukana koko seikkailun läpi. Hahmoa voi vaihtaa lennosta, ja miltei kaikki yksittäisiin huoneisiin sijoittuvista pulmista luottavatkin yhteistyön voimaan. Ihmishahmo kääntelee ylettyvänä vipuja, kun kisuli hyppii tasoille ja piipahtaa pikkuruisissa luolissa.
Kentät ovat palapelimäisiä kokonaisuuksia, joissa etenemisen tiellä on yleensä lukittu ovi. Kulkuaukon saa auki, kunhan siirtelee hahmojaan oikeisiin paikkoihin, oikeaan aikaan. Toiset ratkaisuista ovat todella suoraviivaisia, toisissa vaaditaan useampi siirto ja tarkkoja hoksottimia. Jokaisen kentän jälkeen siirrytään askel ylöspäin kohti korkean kompleksin kattoa. Valon ja varjon leikki on selkeästi yksi pelin teemoista, ja sitä hyödynnetäänkin pariin otteeseen matkan aikana. Yksi muistettavimmista pulmista onkin varjojen manipulointiin pohjautuva huone, jossa esineitä siirtelemällä luodaan ja poistetaan varjostuksia takaseinältä.
Toinen selkeä teema on avaruus, johon teoksen nimikin viittaa. Muutaman tunnin kestävä tarina sijoittuu mystiseen rinnakkaistodellisuuteen, eikä se tarjoa kovinkaan selkeää tarttumapintaa oudoille tapahtumille. Komeat välianimaatiot vievät huomiota pois sekavalta pääjuonelta, mutta sanattomasti kerrottu tarina jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Mitä oikein tapahtui, ja keitä nämä henkilöt ovat?
Harmittavan unohdettava
Lantern Studion Kickstarterista vauhtia hakenut osoita ja klikkaa -seikkailu kuulostaa erinomaiselta. Orkesterimusiikki maalailee niin herkkiä tunnelmia kuin eeppistä taistoa pahuutta vastaan. Audiovisuaalisten apujen lisäksi pelaaminen on suoraviivaista, toimivaa kliksuttelua. Perusominaisuudet ovat siis kunnossa.
Harmittavasti puzzlet eivät ole kovinkaan yllättäviä taikka vaativia. Yleensä vinkit ratkaisuihin löytyvät ympäristöstä, ja muutamat haasteet johtuvat enemmänkin pelin tavasta esittää asioita kuin itse pelaajan ymmärryksestä: Yhdessä kohtaa olin jumissa, koska en ymmärtänyt, että kissa voi pudottautua alas korkealta tasanteelta.
Luna The Shadow Dust on pienoinen pettymys. Kaunis ulkokuori paikkaa paljon, eikä kentissäkään suoranaisesti ole mitään vikaa. Pelaamista vaivaa vain pieni yllätyksettömyys. Läpäisyn jälkeen ei ole haikea tunnelma, vaan enemmänkin hämmennys. Tässäkö tämä oli?
