90-luvun alkupuolella julkaistu Myst oli ilmestyessään vaikuttava ja erikoinen tapaus. Kaunis kolmiulotteinen grafiikka yhdistettynä aivopähkinöiden puremiseen ja eteeriseen tunnelmaan oli jotain sellaista, jota ei aiemmin oltu koettu. Parikymmentä vuotta myöhemmin Steamissa alun perin julkaistu ja nyttemmin PlayStation 4:n halpisosastolta löytyvä Ether One on samoilla apajilla.
Palautusjuoman tarpeessa
Palauttajaksi (“restorer”) nimetty pelaaja pääsee uuden huipputeknologian avulla auttamaan dementiaa sairastavaa Jean Thompsonia, siirtymällä tämän muistoihin ja etsimällä puuttuvia palasia. Jeanin muistojen keskipisteenä on kaksi kylää ja kaivosalue. Nämä sisältävät muistiinpanoja, puzzleja ja ennen kaikkea sieltä täältä löytyviä punaisia ruusukkeita, jotka ovat tärkeimmät aarteet Jeanin muistin palauttamiseksi.
Palauttajan apuna on tohtori Phyllis, jonka puhe antaa vinkkejä muistimaailmassa etenemiseen. Yksinkertaisimmillaan Ether Onessa voi edetä etsimällä lähes pelkästään edellämainittuja ruusukkeita, mutta kiehtovimmillaan se puolestaan on omaperäisiä pulmia ratkottaessa. Läheskään kaikkia pulmia ei ole kuitenkaan pakko edes ratkaista.
Pelaaja voi milloin tahansa siirtyä keskushubiin, jonne on mahdollisuus myös kerätä talteen Jeanin muistoista löytyneitä esineitä myöhempää käyttöä varten. Tämä on tarpeen, sillä mukanaan ei voi kantaa useampaa esinettä.
Unenomaista ja uneliasta
Ether Onen pahin ongelma on jopa liian unelias tunnelma, jonka seurauksena haahuilusta tulee tylsää. Oman sijainnin hahmottaminen käy joskus paikoin vaikeaksi, sillä peli ei sisällä minkäänlaista karttaa. Joskus päämäärättömältä tuntuva haahuilu voi käydä tylsäksi ja raivostuttavaksi. Tunnelmaa latistaa paikoin loogisuuden puute pulmien ratkaisuissa sekä hiukan epätarkka ohjaus lähinnä esineiden asettelemisessa oikeille paikoilleen.
Ether One on visuaalisesti varsin nätin näköinen, vaikka se voisi taittua helposti PlayStation 3:llekin. Kolmiulotteinen, ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattu ja ihmisiä vailla oleva unenomainen maailma on tunnelmallinen ja tarinaa tukeva. Onneksi näin, sillä muuten maisemien seuraaminen voisi käydä tylsäksi. Phyllisiä esittävä Elspeth Edmonds on uskottava roolissaan ja naisääntä on miellyttävää kuunnella. Kaunis, rauhallinen ja hieman surumielinenkin musiikki tukee visuaalista ilmettä moitteettomasti.
Kesämökin pleikkarille
Ether One ei todellakaan ole jokaiseen makuun. Näin kesää odotellessa kävi mielessä, että se voisi olla täydellinen kesämökin konsolille. Kiireettömässä ympäristössä sen hidas tunnelma pääsisi oikeuksiinsa.
Kärsivälliselle ja erilaista pelikokemusta etsivälle pelaajalle Ether One voi siis olla mukava piristys hektisen elämän ja nopeatempoisten räiskintöjen keskellä. Toimintaa kaipaavat puolestaan voivat jättää Ether Onen surutta hyllyyn.
