Hercule Poirot palaa pelimaailmaan trendikkäästi sarjakuvagrafiikan ja monivalintaisten keskusteluiden kera. Voiko kirjan pohjalta tehty Agatha Christie: The ABC Murders onnistua? Asiaan perehtyneet kun tietävät jo loppuratkaisunkin.
Mystinen aakkosmies
Hercule Poirot ja ystävänsä Arthur Hastings lukevat rauhassa lehteä, kun aamuposti saapuu. Kirjeiden joukossa on viesti mystiseltä mieheltä, joka allekirjoittaa tekstinsä kirjaimilla A.B.C. Hän haastaa Poirot'n vihjaamalla jotain tapahtuvan Andoverissa kesäkuun 21.päivä.
Koittaa tuo ilmoitettu päivä ja Poirot sekä Hastings saapuvat selvittämään murhaa. Tapahtumapaikalta löytyy ABC-niminen juna-aikataulu. Onko tämä sattumaa vaiko murhaajan käyntikortti?
Murhaajaa metsästämässä
Pelimekaniikka on helppo omaksua. Ohjaimen vasemmalla tatilla liikutetaan Poirot'ta oikean tatin toimiessa ikään kuin hiiren osoittimena. Kiire ei ole minnekään ja paikkoja saa tutkia aika lailla omaan tahtiin. Peliä ei selvästikään ole suunniteltu pelattavaksi konsolin ohjaimella, vaan hiirellä ja näppäimistöllä. Ohjauksen epätarkkuus johtaa varsinkin alussa toistuviin hutipainalluksiin.
Itse murhan selvittäminen tehdään tutkimalla ympäristöä, kuulustelemalla todistajia sekä keskustelemalla kollegoiden kanssa. Vihjeiden ja johtolankojen karttuessa Poirot esittää itselleen kysymyksiä, joihin vastataan käyttämällä pieniä harmaita aivosoluja eli pähkäilemällä. Kysymyksiin vastaaminen kuljettaa juonta eteenpäin kohti tapauksen loppupäätelmää.
Johtolankoja etsiessä voi törmätä murhan ratkeamisen kannalta oleellisiin tai täysin epäolennaisiin asioihin. Monet tärkeät vihjeet on piilotettu aivopähkinöiden taakse, jotka vaativat päättelyä sekä ongelmanratkaisukykyä. Pulmat ovat enimmäkseen mukavia muutamaa väkinäistä yritystä lukuun ottamatta. Miksi tavallisen gramofonin käyttö on lukittu mutkikkaan lukkomekanismin taakse?
Hukattu potentiaali
Agatha Christie: The ABC Murdersissa on potentiaalia, mutta se on haaskattu lähes täysin. Peli on ensinnäkin liian lyhyt. Hidasälyinen arvostelijakin selvittää koko murhavyyhdin kahdeksassa tunnissa eikä uudelleenpeluuarvoa oikeastaan ole, koska juoni on aina sama. Kaksi erilaista loppuratkaisua on sentään tarjolla, mutta lopputulos ei juurikaan muutu.
Sarjakuvamainen grafiikka on toteutettu huolimattomasti suttujen ja sahalaitojen pistäessä paikoitellen räikeästi silmään. Plussaa täytyy antaa koko tarinan ääninäyttelystä, mikä on tehty melko hyvin aksentteineen ja sanontoineen. Itse Poirot'n olemus miellyttänee erityisesti David Suchet'n tähdittämän TV-sarjan ystäviä.
Pelin tarjoama haaste on kyseenalainen, sillä epäonnistuminen on mahdotonta. Vihjeitä on aina saatavilla, minkä lisäksi apuna toimii erillinen vihjesysteemi, joka ottaa ohjat vieden pelaajan oikeaan suuntaan. Tämä rokottaa ainoastaan egopisteitä, joita saa käyttäytymällä poirotmaisesti. Egopisteillä sekä auliisti tehtävistä jaettavilla palkintoviiksillä ei ole oleellista merkitystä. Viiksillä ei voi edes koristella Poirot'ta. Sama pätee myös keskusteluissa oleviin monivalintoihin. Ei ole väliä, minkä vaihtoehdon pelaaja valitsee, sillä lopputulos on aina sama. Murhien loppupäätelmässä puolestaan väärän vaihtoehdon valitseminen kerrotaan heti, eikä päättely etene ennen kuin valitsee oikein.
Agatha Christie: The ABC Murdersia voisi kuvailla interaktiiviseksi kirjaksi. Se etenee kuin lukukokemus eikä tapahtumiin voi juurikaan vaikuttaa. Pelinä se ei ole kummoinen ja onnistuu vain hetkittäin.
