Feeniksin lailla
Nokkelista sanaleikeistä ja pöhköistä oikeustaisteluista tunnettu sarja on ollut pitkään suosikkejani. On oikeastaan täysin Phoenix Wrightin ansiota, että ylipäänsä aloitin lukiossa opiskelemaan Japanin kieltä. Puujalkahuumorilla höystetty meno oli kuitenkin niin äärimmäisen sisäänpäinlämpiävää, että kesti vuosia kunnes alkuperäinen versio alkoi edes vähääkään aueta minulle. Vuosien saatossa se kuitenkin opetti arvostamaan alati paranevaa lokalisointia, jonka ansiosta pelin nurinkurinen maailmankuva kääntyi länsimaiselle yleisölle niin voittoisasti.
Ympäri Japanin saarivaltiota sijoittuva toiminta on nyt siirretty reilut sata vuotta ajassa taaksepäin teollisen vallankumouksen keskiössä mullistuvalle Britteinsaarelle. Vaikka tähän aikaan Japani oli vasta avaamassa rajojaan ensimmäistä kertaa ulkomaille, britit taas eivät saa muutoksista tarpeekseen kansakunnan modernisoidessa itseään. Tämän pyörremyrskyn keskelle saapuu Ryunosuke Naruhodo, Phoenix Wrightin kaukainen esi-isä, joka haluaa opiskella lakia uudistuvassa maailmassa. Mikään ei tietenkään mene odotetusti, ja pian Ryunosuke löytää itsensä oikeussalista vailla lopullista koulutusta. Kasvukivuista kamppailevasta asianajajasta saadaan jälleen irti niin verbaalista kuin visuaalista ilotulitusta Capcomin sekoittaessa totuutta ja tarua ilahduttavasti keskenään.
Vanhat kujeet, uudet vermeet
Pohjimmiltaan The Great Ace Attorney Chronicles seuraa tismalleen Phoenix Wrightin asettamaa polkua. Oikeustaistoihin varaudutaan etsimällä todistusaineistoa ja kuulustelemalla silminnäkijöitä. Lopulta kokonaisuudesta punotaan kasaan oma tulkinta tilanteista, jotka yleensä ovat ristiriidassa esitettyjen väitteiden kanssa. Tällä kertaa sarja kuitenkin heittää pelaajalle kierrepallon tarjoilemalla kaksi erilaista oikeusjärjestelmää pelattavaksi. Peli alkaa Lontoosta, jossa Ryunosuke istuu linnassa syytettynä murhasta. Untuvikko asianajaja joutuu heti uransa syvään päähän, ja tutoriaalina toimiva tehtävä esittelee sarjan uusimman lisäyksen: valamiehistön.
Siinä missä japanilainen oikeusjärjestelmä luottaa horjumattomasti yhden tuomarin päätökseen, brittien systeemi nojaa monipäiseen ja usein hyvinkin erilaisiin johtopäätöksiin ajautuvaan ryhmään asiantuntijoita. Pelaajan tehtäväksi jää tarkkailla heidän sanomisia, logiikkaa ja jopa ryhmän sisäistä dynamiikkaa. Pienikin tönäys suuntaan tai toiseen voi ajaa koko remmin kaaokseen, mikä johtaa usein hulvattomiin sanaharkkoihin. Uudistus on hauska ja erittäin toimiva irtautuminen sarjan perinteisemmästä menosta, mutta fanien ei tarvitse panikoida; The Great Ace Attorney Chronicles tarjoilee myös tutun turvallista japanilaista oikeusdraamaa mitä pidemmälle tarina etenee.
Samalla tavalla kuin alkuperäisissä Phoenix Wright -tarinoissa, The Great Ace Attorney on parhaimmillaan päähenkilöiden ollessa vahvalla puolustuskannalla. Tarinan ensimmäinen keikka, jossa Ryunosuke istuu syytetyn penkillä on yllättävän samanhenkinen kuin Phoenixin ensimmäinen istunto. Molemmissa hahmojen muisti on vähintäänkin kyseenalainen, ja pelaajan tehtävänä on hirveällä kiireellä kahmia kasaan pätevä puolustus erittäin vihamielisen valamiehistön edessä. Hupaisuutta korostaa entisestään Ryunosuken melodramaattinen heiluminen, joka näyttää periytyneen sukupolvelta toiselle.
Visuaalinen ilme on myös päivitetty animea myötäilevästä piirrostyylistä liki kolmiulotteiseen mallinnukseen. Taustat ovat edelleen hehkeitä ja komeaa katseltavaa, mutta hahmojen animaatioihin tottuminen vie aikansa. Ne eivät millään tasolla ole huonoja, mutta pitkäaikaiset fanit saattavat hetkellisesti kaivata alkuperäisen sarjan anarkistista menoa. Onneksi välianimaatiot ovat yhtä juhlaa, harmillisesti niitäkin nähdään kokonaisuudessa vain muutaman kerran.
Kaksin verroin syyteltävää
Ässäjuristin seikkailuista päästään nauttimaan kokoelmassa kaksin käsin, sillä The Great Ace Attorney Chronicles pakkaa sisäänsä remasteroidut versiot Adventures ja Resolve -peleistä, jotka alunperin julkaistiin erikseen vain Japanissa. Tiiviisti toisiaan tukevat tarinat onkin parasta kokea putkeen, sillä tiukkaa juonipoukkoilua olisi vaikea lähteä setvimään lyhyemmänkään tauon jälkeen. Hahmoja tulee ja menee hirveällä vauhdilla, eivätkä juonenkäänteen aina aukea yhtä nopeasti kuin toivoisi. Varsinkin Resolve-osioon painottuva viimeinen tutkimus on armottoman pitkä kokonaisuus, jonka selvittämiseen kuluu helposti kymmenisen tuntia. Osa jutuista vaatii myös jatkuvaa ees-taas vänkäämistä haastateltavien kanssa, eivätkä ratkaisut aina tunnu yhtä loogisilta kuin niiden toivoisi. Mutta samalla taas ne hetket, jolloin kaikki osat loksahtavat yllättäen paikalleen ovat edelleen uskomattoman tyydyttäviä. Mikään ei ole hauskempaa kuin tuhota vastustajan syytökset kohta kohdalta, kun pelin ylidramaattinen visuaalinen kieli käy entistä kovemmilla kierroksilla.
Hidas rytmitys ja ylitsevuotava määrä johtolankoja onkin muuten loistavan pelin ainoa heikkous. Vaikka silminnäköijden kuulustelu ja valamiehistön logiikan kyseenalaistaminen on hauskaa puuhaa, jossain välissä siitäkin alkaa saada tarpeekseen. Sivuhahmona esiintyvä Herlock Sholmes (!) on myös oma lukunsa. Nerokas, mutta auttamattoman kujalla oleva yksityisetsivä tarjoaa tarinan alkupäässä pelin parhaat naurut, mutta mitä pidemmälle juttu etenee, sen pitkäveteisemmäksi hänen "dance of deduction" -minipelit käyvät. Lopulta voi aina odottaa, että Sholmes on saanut jonkin tärkeän loogisen päätöksen päin mäntyä, jolloin lopputulos on vain odottelua päästä osoittamaan taunolle kaapin paikkaa.
Onneksi The Great Ace Attorney Chronicles tarjoilee lempeämmän vaihtoehdon niille, jotka palavat loppuun jatkuvan ihmettelyn keskellä. Päävalikosta valittava story-vaikeustaso loihtii kokonaisuudesta semi-interaktiivisen animaatioelokuvan, joka pelaa itse itseään. Niille jotka haluavat oppia uutta kieltä tai vaikka nähdä mistä tässä Phoenix Wright -fanatismissa on kyse, uusi vaikeustaso on suoranainen taivaanlahja.
Kerran vielä
Sarjan pitkäaikaisille faneille The Great Ace Attorney Chronicles tarjoilee lisää sitä parasta pelattavaa, mistä Phoenix Wright on kerännyt maailmanlaajuisen suosionsa. Se ei ihan kapua monisäkeisen ja rönsyilevän epookin parhaimmistoon, mutta spin-offina ja eräänlaisena uutena alkuna ässäjuristin uudet kronikat ovat erittäin lupaava askel tulevaisuuteen. Jos pituutta karsittaisiin hieman ja muutamia turhauttavia pulmia oiottaisiin entisestään, Ryunosuken ja kumppaneiden seikkailuista voi helposti nähdä tulevan seuraava valtaisa hitti tämän lajityypin saralla.
Uusille tulokkaille se on kuitenkin erinomainen kosketus pähkähulluun jurismin maailmaan, jota pystyy suosittelemaan likipitäen kaikille, jotka pitävät nokkelasta sanailusta ja aivonystyröitä kutkuttavista mysteereistä.
